Rakenneultra

Näin viime yönä painajaisia ja aamupäivä tuntui menevän todella hitaasti. Mentiin sairaalalle jo hyvissä ajoin ja odottaessa aika tuntui ikuisuudelta... lopulta kuitenkin meidät kutsuttiin sisään ja kävin ultrattavaksi. Ultran suorittanut kätilö oli oikein mukava ja kertoi ihan joka hetki mitä tekee ja mitä milloinkin näkyy. Ja mikä tärkeintä: kaikki oli kunnossa! Se tunne oli kyllä aika uskomaton. Mieleen tulikin: mitä jos kaikki meneekin hyvin? Vaikka raskauden alkuun saaminen vei aikansa ja alku monella tapaa raskas, ei se tarkoita etteikö kaikki voisi päättyä onnellisesti!

Saatiin myös tietää, että vatsassa kasvaa poika! Merkit oli kuulemma aivan selkeät. Saatiin paljon kuvia matkaan ja niitä onkin ihasteltu koko loppupäivä. Ultran jälkeen suunnattiin ravintolaan syömään hyvien uutisten kunniaksi. Olo on onnellinen, mutta tietyllä tapaa hämmentynyt. Nyt kaikki tuntuu taas astetta todellisemmalta. Meille tulee poika 💙

Tyttö vai poika

Itselleni sukupuolen selviäminen ylihuomisessa ultrassa on aivan toissijainen asia. Toivon vain kovasti, että vauvalla on kaikki hyvin. Päässäni on tänään alkunut pyöriä pelonsekaisia tunteita ultraan liittyen... Haluan siirtää ajatukseni takaisin mukaviin asioihin ja ajattelin huumorimielessä tehdä näitä netistä löytyviä testejä sukupuoleen liittyen. Otattehan postauksen huumorilla :)

TYTTÖ
* Vatsasi on levinnyt sivulle (tämä on vaikea?? mielestäni ei?)
* Mielesi tekee makeita ja herkkuja ja hedelmiä (alkuraskaudesta himoitsin suolaista, nyt makeaa)
* Olit yhdynnässä muutamaa päivää ennen ovulaatiopäivää
* Viiva vatsassasi päättyy napaan (viivaa ei miulla ollenkaan ole)
* Vauva potkii hillitysti
* Edellinenkin lapsesi on tyttö
* Voit pahoin raskauden alussa ja näytät nuutuneelta
* Olitte stressaantuneita lasta tehdessänne
* Säärikarvasi kasvavat samaa vauhtia kuin ennenkin
* Kätesi on aiempaa pehmeämmät.
* Vauvasi sydämen syke on yli 140
* Olet normaalia kiukkuisempi (sopii ehkä paremmin siihen alkuraskauteen?)
* Vauvasi hikottelee usein
* Ikenet verestävät odotusaikanasi (tätä on ilmennyt ihan viime aikoina!)

5/14

POIKA
* Vatsasi on pystyssä, eikä se näy takaapäin
* Himoitset suolaista ruokaa, lihaa ja juustoa (alussa ehdottomasti tämä, nyt ehkä kääntynyt enemmän makeanhimoon...?
* Olit yhdynnässä ovulaatioaikaan (ajattelen, että se punktio tehtiin ovulaationaikaan :D)

* Viiva vatsassasi jatkuu aina rintojen korkeudelle
* Vauvan potkut ovat voimakkaita
* Odotat esikoistasi tai edellinenkin lapsesi on poika
* Et kärsi pahoinvoinnista ja hehkut kauniina
* Elitte leppoisaa elämänvaihetta lasta siittäessä
* Säärikarvasi kasvu on kiihtynyt
* Kätesi kuivuvat helposti
* Vauvasi sydämen syke on alle 140
* Olet rauhallinen ja hyväntuulinen
* Vauvan isä lihoo odotusaikanasi
* Jalkasi ovat aiempaa kylmemmät
8/14

