Olipa kiva huomata miten moni oli käynyt lukemassa edellisen tekstini ja jättänyt kommentin! Ajattelin jossain vaiheessa, että joku voi jopa ajatella meille tapahtuneen jotain ikävää... Kaikki on kuitenkin oikein loistavasti ja ajattelin kirjoitella nyt alkuun miten loppuraskaus sujui ja sen jälkeen kerron synnytyksestä. Josko sitten pääsisin kirjoittelemaan tästä arjesta ihan reaaliajassa.
Kirjoitin viimeksi lokakuun alkupuolella, kun olin saanut lähetteen pelkopolille. Lähete sisälsi ensin käynnin kätilön juttusille ja sen jälkeen lääkärin tutkimukseen. Mielestäni molemmat käynnit oli ihan hyviä, mutta enemmän hyödyin ehdottomasti lääkärin tekemästä tutkimuksesta. Molemmilla käynneillä kerroin huoleni, että pelkään minulla olevan rakenteellinen "vika", että vauva ei mahdu alakautta tulemaan. Sekä kätilö että lääkäri suhtautuivat oikein ymmärtäväisesti pelkooni ja tekivät kaikkensa helpottaakseni pelkoani... Lääkäri tutki ultralla vauvan tilanteen ja kaikki vaikutti oikein hyvälle. Vauvan painoavio sillä hetkellä oli 2900 g ja lääkäri arvioi vauvan syntyvän 3600 gramman painoisena. Lääkäri teki minulle sisätutkimuksen, joka sattui enemmän kuin mikään tutkimus koskaan! En tiedä oliko lääkäri tavanomaista kovakouraisempi vai vaikuttiko raskaus kivun tuntemiseen niin kovana. Joka tapauksessa kohdunkaulaa oli vielä jäljellä ja se oli kiinni. Lääkäri totesi, että lantioni on hyvän kokoinen synnytystä ajatellen eikä häntäluu ole edessä. Tieto oli helpottava ja odotin synnytystä luottavaisin mielin!
Loppuraskaus sujui muutenkin oikein mukavasti... minulle järjestettiin yllätykseksi Baby Showerit, jäin töistä äitiyslomalle suunnitemien mukaan ja vietimme syntymäpäivääni miehen kanssa kylpylässä. Liitoskivut jatkui loppuun asti ja loppuraskaudesta oli todella hankalaa nukkua. Heräsin joka kerta, kun piti vaihtaa asentoa. Tuntui, että neuvolassa sai ravata melkei joka viikko ja käynnit tuntuivat todella turhilta. Muuten elämä vauvamahan kanssa oli oikein ihanaa ja tunsin itseni loppuun saakka kauniiksi ja hehkuvaksi, heh!
Yksi todella ikävä asia minulle kuitenkin kävi raskausviikolla 37. Kävin kaverini luona kahvilla ja sieltä pois lähtiessäni kompastuin pihalla olleisiin rakennustelineisiin. Kaaduin siis aivan suoraan vatsalleni kovalle maalle! Itkin maassa hetken aikaa ja menin kädet täristen autoon. Soitin heti autosta synnytysosastolle ja kysyin miten tulisi toimia. He ohjeistivat hakemaan kotoa yöpymistarvikkeet ja tulemaan synnärille tarkastukseen. Ajoin kotiin ja tavaroita keräillessäni soitin itkien miehelleni. Hän tuli kesken työpäivän viemään minut sairaalalle. Päästiin saman tien tarkastettavaksi ja vauvan sydänkäyrää tarkkailtiin reilu puoli tuntia. Lääkäri tuli tekemään tarkastuksen ultralla ja kaikki vaikutti onneksi olevan kunnossa! Jäin kuitenkin yöksi tarkkailuun ja vuorokauden aikana sydänkäyrää otettiin useaan kertaan. Oli ihanaa päästä seuraavana päivänä kotiin, mutta kotiin päästyäni itkin tunnin verran vauvan huoneessa ja mietin mitä jos.... mitä jos kaikki meneekin loppumetreillä pieleen eikä me tätä vauvaa saadakkaan. Meni muutama päivä ennen kuin uskalsin taas rentoutua ja suhtautua tulevaisuuteen luottavaisena.
Joulukuun 10. päivä koitti laskettu aika ja voi mikä pettymys oli, kun mitään ei tapahtunutkaan! :D Olin kyllä arvannut, että vauva tuskin syntyy ennen laskettua aikaa ja saadaan odotella häntä lähemmäs joulua... Ja niinhän siinä kävikin. Ne viimeiset päivät raskaana oli todella raskaita... fyysisesti olo oli hyvä, mutta rasitti kaikkien kyselyt "joko joko joko" ja mitä pidempää jouduin odottamaan, sitä enemmän synnytys alkoi pelottaa. Lisäksi loppuvaiheessa en saanut nukuttua ollenkaan... valvoin melkein kaikki yöt sohvalla katsoen sarjoja Viaplaystä. En nukkunut päiväunia koskaan, mutta silti uni ei vain tullut ennen aamuyötä. Joulukuun 19. päivä oli vihdoin yliaikaiskontrolli ja sen jälkeen alkoi tapahtua! Seuraavassa postauksessa kirjoitan synnytystarinan.
P.S. Olen pahoillani kirjoitusvirheistä ja epäselvistä lauserakenteista... kirjoitin tämän pikaisesti vauvan nukkuessa. Koskaan ei tiedä nukkuuko hän 10 minuuttia vai kaksi tuntia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommentistasi! ♥