Olin kirjoittanut kalenteriini tämän viikon kohdalle isoilla
kirjaimilla "klinikan kesätauko ohi".
Tammikuun suunnittelukäynnin jälkeen olin niin varma, että ekalla kierroksella
ei onnistuta ja hoidot jatkuu nyt syksyllä. Mutta tässä sitä ollaan. Meneillään
raskausviikko 23, maha on kasvanut hurjasti ja vauvan liikkeet tuntuu joka
päivä moneen kertaan. Olen äärettömän onnellinen, mutta samaan aikaan todella
itkuinen. En sanoisi olevani surullinen, mutta jostain syystä tunteet on koko
ajan todella pinnassa.
Eilen saatiinkin miehen kanssa jonkinasteinen riita aikaan.
Hän haluaisi vaihtaa autoa, mutta minä en siihen suostu ennen kuin kaikki
pakolliset asiat vauvaa varten on hankittu. Lähinnä tarkoitan sänkyä ja hoitopöytää,
jotka on mentävä ostamaan IKEAsta peräkärrin kanssa. Ja lähimpään IKEAan on
matkaa 250 kilometriä. Miehen mielestä on järjetöntä ostaa huonekaluja tässä
vaiheessa, koska hän ei halua kotiimme "rojua pyörimään joka
nurkkaan" ja osoitteli yhdessä nurkassa olevia vaunuja. Ymmärrän toki,
että hän ei halua luopua omassa käytössään olevasta huoneesta. Mutta minun
stressitasot laskisi huomattavasti, kun ne tavarat olisi edes kasaamattomina
laatikoissaan täällä kotona yhdessä nurkassa. Mies ei ymmärrä, että en
välttämättä ole koko loppuaikaa näin hyvässä kunnossa. Haluaisin saada kaiken
ajoissa valmiiksi, että minulta olisi yksi asia vähemmän stressattavaa. Aikamme
väiteltyämme aloin itkeä ja poistuin paikalta… Lapsellista, tiedän! Itkin
omissa oloissani loppuillan ja kävin jo kahdeksan jälkeen nukkumaan.
Sellaista kuuluu tänne. Huomenna on vuorossa kolmas neuvola
ja olen yrittänyt painaa mieleeni asioita, joita minun on muistettava kysyä. Odotan
neuvolakäyntiä innolla, vaikka painon punnitseminen hieman jännittääkin.
Kotivaa'an mukaan painan nyt 69 kg ja lähtöpainoni oli 62 kg. Tuntuu huimalta
tuo nousu, mutta katsotaan mitä neuvolassa sanotaan. Yritän tulla pian
päivittämään kuulumisia!
Se pesänrakentaminen kuuluu (johtuu varmaan hormoneista) asiaan. Sitähän miehet ei koe samalla tavalla kun raskaana oleva nainen. Itse hommasin kaiken valmiiksi raskauden puoliväliin mennessä, mikä oli omalla kohdallani hyvä juttu, kun vietin loppuraskauden sairaalassa. Sitä paitsi mun mielestä oli aivan ihanaa hommata kaikkea ja hypistellä ja laitella ja pestä vaatteita valmiiksi :) Ja tuo itku, se kuuluu myös asiaan! Ootahan vaan kun vauva syntyy ja hormonit jyllää entistä kovemmin. Voi sitä itkun määrää :) Ihanaa seurata raskauttasi, kaikkea hyvää teille <3
VastaaPoistaMinäkin epäilen, että hormoneilla on tämän asian kanssa jotain tekemistä! Olisi kivaa, jos saisin jotenkin miehen ymmärtämään asian myös minun kannaltani. Ja tuskin hänkään haluaisi yksin ravata kaupoissa ja laittaa huonetta, JOS kävisi niin ikävästi, että joutuisin vuodelepoon. Oi että! Onneksi sinulla oli kaikki valmiina, niin oli yksi huolenaihe vähemmän. Ja aivan totta, minustakin kaikkien vauva-juttujen hypistely on aivan ihanaa <3 Huh, tuo itkuherkkyys vähän jännittää.. voiko se vielä muuttua tästä pahemmaksi :D Mutta jään jännityksellä odottamaan millainen loppuraskaudesta kehkeytyy... ja millaista se vauva-arki sitten on :) Ihanaa, että seuraat kuulumisiani! Kiitos paljon kommentista ja kaikkea hyvää sinullekin <3
PoistaOlen samalla kannalla kuin edellinen kommentoija, hankintoja kannattaa ruveta tekemään jo hyvissä ajoin, koska ite voi joutua just sairaalaan tai vauva voi syntyä vaikka etuajassa tai loppuvaiheessa voi olla uuvuttavaa osallistua lastentarvikkeiden laittamiseen ja kokoamiseen. Onhan se mukavampaa yhdessä kaikessa rauhassa järjestellä ja miettiä hankintoja hyvissä ajoin kun sitte loppuvaiheessa kiireessä ja stressissä yrittää löytää kaikki tarvittavat jutut.