Yllä olevan testin mukaan meille olisi tulossa poika

Kiinalaisen kalenterin mukaan meille on tulossa tyttö

Vau.fi:n mukaan meille on tulosssa poika

Itse olin alussa ihan varma, että vatsassani kasvaa poika! En tiedä mistä se tunne tuli, mutta se oli hyvin vahva. Viime aikoina ajatukset ovat kuitenkin kääntyneet enemmän tyttöön, enkä enää osaa yhtään veikata kumpi siellä on tulossa. Ehkä se selviää torstaina! Kunhan vauvalla vain olisi kaikki hyvin 💓

Puoliväli

Tänään on saavutettu taas yksi etappi, sillä raskauteni on puolessa välissä! Se tuntuu ihan uskomattomalta ja puoli vuotta sitten en uskaltanut unelmoida, että tämä päivä todella koittaa joskus minullekin. Mutta tässä sitä ollaan, oikein hyvävointisena ja onnellisena. Maha on kasvanut ja kilojakin on kertynyt kuusi. Liikkeitä tunnen päivittäin ja se tekee kaikesta niin paljon todellisempaa. Tässä tänään otettu kuva vatsastani (kovasti toivon ettei kukaan onnistu minua tunnistamaan ☺)

Olen todella rentoutunut tämän kesäloman ansiosta! Oltiin miehen kanssa lähes koko viime viikko reissussa. Kierrettiin eri kaupunkeja kotimaassa ja pääsin näkemään paljon uusia paikkoja. Välillä majoituttiin hotellissa ja välillä mökissä... olen kyllä ehdottomasti enemmän hotellityyppiä :D Tänään alkoi viimeinen lomaviikko ja yritän kovasti nauttia kuumasta säästä ja kaikesta vapaa-ajasta. Ensi kesä tulee olemaan täysin erilainen ja sitä odotetaan innostunein ajatuksin!

Vielä muutama päivä ja sitten nähdään pikkuinen rakenneultrassa 💓

Onnellisuuskuplassa

En tiedä johtuuko se kesästä, lomasta, hormoneista vai mistä, mutta olen päässyt nyt jonkilaiseen onnellisuuskuplaan! Kaikki tuntuu kovin ihanalta, enkä osaa olla hymyilemättä. Toki tämä kaikki onnellisuus tuntuu samalla myös pelottavalta... pessimistisenä ihmisenä en voi olla ajattelematta milloin rysähdän alas ja kovaa. Mutta yritän nyt kovasti nauttia tästä kaikesta <3

Olin ajatellut, että ennen rakenneultraa ei osteta mitään eikä tehdä mitään valmisteluja. No mitä veikkaatte miten on mennyt? Ensimmäiset pari vaatetta ostin etelänmatkalta kaksi viikkoa sitten, yhdistelmävaunut ja turvakaukalo ostettiin viikko sitten ja viime viikolla aloitettiin jo pikkuhiljaa muutokset kotona. Meillä on kaksi makuuhuonetta ja toinen on toiminut "miehen huoneena" tähän saakka. Vaikka vauva ei alkuun tarvitsekkaan omaa huonetta, halutaan kuitenkin sisustaa sellainen jo heti alkuun. Ja mielestäni on kiva, että kaikki vauvatavarat on keskitetty yhteen huoneeseen. Aloiteltiin projektia tyhjentelemällä kaappeja ja yllättävän paljon löytyi kaikkea myyntiin ja ihan kaatopaikalle. Sängyn ja hoitopöydän aika on paljon myöhemmin, joten miehen kalusteet voi olla huoneessa vielä syksyyn saakka. (Ja toki vauva nukkuu aluksi meidän makuuhuoneessa.)

