En ymmärrä miten aika rientää tällaista vauhtia! Edellisestä tekstistä on jo viikko aikaa, vaikka lupasin itselleni, että kirjoittelen pari-kolme postausta viikossa. Olen nimittäin todella iloinen miten moni tätä blogiani käy lukemassa! Alun perin aloin kirjoittaa vain itseäni varten... tämä oli paikka, johon purkaa lapsettomuuden tuskaa, ihmetellä hedelmöityshoitojen etenemistä, kauhistella hirvittävää hyperstimulaatiota ja iloita plussasta! Jossain tuon taipaleen aikana tämä blogi kuitenkin muuttui paikaksi, josta sain vertaistukea, apua ja neuvoja... ja yhtä lailla olen yrittänyt antaa vertaistukea tänne löytäneille lukijoilleni ❤ Tänne kirjoittaminen on kivaa, vaikka aika (ja energia!!) onkin vähissä.
Viime viikon lopussa oli kolmas neuvola. Käynti eteni totuttuun tapaan... juttelua, verenpaine, hemoglobiini, paino, pissanäyte ja sydänäänet. Ensimmäistä kertaa mitattiin myös sf-mitta, joka minulla oli 21 cm. Jos oikein tulkitsin, niin keskikäyrällä mennään? Muutenkin kaikki oli kunnossa. Sain lähetteen sokerirasituskokeeseen ja se on tämän kuun lopussa. Painoa on tullut sellainen 8 kg tähän mennessä (62 --> 70,2 kg). Omasta mielestäni uudelle kymmenelle siirtyminen tuntui jollain tapaa inhottavalle, mutta painonnousu on kuulemma ollut ihan maltillista eikä siitä pidä huolestua. Enkä aiokkaan... on tätä raskautta niin kauan toivottu, että aion ottaa vastaan kaiken mitä se minulle tuo. Hahah.
Seuraava aika onkin neuvolalääkärille aivan syyskuun alussa. Tämän kuun lopussa alkaisi pyöriä myös perhevalmennukset, mutta me taidetaan jättää menemättä niihin. Synnytysvalmennukseen osallistutaan kyllä ehdottomasti! Hankinnat ja muut valmistelut seisoo edelleen samassa pisteessä... yritän kovasti olla murehtimatta, vaikka kyllä stressi tulee jo uniinkin. Miksi miehen on niin vaikeaa ymmärtää, että kaikki ei välttämättä jatku näin mallikkaasti sinne joulukuun alkuun saakka? Huoh.
Mua kanssa jotenkin stressaa tuo painonnousu, vaikka etukäteen olin ajatellut että se nyt on pienimpiä murheita :D Niin kuin onkin, mutta lähinnä se ahdistaa siksi, että painoin raskaaksi tullessani enemmän kuin koskaan ikinä ennen elämäni aikana... Painoa oli nostanut 1,5 vuoden unettomuus ja sitä edeltävä ylikunto, tai oikeastaan paino lähti nousuun vasta sitten kun aloitin unettomuuteen mielialalääkkeen. :/ No enivei, kaikkialla lukee ettei alkuraskaudessa painon kuulu vielä nousta, joten en ole uskaltanut käydä edes vaa'alla :D Pahoinvoinnin kurissa pitämiseksi on joutunut syömään kahden tunnin välein ja aina ei maistu pelkkä terveysruoka, joten pelkään, että se on kyllä noussut jo näiden eka 11 raskausviikon aikana.
VastaaPoistaNo tulipa nyt pitkä kommentti, mutta piti vaan sanoa, että vaikka kuinka on kiitollinen raskaudesta niin silti niinkin pieni asia kuin painonnousu voi näköjään stressata :)
Kiitos paljon pitkästä kommentista ja pahoittelut, että vastaukseni kesti näin monta päivää :)
PoistaKuulostaa kyllä kovin tutulta! Minun paino alkoi nousta niiden hormonilääkkeiden takia muutaman kilon. Välttelin alkuraskauden aikana vaakaa, sillä tiesin, että kiloja on tullut... minulla ei pahoinvointia ollut, mutta jollain tapaa lohdutin/rentoutin itseäni ruualla. Ja nuo syömiset oli juurikin kaikkea muuta kuin terveysruokaa! Eli ymmärrän tunteesi :)
Ja ajattelin aina, että jos olen jonain päivänä niin onnekas, että tulen raskaaksi, en missään vaiheessa valita kroppani muutoksista, painonnoususta tai raskausarvista. Kröhöm. Ei ole onnistunut :) Silloin yritän muistuttaa itseäni mistä on lähdetty ja mitä kaikkea on joutunut kokemaan! Eli yritän ottaa kaiken kiitollisuudella vastaan mitä tulee (vaikka helppoa se ei joka hetki ole!) :D
Ihanaa alkanutta raskautta sinulle, toivottavasti pahoinvointi ja pahin väsymys helpottaa pian :)♥
Tai johan sinulla on kohta ensimmäinen kolmannes takana, joten en tiedä voiko enää puhua alkaneesta raskaudesta :D Aika vain menee niin hullun nopeasti ettei mukana pysy!
Poista