VastaaPoistaYmmärrän miehenkin näkökulman auton vaihdosta, mulla oli kanssa jo aiemmin autonpäivityskuume kun vasta aloitettiin meidän vauvaprojektia :D
Kyllä vain, olen täysin samaa mieltä kanssanne! Yritän nyt jotenkin saada tuon asian miehellekin tolkutettua. Ja olen todella kovasti odottanut, että jonain päivänä saan laittaa vauvan huonetta valmiiksi ja se hetki on nyt... olisi tietyllä tapaa todella surullista, jos en itse saisi/pystyisi siihen osallistumaan ollenkaan. Mutta toivotaan, että edistystä tapahtuu nyt lähiaikoina!
PoistaHeh, hauskaa! Täällä mies on ollut _todella_ kova vaihtamaan omaa autoaan tässä vuosien varrella, mutta nyt meillä on ensimmäinen yhteinen auto (ja minulle ihkaensimmäinen, sillä opettelin vasta viime vuonna ajamaan!), niin hän ei voikkaan tehdä ratkaisuja aivan yksikseen :D Noh, todennäköisesti auto joka tapauksessa vaihdetaan johonkin kuluiltaan hieman edullisempaan ennen vauvan syntymää... mutta ENSIN se vauvan huone kuntoon :D
Kiitos, että kävit jättämässä kommentttia :)
On niin jotenkin mukava lukea tätä blogia, kun raskaus etenee samalla kohdalla!
VastaaPoistaMe ei ennen puoltaväliä hankittu käytännössä mitään vauvaa varten. Ei mistään erityisestä syystä, ei vaan silloin huvittanut kierrellä ja vertailla. Nyt ollaan viikon sisällä tehty tilaus sekä vaunuista että kaukalosta, mutta myös hankittu sänky ja hoitopöytä. Sekä kaikenlaista vähän pienempää.
Hoitopöytä on kasaamatta, mutta itseni tuntien sekin saavuttaa lopullisen muotonsa vielä viikonlopun aikana. Pinnasänky laitettiin yhdessä kasaan pari päivää sitten. Musta on ihanaa, että kaikki alkaa olla valmiina, jotta vauva voi tulla! Tietenkin tulkoon mieluiten vasta silloin loppuvuodesta. Mutta koskaan ei voi tietää miten raskaus etenee ja mikä on odottajan vointi myöhemmin. Tsemppiä!
Mietin aivan samaa! On kivaa, kun ollaan niin samassa vaiheessa, että voi hyvin kuvitella millaisia ajatuksia siellä on :)
PoistaOi että, teillä on hankinnat jo todella hyvässä vauhdissa! Oliko helppoa tehdä ratkaisut esim. millainen hoitopöytä tulee jne? Meillä on ostoslista IKEAan tehtynä, niin edistystä kai sekin.
Niinpä, olisi ihanaa kun kaikki olisi hyvissä ajoin valmiina ja voisi kaikessa rauhassa järjestellä pienet vaatteet koon mukaan laatikoihin ja kaikkea muuta kivaa. Olisi yksi stressitekijä pois! Mutta toivottavasti kuukauden kuluttua mekin ollaan jo tuossa vaiheessa :) Kiitos, tsemppiä sinnekin!