Suunnittelin koko eilisen päivän, että tänään tulen kirjoittamaan jotain. Nyt ei kuitenkaan tule mitään mieleen! Kunhan ensi kuussa alkaa kunnolla tapahtua, niin sitten on jotain kerrottavaakin.
Ensi viikolla aloitan Primolutit. En kovin monesta keskustelusta saati blogista löytänyt kokemuksia noiden lääkkeiden syömisestä IVF-hoidon alkuun? Että jos jollakulla teistä on jotain kokemuksia, niin kertokaa ihmeellä.
Vieläkin olen hyvällä fiiliksellä. Ehkäpä jopa liian hyvällä, kun kyse on minusta :D Olen tavallisesti todella pessimistinen kaikkien asioiden suhteen. Tällä hetkellä eniten jännittää ne lääkkeet... niiden hankkiminen, säilyttäminen ja ihoon pistäminen. Sivuvaikutuksen mietityttää toki myös, mutta en löytänyt netistä mitään ihan järkyttäviä kauhukertomuksia. Punktioon asti en ole edes uskaltanut hirveästi ajatella...
Viikonloppuna yritän ottaa taas rennosti. Nukun pitkät yöunet, vietän aikaa perheen kanssa, syön hyvää ruokaa ja katson leffoja miehen kanssa. Arkipäivät on todellista suorittamista töiden, liikuntaharrastusten ja kotitöiden kanssa. On koko ajan kiire ja stressilevelit huipussaan... eihän sitä täysin ehdi viikonlopussa palautua, mutta ainakin tulee edesä vähän levättyä. Haluaisin lähteä miehen kanssa jollekin viikonloppureissulle, että saisi kunnolla ajatukset irti arkisista asioista!
Ihanaa viikonloppua kaikille!
perjantai 16. helmikuuta 2018
tiistai 13. helmikuuta 2018
Askel eteenpäin
Miten onkaan taas helpottunut olo, kun sain hoidettua asioita eteenpäin! Varasin aamulla ajat kaikkiin kolmeen ultraan ja ensimmäisen ultran yhteydessä saan opastusta pistämistä varten. Soittaminen jännitti jossain määrin, kun en yhtään tiennyt saanko yhdellä puhelulla kaiken hoidettua ja onko aikoja saatavilla juuri tarvitseminani päivinä. Puhelimessa oli kuitenkin todella ystävällinen sairaanhoitaja ja sain ajat juuri tarvitsemilleni päiville. Varasin myös ajan kahteen verikokeeseen, mutta se onnistui netin välityksellä.
Poissaoloja töistä tulee kyllä todella paljon! Soittoaika ajanvaraukseen oli klo 8-9 ja pohdin, että menisinkö autoon soittamaan :D Päätin kuitenkin puhua puhelun tässä työhuoneessani... jos joku nyt sattui kuulemaan, niin siinähän sitten kuuli. Siinä mielessä olen onnekas, että meillä on töissä liukuva työaika ja voin olla esimerkiksi lounaan yhteydessä pois pidempääkin. Kaikilla työpaikoilla tuo ei ole välttämättä niin helposti hoidettavissa.
Kävin lounastauolla myös apteekissa selvittämässä millä aikatauluilla lääkkeitä on tilattavissa ja saatavissa. Primolutit otin matkaan saman tien, koska niiden aloitus on jo ensi viikolla. Muita lääkkeitä en vielä edes tilannut... en tiedä olisiko kuitenkin pitänyt? Minua palvellut ystävällinen nainen totesi, että tavallisesti lääkkeet tulevat jo seuraavaksi arkipäiväksi. En tiedä... minulle on tässä vaiheessa vielä epäselvää mitä lääkettä pitää ottaa milloinkin ja kuinka paljon? Lienee paras ottaa yhteyttä klinikkaan ja selvitellä asiaa sieltä.
Kaikki tämä on ensikertailaisen jännitystä, epävarmuutta ja lievää paniikkia. Että kaikki tulisi varmasti hoidettua oikein!
Poissaoloja töistä tulee kyllä todella paljon! Soittoaika ajanvaraukseen oli klo 8-9 ja pohdin, että menisinkö autoon soittamaan :D Päätin kuitenkin puhua puhelun tässä työhuoneessani... jos joku nyt sattui kuulemaan, niin siinähän sitten kuuli. Siinä mielessä olen onnekas, että meillä on töissä liukuva työaika ja voin olla esimerkiksi lounaan yhteydessä pois pidempääkin. Kaikilla työpaikoilla tuo ei ole välttämättä niin helposti hoidettavissa.