Löysin varastosta laatikon, johon äitini on säästänyt minun ja veljieni vaatteita muutamia kappaleita. Oli kiva käydä niitä läpi ja pestä pientä pyykkiä muutama koneellinen. Suurin osa vaatteista oli niin kivoja, että voisin kuvitella niiden tulevan ihan oikeasti käyttöön! Eikö tunnukin hullulta, että jokin 30 vuotta vanha body on vieläkin tallessa ja ihan hyvässä kunnossa jopa? :) Suurin osa oli kyllä pikkuveljeni vaatteita 18 vuoden takaa... mutta pitkä aika sekin :)

Niin. Tosiaan kävin tänään myös kirpputorilla. Tähän saakka olen oikeastaan kiertänyt vauvanvaatteet kaukaa, koska en ole uskaltanut alkaa ostella mitään. Tänään tein poikkeuksen ja jouduin todellla kaikkien ihanien pikkuvaatteiden valtaan. Lopputuloksena kotiin mukaan lähti toppahaalari, neljä valkoista kietaisubodyä, tähtibody ja kolmet raitahousut. Hups.

Kertokaa ihmeellä missä vaiheessa te olette tehneet ensimmäiset hankinnat? Miten paljon vaatteita tarvitsee ja kannattaako niitä edes itse ostaa paljon? Ja mistä tietää mitä kokoa tarvitaan minkäkin verran? Vastauksia löytyisi varmasti netin ihmeellisestä maailmasta, mutta ehkä te osaatte auttaa minua :) Tiedän myös, että äitiyspakkauksen mukana tulee kaikkea ihanaa ja lisäksi läheiset odottavat kuumeisesti uutta tulokasta ja haluavat varmasti ostaa jotain.

Siinäpä oli minun kesäiset ja tällä hetkellä hyvin onnelliset kuulumiset. Tänään lähti käyntiin raskausviikko 20 ja ensi viikolla koittaa rakenneultra.

Miten tie vei IVF:ään

Vaikka täällä ollaankin tällä hetkellä raskaana, lapsettomuus ja sen myötä läpikäydyt asiat ovat yhä mielessä ihan päivittäin. En usko, että ne asiat tulevat koskaan kokonaan unohtumaan. Ja meidän tie hoitojen ympärillä oli hyvin lyhyt, mutta ehkä tästä tekstistä on jollekin jotain hyötyä ja apuakin. Ajattelin siis muistella miten meidän tie vei hedelmöityshoitoihin.

Oli aurinkoinen perjantai huhtikuussa 2017 ja kävelin työpäivän jälkeen lääkärin vastaanotolle. Olimme miehen kanssa käyneet hänen juttusillaan maaliskuussa ja minulle oli määrätty verikokeita ja miehelle siemennesteanalyysi. Kummankin tulokset oli hyvät eikä niistä löytynyt mitään syytä lapsettomuudelle tai aihetta lisätutkimuksiin. Olin jutellut lääkärin kanssa puhelimessa, että tekisimme munanjohtimien aukiolotutkimuksen ja suunnittelisimme jatkoa. Mahdollisesti ovulaation induktion tai inseminaation. Mieli oli kepeä, kun tuonne lääkärinkäynnillä menin.

Alkuun juteltiin ja hän ultrasi millaisessa vaiheessa kiertoni sillä hetkellä on. Hän totesi ettei aukiolotutkimusta voi nyt tehdä, sillä tulos ei olisi luotettava. Eikä siihen kannattaisi tuhlata enempää aikaa muutenkaan, kun "riskitekijöitä tukoksille ei ole". Koska raskautumisyritystä oli tuossa vaiheessa takana jo miltein kolme vuotta, olisi paras mennä suoraan hedelmöityshoitoihin. Hän tekisi lähetteen naapurikaupunkiin samantien. En täysin pystynyt pidättelemään itkua. En todellakaan ollut odottanut tälläistä lääkärikäyntiä! Kysyin, että voiko asia odottaa syksyyn. Haluaisin jutella miehen kanssa ja sulatella asiaa. Hän totesi, että asia ok ja soittele, kun lähete on ajankohtainen.

