Aloin kirjoittaa synnytyskertomusta heti viimeisimmän postauksen jälkeen. Valitettavasti se on edelleen kesken, sillä vauva ei meinaa millään nukkua päivällä ja kaikki hommat jää tekemättä. Vauva on kyllä suhteellisen tyytyväinen, mutta hän ei vaan malta nukkua. Hän viihtyy kovasti tissillä ja usein torkahtaakin imetyksen jälkeen. Heti kun siirrän hänet vaikkapa unipesään (joka on vieressäni sohvalla), hän herää samantien. Vaunuihin tai automatkalle hän kyllä nukahtaa, mutta herää samantien kun vauhti pysähtyy. En ole tästä asiasta suuremmin ottanut stressiä... uskon, että jonkilainen rytmi ja päiväuniaikataulu meillekin jossain vaiheessa tulee. Jos jollain on jotain vinkkejä, niin kertokaa toki! Yöllä vauva herää yleensä kahden tunnin välein syömään ja olen jo siihen tottunut. Viime yönä olikin ihmetystä, kun hän nukkui yhtä päätä klo 23-03!
Tällä hetkellä vauva nukkuu, mutta on pakko jatkaa kotitöitä ja palata synnytyskertomuksen pariin myöhemmin. Meillä vietetään pojan nimiäisiä lauantaina ja niissä riittää järjesteltävää! Mukavaa loppuviikkoa kaikille!
tiistai 29. tammikuuta 2019
tiistai 22. tammikuuta 2019
Loppuraskauden muistelua
Olipa kiva huomata miten moni oli käynyt lukemassa edellisen tekstini ja jättänyt kommentin! Ajattelin jossain vaiheessa, että joku voi jopa ajatella meille tapahtuneen jotain ikävää... Kaikki on kuitenkin oikein loistavasti ja ajattelin kirjoitella nyt alkuun miten loppuraskaus sujui ja sen jälkeen kerron synnytyksestä. Josko sitten pääsisin kirjoittelemaan tästä arjesta ihan reaaliajassa.
Kirjoitin viimeksi lokakuun alkupuolella, kun olin saanut lähetteen pelkopolille. Lähete sisälsi ensin käynnin kätilön juttusille ja sen jälkeen lääkärin tutkimukseen. Mielestäni molemmat käynnit oli ihan hyviä, mutta enemmän hyödyin ehdottomasti lääkärin tekemästä tutkimuksesta. Molemmilla käynneillä kerroin huoleni, että pelkään minulla olevan rakenteellinen "vika", että vauva ei mahdu alakautta tulemaan. Sekä kätilö että lääkäri suhtautuivat oikein ymmärtäväisesti pelkooni ja tekivät kaikkensa helpottaakseni pelkoani... Lääkäri tutki ultralla vauvan tilanteen ja kaikki vaikutti oikein hyvälle. Vauvan painoavio sillä hetkellä oli 2900 g ja lääkäri arvioi vauvan syntyvän 3600 gramman painoisena. Lääkäri teki minulle sisätutkimuksen, joka sattui enemmän kuin mikään tutkimus koskaan! En tiedä oliko lääkäri tavanomaista kovakouraisempi vai vaikuttiko raskaus kivun tuntemiseen niin kovana. Joka tapauksessa kohdunkaulaa oli vielä jäljellä ja se oli kiinni. Lääkäri totesi, että lantioni on hyvän kokoinen synnytystä ajatellen eikä häntäluu ole edessä. Tieto oli helpottava ja odotin synnytystä luottavaisin mielin!
Loppuraskaus sujui muutenkin oikein mukavasti... minulle järjestettiin yllätykseksi Baby Showerit, jäin töistä äitiyslomalle suunnitemien mukaan ja vietimme syntymäpäivääni miehen kanssa kylpylässä. Liitoskivut jatkui loppuun asti ja loppuraskaudesta oli todella hankalaa nukkua. Heräsin joka kerta, kun piti vaihtaa asentoa. Tuntui, että neuvolassa sai ravata melkei joka viikko ja käynnit tuntuivat todella turhilta. Muuten elämä vauvamahan kanssa oli oikein ihanaa ja tunsin itseni loppuun saakka kauniiksi ja hehkuvaksi, heh!