Kävin lounastauolla myös apteekissa selvittämässä millä aikatauluilla lääkkeitä on tilattavissa ja saatavissa. Primolutit otin matkaan saman tien, koska niiden aloitus on jo ensi viikolla. Muita lääkkeitä en vielä edes tilannut... en tiedä olisiko kuitenkin pitänyt? Minua palvellut ystävällinen nainen totesi, että tavallisesti lääkkeet tulevat jo seuraavaksi arkipäiväksi. En tiedä... minulle on tässä vaiheessa vielä epäselvää mitä lääkettä pitää ottaa milloinkin ja kuinka paljon? Lienee paras ottaa yhteyttä klinikkaan ja selvitellä asiaa sieltä.
Kaikki tämä on ensikertailaisen jännitystä, epävarmuutta ja lievää paniikkia. Että kaikki tulisi varmasti hoidettua oikein!
sunnuntai 11. helmikuuta 2018
Jos....
... olisimme aloittaneet vauvantekopuuhat heti parikymppisenä, olisimmeko onnistuneet heti? Tai edes nopeammin?
... jos olisin tullut heti ehkäisyn lopettamisen jälkeen raskaaksi, meidän esikoinen täyttäisi ensi kuussa kolme vuotta.
... jos kaikki olisi mennyt kuin elokuvissa, olisi meillä myös vuoden ikäinen pikkukakkonen.
... jos olisimme aloittaneet hedelmöityshoidot heti klinikan kesätauon jälkeen, olisin raskaana nyt (näin haluan kovasti uskoa!!).
... jos tulisin ensimmäisen IVF:n tuoresiirrosta raskaaksi, olisi laskettuaika vielä tämän vuoden puolella eli #vauva2018.
... jos tuoresiirto ei onnistu, ensimmäinen PAS onnistuu varmasti ja pääsemme nauttimaan vauva-arjesta viimeistään vuoden kuluttua.
... jos yksikään munasolu ei hedelmöity, koen todennäköisesti jonkinnäköisen romahduksen ja kaikki tämä vaivalla kasattu positiivisuuskupla katoaa taivaan tuuleen.
Jossittelua voisi jatkaa loputtomiin... Tällä hetkellä fiilis on huomattavan positiivinen ja uskon, että meidän vuoro tulee olemaan pian. Matka on kuitenkin vasta alussa ja on todennäköistä, että tielle sattuu useita kuoppia ja mutkia. Pakko olla positiivinen, ei tästä muuten selviä!
Idean tähän postaukseen nappasin Tulee jos on tullakseen -blogista. Kiitos ideasta!
... jos olisin tullut heti ehkäisyn lopettamisen jälkeen raskaaksi, meidän esikoinen täyttäisi ensi kuussa kolme vuotta.
... jos kaikki olisi mennyt kuin elokuvissa, olisi meillä myös vuoden ikäinen pikkukakkonen.
... jos olisimme aloittaneet hedelmöityshoidot heti klinikan kesätauon jälkeen, olisin raskaana nyt (näin haluan kovasti uskoa!!).
... jos tulisin ensimmäisen IVF:n tuoresiirrosta raskaaksi, olisi laskettuaika vielä tämän vuoden puolella eli #vauva2018.
... jos tuoresiirto ei onnistu, ensimmäinen PAS onnistuu varmasti ja pääsemme nauttimaan vauva-arjesta viimeistään vuoden kuluttua.
... jos yksikään munasolu ei hedelmöity, koen todennäköisesti jonkinnäköisen romahduksen ja kaikki tämä vaivalla kasattu positiivisuuskupla katoaa taivaan tuuleen.
Jossittelua voisi jatkaa loputtomiin... Tällä hetkellä fiilis on huomattavan positiivinen ja uskon, että meidän vuoro tulee olemaan pian. Matka on kuitenkin vasta alussa ja on todennäköistä, että tielle sattuu useita kuoppia ja mutkia. Pakko olla positiivinen, ei tästä muuten selviä!