Kävelin sairaalan käytäviä kyyneleet silmissä ja tuntui ihan uskomattomalta ajatukselta, että meissä olisi edessä hedelmöityshoidot. IVF. ICSI. Piikit. Hormonit. Punktio. Alkionsiirto. Verikokeet. Lääkkeet. Sairaala. Ultra. Kaikki nuo sanat oli minulle kuin myrkkyä! Juteltiin miehen kanssa ja hänelle oli ihan ok, että aloitetaan hoidot, jos vain minä olen valmis. Hän suhtautui asiaan huomattavasti rennommin ja oli huolestunut lähinnä kuinka paljon kaikkeen menisi rahaa. Minusta raha oli pienin murhe.

Miksi me sitten haluttiin odottaa huhtikuusta syksyyn saakka? Tiesin, että polin kesätauko oli ihan lähellä eikä varmasti ehdittäisi kuitenkaan aloittaa hoitoa ennen sitä. Lisäksi meillä oli syys-lokakuulle varattu kolmen viikon matka Aasiaan, enkä halunnut matkan sotkevan hoitoja. Tai oikeastaan hoitorumban sotkevan matkaa. (Jos luomuraskaus olisi jossain vaiheessa alkanut, olisi matkasuunnitelmaan tietenkin tehty muutoksia).

Lopulta soitin lääkärille vasta marraskuussa. Hän ihmetteli miksi olin odotellut niin kauan. En osannut vastata mitään. Hän määräsi minut verikokeisiin ja jos tulokset olisi kunnossa, hän tekisi lähetteen naapurikaupungin sairaalaan hedelmöityshoitoihin. Kirje tuli postissa todella nopeasti. Suunnittelukäynti hoitojen aloittamiseksi oli maanantaina 15. tammikuuta. Mukana oli jos jonkilaista ohjetta, lippusta ja lappusta sekä täytettäviä kaavakkeita. Yhtäkkiä olo oli todella toiveikas! Ehkä tämä voi onnistua.

Loppuvuosi meni yhdessä hujauksessa ja koitti vihdoin tammikuinen aamu, kun lähdettiin ajelemaan 250 kilometrin päähän. Sitä jännitystä ei voi kuvailla! Eniten ehkä jännitin niitä ihmisiä; että millainen lääkäri meitä olisi vastassa. Sairaala vaikutti ihan äärettömän suurelta tähän meidän kotikaupungin sairaalaan verrattuna. Onneksi paikka oli miehelle tuttu, sillä hän oli käynyt antamassa oman näytteensä siellä edellisvuoden maaliskuussa.

Lääkäri oli ihana! Tykkäsin hänestä heti. Hän oli asiallinen, mutta kuitenkin samalla lämmin ja rento. Käytiin ennakkoon ilmoittamamme tiedot läpi, keskusteltiin verikokeiden tuloksista, käytiin kuvien avulla läpi miten IVF/ICSI tehdään. Kaikki se tieto oli oikeastaan tuttua, mutta lääkärin kertomana se kuulosti niin paljon helpommalta ja nopeammalta kuin mitä olin netin perusteella lukenut. Lääkäri suositteli, että hoidossa 1/3 munasoluista hedelmöitetään ICSI:llä ja loput IVF:llä. Tämä siksi, kun ei ollut tietoa mistä meidän lapsettomuus johtuu. (Lopultahan kävi niin, että "iksattavaksi" valittu munasolu olikin raaka ja kaikki viisi hedelmöittynyttä hedelmöittyivät IVF:llä).  Minulle tehtiin sisätutkimus ja kaikki vaikutti jälleen hyvältä. Sain reseptit lääkkeisiin ja muutamia ohjeita niihin liittyen. Allekirjoitettiin sopimuksia ja saatiin paljon tietoa mukaan. Jonoa hoitoihin oli silloin vähän ja ensimmäiseen hoitoon päästäisiin jo huhtikuussa! Jossain vaiheessa hoitaja liittyi mukaan tähän käyntiin ja osa asioista käytiin hänen kanssaan läpi. Normaalisti nuo käynnit jaetaan kuulemma kahdelle eri kerralle, mutta koska olimme tulleet niin kaukaa, niin käytiin kaikki asiat kerralla läpi. Ja hyvä niin!

