Tulevan vauvan sukupuolella ei ole ollut itselleni mitään
väliä missään vaiheessa. Vauvaa on odotettu ja toivottu niin monta vuotta, että
aivan kumpi tahansa olisi erittäin tervetullut meidän pieneen perheeseen.
Alusta saakka minulla kuitenkin oli vahva tunne, että poika on tulossa. En edes
tiedä mistä se tunne tuli ja vahvistui kohti rakenneultraa. Jollain tapaa "näin"
mielikuvissani poikavauvan. Ja ehkä myös kaikki oireet ja netistä löytyneet
höpöhöpö -testit vahvistivat tunnetta poikavauvasta. Rakenneultrassa ei siis ollut mikään yllätys,
kun kätilö totesi, että "kyllä tämä selvästi pojalta näyttää."
Mutta. Mies toivoi tyttöä. Ihan alusta saakka, jo ennen kuin
edes lähdettiin hedelmöityshoitoihin. Koko rakenneultra meni tietyllä tapaa
pieleen, kun pystyin näkemään hänen kasvoiltaan pettymyksen. Loppuillan
itketti, vaikka urheasti esitin iloista. Ja on itkettänyt monta kertaa tuon
jälkeen… En tiedä mitä ajattelisin asiasta. Onko pariskunnilla toiveita
sukupuolen suhteen, mutta niistä pysytään hiljaa? Onko millään tapaa OK olla
pettynyt vauvan sukupuoleen? Etenkään kun on lapsettomuustaustaa? Miten pääsen
yli tästä ikävästä tunteesta, että koen miehen olevan pettynyt tulevaan
poikavauvaan? Mitä jos hän ei välitäkään vauvasta? En ole uskaltanut puhua
tästä kenellekään, vaikka asia vaivaa minua suuresti.
Tämä on vähän tabu asia, mutta mun mielestä on ihan ok "toivoa" sukupuolta. Se on selvä, ettei sillä ole loppuviimein mitään väliä ja kun sen vauvan saa syliin, karisee ne viimeisetkin "toiveet". Mutta mun mielestä on ihan sallittua haaveilla. Itse toivoin tyttöjä, mutta olin varma että saan pojat. Tulikin tytöt ja se oli aivan ihanaa <3 Mutta vaikka olisi tullut pojat, ei se oli ollut mitenkään vähempiarvoista. Se olisi ollut 100% yhtä ihanaa ja arvokasta. Saahan sitä toivoa tervettäkin lasta, tai vain yhtä lasta tai kaksosia, kilttiä lasta jne.
VastaaPoistaMä en kauheesti stressaisi miehen mielipiteestä, koska kun se poitsu sieltä maailmaan putkahtaa, hän sulattaa miehesi sydämen aivan kokonaan :) Ja onnea pojasta!!!
Kiitos kovasti kommentistasi ja ajatuksista! Tuo on kyllä ihan totta. Olenhan minäkin moneen otteeseen sanonut, että kunhan vauva vain olisi terve... Noh, vaikka ei olisikaan, niin olisi hän varmasti aivan yhtä rakas. Nämä on vaikeita juttuja hormonien keskellä päässä pyöriteltäväksi... :) Ja olet varmasti oikeassa, varmasti oman vauvan syliin saaminen on maailman mahtavin tunne ja sulattaa meidän molempien sydämet ♥ Kiitos onnitteluista myös!
PoistaRohkeaa ja kiva, että otit tämän aiheen esille! Itse kamppailen tuon saman ajatuksen kanssa, ettei saisi toivoa toista enemmän kuin toista, kun lapsen saanti ei ole itsestään selvää. Kuitenkin minulla on ihan pikkutytöstä asti ollut toive, kumpi tulisi. Jotenkin tästä aiheesta syyllistetään aika paljon, vaikka tietenkin ensisijaisesti toivoo vain tervettä vauvaa. Uskon silti, että vaikka ei tulisikaan sitä toivetta, niin ihan yhtä rakas vauvasta tulee synnyttyään eikä lopulta olisi voinut mitään muuta kuvitellakaan.