Idean tähän postaukseen nappasin Tulee jos on tullakseen -blogista. Kiitos ideasta!
lauantai 10. helmikuuta 2018
Hoitosuunnitelma
Sain eilen hoitosuunnitelman postitse kotiin. Siitä tuli ilmi, että meille tehdään kuitenkin IVF. Oma Kannassa puhutaan ICSI:stä, joten olen asian suhteen hieman ulapalla. Mutta olipa se kumpi hyvänsä, niin onneksi se ei vaikuta näihin esivalmisteluihin.
Mutta uskomattomalta tuntuu, että homma saadaan käyntiin jo tämän kuun puolella! Alkuun syön Primolut -kuurin, mutta alku se on sekin. Ensi viikolla pitää varailla jo valmiiksi aika pistosopetteluun ja ultraan. Lisäksi pitäisi käydä apteekissa kyselemässä, että millaisella aikataululla lääkkeet pitää tilata sinne etukäteen. Onko kenelläkään kokemusta? Tämä on sen verran pieni kaupunki ettei niitä varmasti löydy mistään varastosta. Ja hoitosuunnitelmassakin oli ohjeistettu tilaamaan lääkkeet hyvissä ajoin.
Niin jännittävää! Kyllähän sitä eilistä lappua lukiessa tuli päähän miljoona kysymystä ja vähän pientä stressiäkin, että miten saan kaikki hoidettua ajallaan ja oikein! Mutta eiköhän se selkene, kun asiat etenevät. Ja ihan hullua, että tiedän jo viikon milloin munasolut kerätään!! Toki pitää toivoa, että kaikki menee suunnitelman mukaan ja sinne asti päästään... Kerron tarkemmin kaikista kokemuksista, kun ne ovat ajankohtaisia.Vieläkin kaikki tuntuu niin kaukaiselta ja oudolta... ollaanko ne tosiaan me, jotka ovat menossa kohti IVF:ää?
Mutta uskomattomalta tuntuu, että homma saadaan käyntiin jo tämän kuun puolella! Alkuun syön Primolut -kuurin, mutta alku se on sekin. Ensi viikolla pitää varailla jo valmiiksi aika pistosopetteluun ja ultraan. Lisäksi pitäisi käydä apteekissa kyselemässä, että millaisella aikataululla lääkkeet pitää tilata sinne etukäteen. Onko kenelläkään kokemusta? Tämä on sen verran pieni kaupunki ettei niitä varmasti löydy mistään varastosta. Ja hoitosuunnitelmassakin oli ohjeistettu tilaamaan lääkkeet hyvissä ajoin.
Niin jännittävää! Kyllähän sitä eilistä lappua lukiessa tuli päähän miljoona kysymystä ja vähän pientä stressiäkin, että miten saan kaikki hoidettua ajallaan ja oikein! Mutta eiköhän se selkene, kun asiat etenevät. Ja ihan hullua, että tiedän jo viikon milloin munasolut kerätään!! Toki pitää toivoa, että kaikki menee suunnitelman mukaan ja sinne asti päästään... Kerron tarkemmin kaikista kokemuksista, kun ne ovat ajankohtaisia.Vieläkin kaikki tuntuu niin kaukaiselta ja oudolta... ollaanko ne tosiaan me, jotka ovat menossa kohti IVF:ää?
perjantai 9. helmikuuta 2018
Tilannekatsaus
Kirjoittelu jäi blogin aloituksen jälkeen todella vähäiseksi... Se johtuu oikeastaan täysin siitä, että asiat ovat junnanneet paikallaan eikä ole ollut mitään mistä kirjoittaa. Voisin ehkä kertoa mitä viimeisen vuoden aikana on tapahtunut...
Aika tarkalleen vuosi sitten sanoin miehelle, että haluan alkaa tutkia tätä meidän lapsettomuutta. Hän ei laittanut vastaan ja varasin heti ajan yksityiselle gynekologille, joka teki lähetteen julkiselle puolelle lapsettomuustutkimuksiin. Saimme ajan todella nopeasti maaliskuun alkuun. Ensimmäisellä käynnillä juteltiin ja meille molemmille määrättiin erilaisia testejä ja kokeita. Tulosten perusteella syynä on selittämätön lapsettomuus. Huhtikuussa lääkäri suositteli, että menisimme suoraan hedelmöityshoitoihin, koska yritystä on takana jo niin kauan. Se tuli jollain tapaa shokkina, sillä olin elätellyt toiveita ovulaation induktiosta tai inseminaatiosta. Sanoin, että meidän (tai oikeastaan minun) täytyy sulatella asiaa ja lupasin palata asiaan.