Sain ohjeeksi soittaa, kun seuraavat kuukautiseni alkavat. Silloin selviäisi aikataulu tarkemmin... päästäisiinkö alkuun jo maaliskuussa vai vasta silloin huhtikuussa. Oltiin onnekkaita ja pääsin aloittamaan Primolut-kuurin jo 24.2. ja ensimmäiset pistokset 7.3. Eli mielestäni kaikki tapahtui äärettömän nopeasti! Väliultrat tosiaan tehtiin kotikaupungissani ja naapurikaupungin sairalassa tarvitsi käydä vain punktiossa ja alkionsiirrossa.

Noista hoidoista olenkin kirjoittanu aika tarkasti jokaisesta vaiheesta. Tämä miten päädyttiin IVF:ään on jotenkin jäänyt kokonaan kertomassa. Ajattelin, että kirjoitan vielä erikseen postauksen jossa listaan asiat, jotka yllättivät minut IVF:ssä. Tämä kaikki on siis miten asiat etenivät meidän kohdalla ja miten minä koin ne. Jokaisella on varmasti aivan omanlaiset kokemukset hoitoihin päätymisestä ja niiden etenemisestä. 

Puhelu neuvolaan

Yritin eilen soittaa neuvolaan useita kertoja kysyäkseni neuvoa oireisiini liittyen. Soittoaika on arkipäivisin klo 8-12, enkä päässyt tuona aikana läpi. Arvasin kyllä, että maanantai on kiireisin päivä eikä asiallani ollut tulenpalava kiire. Niinpä uusi yritys tänään... jätin aamulla soittopyynnön ja erittäin mukava terveydenhoitoja soitti minulle aamupäivällä. Kerroin olleeni etelässä ja uineeni meressä. Hän arveli, että kutina ja kirvely johtuisi noiden asioiden yhdistelmästä... märät bikinit ja kuumassa "hautunut" alapää. Olin arvellut samaa itsekkin... hän suositteli käymään apteekissa ja ostamaan emättimen ph-tasapainoa tasaavaa voidetta. Sovittiin, että käyn huomenna antamassa virtsanäytteen aamuvirtsasta, ihan varmuuden vuoksi.

Minulle jäi puhelusta hyvä mieli ja hän otti asiani tosissaan, kyseli oireista ja antoi hyviä hoito-ohjeita. Täytyy myöntää, että jätän meressä ja järvessä uimisen nyt kokonaan väliin loppuraskauden ajalta. Minulla on nimittäin aiemminkin (jo esiteini-iässä) ollut ongelmaa kutinan ja kirvelyn kanssa, kun olen uinut luonnonvesissä. Olen oikein mieluusti ilman uimista ja samalla ilman kutinaa!

Olo on oikein hyvä! Olen ollut hyvällä fiiliksellä ihan vain sen takia ettei tarvitse olla töissä... Minun on ollut moneen kertaan tarkoitus kirjoittaa työtiimissäni vallitsevasta ilmapiiristä, joka saa minut ajoittain voimaan huonosti. Mitään kiusaamista ei siis todellakaan ole, mutta epäasiallista kohtelua ja käytöstä kyllä. Lomatunnelmaan pääseminen oli jollain tapaa vaikeaa viime hetkellä saamani kommentin takia. Olin jäämässä lomalle oikein innoissani ja tein viime hetken lomavalmisteluja työhuoneessani. Eräs naispuolinen työkaverini tuli sanomaan minulle: "Sä kyllä paksuunnut nyt oikein urakalla!" (Samainen henkilö on tuttu "Saako jo onnitella"-postauksesta).

