Onnistuin ajoittamaan tän blogin aloituksen todella huonoon ajankohtaan... Pian ensimmäisen postauksen jälkeen alkoi kamalat vuodenvaihteen kiireet töissä, kotona sattui vesivahinko ja sairastin kunnon flunssan. Pian olikin jo kevät ja kauan odotetut etelänreissut nautittavana! Täytyy myöntää, että tuon kaiken keskellä vauvahaaveet jäi tietyllä tapaa taka-alalle...
Heinäkuussa tuli kaksi vuotta täyteen, kun jätettiin ehkäisy pois. Silloin kaikki iski taas mieleen... KAKSI VUOTTA! Kaksi vuotta olen odottanut, haaveillut, arvuutellut ja jännittänyt, että jokohan nyt olisin raskaana. Mutta ei. Kertaakaan en ole päässyt edes niin pitkälle, että olisin testin tehnyt... Menkat alkaa joka kuukausi päivälleen oikeaan aikaan.
Olen miettinyt viime viikkoina (tai pikemminkin kuukausina...), että mitä nyt pitäisi tehdä? Ihan ensimmäisenä pitäisi tietenkin ottaa asia puheeksi miehen kanssa. Me kun sovittiin aikoinaan, että vauva tulee, jos on tullakseen. Yrittämään ei aleta. Tarkoitan siis, että ei olla mitenkään ajoitettu sänkypuuhia tiettyy ajankohtaan kiertoa, saati testailtu ovulaatioita.
Monen iltana olen itkenyt, kun on ahdistanut niin paljon. Entä jos me ei koskaan saada lasta? Toisaalta olen yrittänyt lohdutella itseäni, että eihän me olla varsinaisesti edes yritetty. Menty vaan fiiliksen mukaan. Mutta kaksi vuotta! Jotkut tulee jo yhden kerran satunnaisesta seksikerrasta raskaaksi. Huoh. Turha kai tuota on liikaa pohtia... Eli jos nyt aloitan siitä, että otan asian puheeksi miehen kanssa ja otetaan ne pirun ovulaatiotestit käyttöön. Jos niidenkään avulla en ole tammikuuhun mennessä tullut raskaaksi, niin on pakko hakeutua tutkimuksiin. Toivottavasti mies on näistä asioista samaa mieltä. Jos ei, niin en tiedä mitä teen.
Kirjoitin vain kaiken mitä mieleen tuli. Ehkä hieman sekavaa, mutta niin on ajatuksetkin. Olen kiitollinen kaikista kommenteista, ne lohduttavat ja antavat tsemppiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommentistasi! ♥