Yksi todella ikävä asia minulle kuitenkin kävi raskausviikolla 37. Kävin kaverini luona kahvilla ja sieltä pois lähtiessäni kompastuin pihalla olleisiin rakennustelineisiin. Kaaduin siis aivan suoraan vatsalleni kovalle maalle! Itkin maassa hetken aikaa ja menin kädet täristen autoon. Soitin heti autosta synnytysosastolle ja kysyin miten tulisi toimia. He ohjeistivat hakemaan kotoa yöpymistarvikkeet ja tulemaan synnärille tarkastukseen. Ajoin kotiin ja tavaroita keräillessäni soitin itkien miehelleni. Hän tuli kesken työpäivän viemään minut sairaalalle. Päästiin saman tien tarkastettavaksi ja vauvan sydänkäyrää tarkkailtiin reilu puoli tuntia. Lääkäri tuli tekemään tarkastuksen ultralla ja kaikki vaikutti onneksi olevan kunnossa! Jäin kuitenkin yöksi tarkkailuun ja vuorokauden aikana sydänkäyrää otettiin useaan kertaan. Oli ihanaa päästä seuraavana päivänä kotiin, mutta kotiin päästyäni itkin tunnin verran vauvan huoneessa ja mietin mitä jos.... mitä jos kaikki meneekin loppumetreillä pieleen eikä me tätä vauvaa saadakkaan. Meni muutama päivä ennen kuin uskalsin taas rentoutua ja suhtautua tulevaisuuteen luottavaisena.
Joulukuun 10. päivä koitti laskettu aika ja voi mikä pettymys oli, kun mitään ei tapahtunutkaan! :D Olin kyllä arvannut, että vauva tuskin syntyy ennen laskettua aikaa ja saadaan odotella häntä lähemmäs joulua... Ja niinhän siinä kävikin. Ne viimeiset päivät raskaana oli todella raskaita... fyysisesti olo oli hyvä, mutta rasitti kaikkien kyselyt "joko joko joko" ja mitä pidempää jouduin odottamaan, sitä enemmän synnytys alkoi pelottaa. Lisäksi loppuvaiheessa en saanut nukuttua ollenkaan... valvoin melkein kaikki yöt sohvalla katsoen sarjoja Viaplaystä. En nukkunut päiväunia koskaan, mutta silti uni ei vain tullut ennen aamuyötä. Joulukuun 19. päivä oli vihdoin yliaikaiskontrolli ja sen jälkeen alkoi tapahtua! Seuraavassa postauksessa kirjoitan synnytystarinan.
P.S. Olen pahoillani kirjoitusvirheistä ja epäselvistä lauserakenteista... kirjoitin tämän pikaisesti vauvan nukkuessa. Koskaan ei tiedä nukkuuko hän 10 minuuttia vai kaksi tuntia!
Kirjoitin viimeksi lokakuun alkupuolella, kun olin saanut lähetteen pelkopolille. Lähete sisälsi ensin käynnin kätilön juttusille ja sen jälkeen lääkärin tutkimukseen. Mielestäni molemmat käynnit oli ihan hyviä, mutta enemmän hyödyin ehdottomasti lääkärin tekemästä tutkimuksesta. Molemmilla käynneillä kerroin huoleni, että pelkään minulla olevan rakenteellinen "vika", että vauva ei mahdu alakautta tulemaan. Sekä kätilö että lääkäri suhtautuivat oikein ymmärtäväisesti pelkooni ja tekivät kaikkensa helpottaakseni pelkoani... Lääkäri tutki ultralla vauvan tilanteen ja kaikki vaikutti oikein hyvälle. Vauvan painoavio sillä hetkellä oli 2900 g ja lääkäri arvioi vauvan syntyvän 3600 gramman painoisena. Lääkäri teki minulle sisätutkimuksen, joka sattui enemmän kuin mikään tutkimus koskaan! En tiedä oliko lääkäri tavanomaista kovakouraisempi vai vaikuttiko raskaus kivun tuntemiseen niin kovana. Joka tapauksessa kohdunkaulaa oli vielä jäljellä ja se oli kiinni. Lääkäri totesi, että lantioni on hyvän kokoinen synnytystä ajatellen eikä häntäluu ole edessä. Tieto oli helpottava ja odotin synnytystä luottavaisin mielin!
Loppuraskaus sujui muutenkin oikein mukavasti... minulle järjestettiin yllätykseksi Baby Showerit, jäin töistä äitiyslomalle suunnitemien mukaan ja vietimme syntymäpäivääni miehen kanssa kylpylässä. Liitoskivut jatkui loppuun asti ja loppuraskaudesta oli todella hankalaa nukkua. Heräsin joka kerta, kun piti vaihtaa asentoa. Tuntui, että neuvolassa sai ravata melkei joka viikko ja käynnit tuntuivat todella turhilta. Muuten elämä vauvamahan kanssa oli oikein ihanaa ja tunsin itseni loppuun saakka kauniiksi ja hehkuvaksi, heh!