Loukkaannuinko tuosta kommentista? Kyllä! Tokaisin hänelle takaisin, että eiköhän se ole tässä tarkoituskin. Hän ei silti ymmärtänyt sanoneensa tökerösti... minusta on itsestään selvää, että raskaana ollessa maha suureenee, mutta se ei anna kenellekään oikeutta kommentoida ulkonäköäni! Ei varsinkaan työpaikalla, jossa kukaan tiimimme ihmisistä ei ole millään muotoa minulle läheinen ja oikeasti kaveri. Tuo kommentti jäi painamaan mieltäni ja mietin, että mitä on luvassa, kun menen takaisin. Oletteko te saaneet kommentteja ulkonäköön liittyen ollessanne raskaana? Millaiset kommentit ovat loukanneet?

Nyt kuitenkin nautin tästä ihanasta kesästä ja kaikesta vapaa-ajastani! Ensi kesä tulee olemaan täysin erilainen <3

Ensimmäinen lomaviikko ja ensimmäiset hankinnat

Vietin ensimmäisen lomaviikon äitini kanssa etelän lämmössä. Varattiin matka jo alkuvuodesta ennen hoitojen aloitusta. En missään vaiheessa ajatellut matkan perumista, mutta kyllä lentokoneen noustessa ilmaan tuli mieleen ajatus, että olikohan tämä nyt ihan hyvä idea?? Monet matkustavat raskausaikana paljonkin, mutta kyllä mielessä oli kaikki ruokarajoitteet, hygienia, onnettomuudet ja komplikaatiot. Kaikki meni kuitenkin oikein hyvin! Jaksoin olla rannalla päivät ja kierrellä ostoksilla illat. Teimme aamiaisen huoneessa itse ja se oli loistava ratkaisu. Iltaisin ravintolassa söin vain kypsennettyä ruokaa ja pidin sitä "turvallisena" valintana.

Kotiinpaluu oli kuitenkin ihanaa ja huomasin ikävöineeni miestä tavallista enemmän! Mieltäni hieman varjostaa uudentyyppiset alavatsakivut, ajoittainen selkäsärky sekä kirvely ja kutina alapäässä. Olen tehnyt itselleni diagnoosin, että sain reissusta jonkun tulehduksen! Oireet eivät kuitenkaan täsmää täysin hiiva-, virtsatie- eikä emätintulehdukseen! Pissaaminen onnistuu normaalisti, (valko)vuotoa on tavallinen määrä eikä se haise miltään. Aion kuitenkin soittaa huomenna neuvolaan ja toivon, että saan sieltä jonkilaista tukea ja neuvoa tähän asiaa. Parhaassa tapauksessa vatsakivut on aivan normaaleja raskauteen liittyviä ja kutina/kirvely johtuu jostain emättimen bakteerikannan heilahtelusta.Onko teillä kokemusta tulehduksista raskausaikana?

Asiasta toiseen. Olin päättänyt, että ensimmäiset hankinnat tehdään rakenneultran jälkeen. Matkalla oli kuitenkin niin ihania vaatteita, että oli pakko ostaa muutama. Myös äitini halusi tulevana mummina tehdä ensimmäiset ostokset uudelle tulokkaalle. Tänään teimme miehen kanssa yhden suurimmista hankinnoista... ostimme nimittäin yhditelmävaunut ja turvakaukalon! Saimme ne miehen sukulaiselta edulliseen hintaan ja aivan uudenveroisessa kunnossa. Emme olleet ehtineet millään tavalla tutustua vaunuvalikoimaan, joten tavallaan tällä tavalla pääsimme aika helpolla. Väri on harmaa ja sen olisin todennäköisesti valinnut väriksi uusiin vaunuihinkin. Ne on ihanat. Aivan ihanat. Odotan niin innolla, että saan työntää niitä ulkona oma pieni vauva kyydissä. Se tuntuu uskomattomalle!

Tänään rv 17+6 ja tunnen vauvan liikkeet välillä ihan tässä sohvalla istuessani. Tuntuu, että olen nyt ihan viime viikkoina kiintynyt tähän mahassani asuvaan tulokkaaseen ihan uudella tavalla. En enää mieti vain pelkkää raskautta, vaan mietin mitä sen tuloksena syntyy. Vauva, jonka äiti minusta tulee <3