VastaaPoistaMutta kiva, kun nostit aiheen esille. :)
Hei Emma ja kiitos, että kävit jättämässä kommentin! :) Ymmärrän hyvin, että monilla on toiveita sukupuolen suhteen... jotenkin se tuntui vain niin pahalta nähdä pettymys juuri oman kumppanin kohdalla juuri meidän tulevaa vauvaa kohtaan. Vaikka aivan varmasti mieheni on aivan hullaantunut pojasta, kun hän syntyy! Näin ainakin yritän nyt kovasti ajatella :) Toivon todella paljon teille tsemppiä kaikkeen tulevaa... toivottavasti jo tästä kierrosta tärppää ♥
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHei! Kiitos kommentistasi ja harmi, että postit sen ennen kuin ehdin vastata sinulle! Olen lukenut blogiasi ja raskausaikasi ei todella ollut mikään helppo kaikkien tutkimusten ynnä muiden huolien keskellä <3 Onneksi kaikki meni lopulta hyvin! Käythän jatkossakin kommentoimassa... yritän vastailla hieman nopeammin :D
PoistaAihe on.aika lailla tabu. Itse toivoin salaa tyttöä ja esikoinen olikin. Toisen kanssa.taas ajattelin että olisi kiva kun olisi sekä tyttö että poika, pelkäsin että mies olisi pettynyt toiseen tyttöön vaikka hän vakuutti ettei sukupuolella ole mitään väliä ja toivoisi melkein enemmän siskoa esikoiselle. Toinenkin oli tyttö ja myönnän.että olin itse aluksi hiukan pettynyt. Raskauden edetessä kuitenkin alkoi tuntua että tyttö sen pitää ollakin ja vauvan synnyttyä tuli heti olo että juuri tämä vauvaeidän perheeseen piti syntyä. Toki jos mies olisi vaikuttanut pettyneeltä, se toisen asenne olisi itselle ollut vaikeampi hyväksyä
VastaaPoistaKiitos kommentista! Olen miettinyt viime aikoina paljon tuota, että on toki mahdollista, että minäkin toivoisin sitten toisesta lapsesta tyttöä.. (siis JOS niin onnekaita ollaan, että jonain päivänä toinen lapsi saadaan), että olisi poika ja tyttö. Mutta varmasti perhe tuntuu yhtä täydelliseltä on siinä kumpaa sukupuolta vain <3 Joskus ajatukseen tottuminen voi tosiaan viedä hetken.
PoistaMeillä lapsettomuus tausta, ja nyt onnellisesti raskaana (viimeinen kolmannes). Mies on aina ajatellut, että hänelle syntyy vain poikia koska kaikki suvun lapset ovat olleet poikia. Yllätys olikin melkoinen kun rakenneultrassa saatiinkin tyttöveikkaus (itsellä oli kyllä alusta asti tunne tytöstä). Mies oli aluksi pettynyt, mutta tärkeintä kummallekkin on että vauva on terve. Nyt kun rakenneultrasta on jo aikaa ja mies tottunut ajatukseen tytöstä ei pettymystä ole enää :) Nyt odotellaan innolla meidän prinsessaa kahden kuukauden päästä syntyväksi. Joten eiköhän miehesi ole yhtä onnellinen myös tytöstä kunhan vaan saa hetken sulatella asiaa :)
VastaaPoistaKiitos kommentista! Oikein kovasti onnea raskaudesta ja tyttölupauksesta <3 Ihanaa, että raskautesi on edennyt jo noin pitkälle ja pian saat vauvan syliin. Oikein tuttuja ajatuksia... ehkä täälläkin mies on jo alkanut tottua ajatukseen ja on ollut puhetta esimerkiksi vauvan nimestä. Tsemppiä synnytykseen ja ihanaa vauva-arkea teille! :)
PoistaTäällä myös lapsettomuushoidoissa olleena oon miettinyt tätä samaa. Aihe tuntuu olevan tabu niinkuin ylempänäkin kirjoiteltu, mutta jotenkin siitä kuitenkin pitäisi pystyä mielestäni puhumaan. Mulla oli aina ajatus, että esikoinen olisi poika ja jos joku, niin poikaolo oli alkuraskaudessa. Toive ehkä myös siitä, että nimi olisi ollut jo valmiina ja mies oli myös toivonut poikaa, miniversioo itsestä. Saatiin kuulla vähän ennen rakenneultraa yksityisellä, että olisi tyttö tulossa ja en oikein tiennyt, mitä ajatella. Olin tosi iloinen, että ollaan edes päästy niin pitkälle, mutta en oikeuttanut itseäni tuntemaan "pettymystä", sillä ei niin voi tuntea ja lapsi kun lapsi, hän on silti toivottu. Nyt lähes kaksi kuukautta tästä, niin ollaan kumpikin ihan onnesta pyöreenä (minä kirjaimellisesti :D) esikoistytöstä ja ajatellaan, että näin sen piti mennäkin. Raskaana ollessa helposti ainakin itse suurentelen ja tulkitsen miehen sanomia asioita ja sanattomia katseita aivan liikaa ja väärin, joten luulen että ainakin osan ikävästä tunteesta voi laittaa hormonien piikkiin.. Kyllä se iloksi vielä kaikilla muuttuu, varsinkin kun lapsen saa syliin ja hän on terve. :)
VastaaPoistaKiitos kommentista ja voi miten tuttuja ajatuksia nuo kaikki! Ihanaa, että vauvan odotus on jatkunut onnellisissa ja iloisissa merkeissä, vaikka ultrassa tulikin uutisia, jotka olivat päinvastaisia kuin arveltu ja ehkä toivottu. Nämä on jänniä juttuja :) Täälläkin on fiilis onneksi jo parempi... ainakin tuon sukupuoli-asian suhteen. Minäkin suurentelen ja tulkitsen miehen sanomia asioita ihan miten sattuu ja se on aiheuttanut itselleni mielipahaa aika paljonkin. Hormonithan ne on, jotka kaiken saa aikaan.. mutta välillä toivoisin mieheltä hieman enemmän ymmärrystä ja tsemppiä. Mutta hei, ihanaa loppuraskautta sinne <3
Poista