Palasin asiaan vasta marraskuussa ja soitin lääkärille. Hän teki meille molemmille lähetteen verikokeisiin (minulle hormoni- ja infektioverikokeet, miehelle infektioverikokeet). Verikokeissa kaikki oli kunnossa ja pian saimmekin naapurikaupungista kutsun hedelmöityshoitojen suunnittelukäynnille.
Suunnittelukäynti oli heti tammikuun alussa ja jännitin sitä suunnattomasti. Kotikaupunkimme sairaalassa ei tehdä hedelmöityshoitoja vaan ajoimme reilun 250 kilometrin päähän naapurikaupunkiin. Tuo automatka tuntui todella pitkältä. Käynnistä jäi kuitenkin todella posittivinen fiilis! Olin myös iloiseti yllättynyt, että jono on tällä hetkellä lyhyt. Pääsemme aloittamaan maaliskuussa (eli ENSI kuussa!!). Verikokeet ja seurantaultrat teemme täällä kotikaupungissa, mutta punktiota ja alkionsiirtoa varten ajamme naapurikaupunkiin.
Tarkoitus on tehdä ICSI lyhyellä kaavalla. Jollain tapaa en jännitä, vaan olen aika innoissani! Olo on todella toiveikas. Tottakai tiedostan, että nuo hoidotkaan ei tuo kaikille sitä toivottua lopputulosta... Jos jollakin teistä on kokemuksia ICSI:stä, niin kertokaa ihmeellä!
Aika tarkalleen vuosi sitten sanoin miehelle, että haluan alkaa tutkia tätä meidän lapsettomuutta. Hän ei laittanut vastaan ja varasin heti ajan yksityiselle gynekologille, joka teki lähetteen julkiselle puolelle lapsettomuustutkimuksiin. Saimme ajan todella nopeasti maaliskuun alkuun. Ensimmäisellä käynnillä juteltiin ja meille molemmille määrättiin erilaisia testejä ja kokeita. Tulosten perusteella syynä on selittämätön lapsettomuus. Huhtikuussa lääkäri suositteli, että menisimme suoraan hedelmöityshoitoihin, koska yritystä on takana jo niin kauan. Se tuli jollain tapaa shokkina, sillä olin elätellyt toiveita ovulaation induktiosta tai inseminaatiosta. Sanoin, että meidän (tai oikeastaan minun) täytyy sulatella asiaa ja lupasin palata asiaan.
Palasin asiaan vasta marraskuussa ja soitin lääkärille. Hän teki meille molemmille lähetteen verikokeisiin (minulle hormoni- ja infektioverikokeet, miehelle infektioverikokeet). Verikokeissa kaikki oli kunnossa ja pian saimmekin naapurikaupungista kutsun hedelmöityshoitojen suunnittelukäynnille.
Suunnittelukäynti oli heti tammikuun alussa ja jännitin sitä suunnattomasti. Kotikaupunkimme sairaalassa ei tehdä hedelmöityshoitoja vaan ajoimme reilun 250 kilometrin päähän naapurikaupunkiin. Tuo automatka tuntui todella pitkältä. Käynnistä jäi kuitenkin todella posittivinen fiilis! Olin myös iloiseti yllättynyt, että jono on tällä hetkellä lyhyt. Pääsemme aloittamaan maaliskuussa (eli ENSI kuussa!!). Verikokeet ja seurantaultrat teemme täällä kotikaupungissa, mutta punktiota ja alkionsiirtoa varten ajamme naapurikaupunkiin.
Tarkoitus on tehdä ICSI lyhyellä kaavalla. Jollain tapaa en jännitä, vaan olen aika innoissani! Olo on todella toiveikas. Tottakai tiedostan, että nuo hoidotkaan ei tuo kaikille sitä toivottua lopputulosta... Jos jollakin teistä on kokemuksia ICSI:stä, niin kertokaa ihmeellä!
torstai 8. helmikuuta 2018
Let's do this!
Asiat ovat edenneet! Soitin maanantaina klinikalle ja ilmoitin kuukautisteni alkaneen. Hoitaja lupasi lähettää hoitosuunnitelman aikataulun minulle postitse... lähikuukausina aloitamme siis hedelmöityshoidot. Vihdoin. Voi miten paljon uutta toivoa tämä kaikki tuokaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)