Yksi todella ikävä asia minulle kuitenkin kävi raskausviikolla 37. Kävin kaverini luona kahvilla ja sieltä pois lähtiessäni kompastuin pihalla olleisiin rakennustelineisiin. Kaaduin siis aivan suoraan vatsalleni kovalle maalle! Itkin maassa hetken aikaa ja menin kädet täristen autoon. Soitin heti autosta synnytysosastolle ja kysyin miten tulisi toimia. He ohjeistivat hakemaan kotoa yöpymistarvikkeet ja tulemaan synnärille tarkastukseen. Ajoin kotiin ja tavaroita keräillessäni soitin itkien miehelleni. Hän tuli kesken työpäivän viemään minut sairaalalle. Päästiin saman tien tarkastettavaksi ja vauvan sydänkäyrää tarkkailtiin reilu puoli tuntia. Lääkäri tuli tekemään tarkastuksen ultralla ja kaikki vaikutti onneksi olevan kunnossa! Jäin kuitenkin yöksi tarkkailuun ja vuorokauden aikana sydänkäyrää otettiin useaan kertaan. Oli ihanaa päästä seuraavana päivänä kotiin, mutta kotiin päästyäni itkin tunnin verran vauvan huoneessa ja mietin mitä jos.... mitä jos kaikki meneekin loppumetreillä pieleen eikä me tätä vauvaa saadakkaan. Meni muutama päivä ennen kuin uskalsin taas rentoutua ja suhtautua tulevaisuuteen luottavaisena.
Joulukuun 10. päivä koitti laskettu aika ja voi mikä pettymys oli, kun mitään ei tapahtunutkaan! :D Olin kyllä arvannut, että vauva tuskin syntyy ennen laskettua aikaa ja saadaan odotella häntä lähemmäs joulua... Ja niinhän siinä kävikin. Ne viimeiset päivät raskaana oli todella raskaita... fyysisesti olo oli hyvä, mutta rasitti kaikkien kyselyt "joko joko joko" ja mitä pidempää jouduin odottamaan, sitä enemmän synnytys alkoi pelottaa. Lisäksi loppuvaiheessa en saanut nukuttua ollenkaan... valvoin melkein kaikki yöt sohvalla katsoen sarjoja Viaplaystä. En nukkunut päiväunia koskaan, mutta silti uni ei vain tullut ennen aamuyötä. Joulukuun 19. päivä oli vihdoin yliaikaiskontrolli ja sen jälkeen alkoi tapahtua! Seuraavassa postauksessa kirjoitan synnytystarinan.
P.S. Olen pahoillani kirjoitusvirheistä ja epäselvistä lauserakenteista... kirjoitin tämän pikaisesti vauvan nukkuessa. Koskaan ei tiedä nukkuuko hän 10 minuuttia vai kaksi tuntia!
sunnuntai 20. tammikuuta 2019
Onko täällä enää ketään?
Tiedättekö miten monena päivänä minun on pitänyt tulla kirjoittamaan teille kuulumisia? Mitä pidemmälle kirjoitustauko eteni, sitä vaikeammalta palaaminen tänne tuntui... ja tietyllä tapaa myös harmitti ja hävetti, että "hylkäsin" kaikki lukijat ihan yhtäkkiä. Varsinkin kun tämä blogi toi minulle ihan mielettömän määrän voimia selvitä läpi lapsettomuushoitojen ja raskauden!
Tänne kuuluu oikein hyvää! Vauva on huomenna kuukauden ikäinen eli hän syntyi 21.12.2018 raskausviikolla 41+4! Nämä viikot ovat menneet todella nopeasti ja tunteet on heitelleet laidasta laitaan. Huomenna tapahtuu paluu arkeen, sillä mies palaa töihin! Saimme viettää kokonaiset neljä viikkoa yhdessä kotona, sillä joulunpyhät pidensivät isyyslomaa mukavasti. En yhtään osaa sanoa miten minun ja vauvan päivät alkavat sujua, mutta olisi ihana palata tämän blogin pariin kirjoittelemaan kuulumisia! Ja kirjoittaisin ihan mieluusti miten loppuraskaus sujui, millainen synnytys minulla oli ja miten ensimmäinen kuukausi vauvan kanssa on mennyt. En ole lukenut tämän tauoa aikana yhtäkään lapsettomuusblogia, joten minulla on myös melkoinen urakka päivittää mitä blogisiskoilleni kuuluu :)
Ihanaa alkanutta vuotta kaikille! Yritän palata tänne mahdollisimman pian!
Tänne kuuluu oikein hyvää! Vauva on huomenna kuukauden ikäinen eli hän syntyi 21.12.2018 raskausviikolla 41+4! Nämä viikot ovat menneet todella nopeasti ja tunteet on heitelleet laidasta laitaan. Huomenna tapahtuu paluu arkeen, sillä mies palaa töihin! Saimme viettää kokonaiset neljä viikkoa yhdessä kotona, sillä joulunpyhät pidensivät isyyslomaa mukavasti. En yhtään osaa sanoa miten minun ja vauvan päivät alkavat sujua, mutta olisi ihana palata tämän blogin pariin kirjoittelemaan kuulumisia! Ja kirjoittaisin ihan mieluusti miten loppuraskaus sujui, millainen synnytys minulla oli ja miten ensimmäinen kuukausi vauvan kanssa on mennyt. En ole lukenut tämän tauoa aikana yhtäkään lapsettomuusblogia, joten minulla on myös melkoinen urakka päivittää mitä blogisiskoilleni kuuluu :)
Ihanaa alkanutta vuotta kaikille! Yritän palata tänne mahdollisimman pian!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)