maanantai 24. syyskuuta 2018

Ajatuksia muuttuneesta vartalosta

Muistan kun raskaudesta haaveillessa ja sitä kovasti yrittäessä ajattelin, että en koskaan tule valittamaan yhdestäkään muutoksesta, jonka raskaus saa vartalossani aikaan. Jos niin onnekas olen, että joskus tulen raskaaksi, otan ilolla vastaan kaikki mahdolliset kilot ja arvet, jotka vartalooni tulevat. Pahimman lapsettomuustuskan aikaan tunsin ärtymystä (ehkä jopa vihaa) naisia kohtaan, jotka valittivat kymmenen kilon painonnousua, raidallista mahaa ja roikkuvia rintoja. Ajattelin, että tekisin mitä vain saadakseni kokea raskauden ja sen tuomat muutokset kehossa! Mitä ajattelen nyt, kun käyntiin pyörähti raskausviikko 30?

Selailin viikonloppuna kuvia alkuvuodelta juuri ennen lapsettomuushoitojen alkua. Kyllähän minä olen niissä kuvissa todella hoikka, vaikka en sitä silloin tajunnutkaan. Treenasin salilla 3-4 kertaa viikossa, söin kohtalaisen terveellisesti ja painoa oli noin 60 kiloa (olen 169 cm pitkä). Hormonipistosten aikaan painoni lähti hieman nousuun, mutta siihen vaikutti varmasti se, että raskas liikunta kiellettiin ja aloin herkutella stressin keskellä. Hoitojakson seurauksena sain hyperstimulaation ja plussan raskaustestiin, jolloin vatsani turposi aivan todella paljon! Vatsan ympärystä mittailtiin kotona ja sairaalassa. Olo oli todella tukala, sillä näytin kuin olisin puolivälissä raskautta, vaikka todellisuudessa kaikki oli pelottavan alussa. Peittelin mahaani parhaani mukaan... olin raskaana, mutta vatsan suuri koko ei varsinaisesti johtunut siitä.

Hyperstimulaatio helpotti ja vatsa palasi litteäksi. Kunnes alkoi raskausturvotus! Voin rehellisesti sanoa, että ne viikot ennen niskaturvotusultraa olivat minulla se ikävin vaihe vartaloon ja ulkonäköön liittyen... mikään vaate ei tuntunut hyvältä ja näytin mielestäni isolta ja lihavalta. Yritin peitellä turvonnutta mahaani ja salata alussa olevan raskauteni. Oli maailman ihanin tunne laittaa tiukka t-paita päälle sen jälkeen kun niskaturvotusultra oli ohi ja raskausuutinen paljastettu lähipiirille ja työpaikalle! Sen jälkeen olenkin kulkenut tiukoissa yläosissa vatsaani korostaen. Mitä isommaksi mahani muuttuu, sen ihanammalta kaikki tuntuu! (Ainakin tähän saakka, hahha!)

En ole mielestäni kokenut mitään "kriisiä" vartaloni suhteen...lisää senttejä on tullut vauvamahan lisäksi myös lantiolle ja reisiin, mutta siitä voinen syyttää liikkumattomuutta ja viikonloppujen herkuttelua. Kiloja on kertynyt noin 12 eli tällä hetkellä painan 73 kg. En tiedä onko se paljon vai vähän, mutta ainakaan siihen ei ole neuvolassa puututtu. Raskausarpia ei ole ilmestynyt, vaikka jollain kummallisella tavalla olen odottanut niitäkin. Rinnat ovat kasvaneet ja niissä aiemmin olleet venymisarvet teini-iältä ovat vahvistuneet. Napa on aika saman näköinen kuin aiemmin ja linea negraa ei näy ollenkaan.

Kun katson itseäni peilistä, tunnen suurta onnellisuutta ja ylpeyttä. En tiedä mitään ihanampaa kuin silitellä suurentunutta vatsaani ja tuntea liikettä sen sisällä ♥ Tätä olen kovasti odottanut ja tästä aion nyt nauttia täysin siemauksin! Miten kroppani palautuu synnytyksen jälkeen, se jää nähtäväksi. Millaisia ajatuksia teillä on vartaloistanne, kun olette odottaneet raskautta, olleet raskaana tai palautuneet synnytyksestä?


2 kommenttia:

  1. Oltiin laivareissussa, kun olin vähän yli puolivälin odottaessani esikoista. Mahaa ei vielä paljon ollut, mutta en ollut tajunnut että läskiä on tullut muualle. Mulla oli melkein polviin asti pitkä neulemekko, joka yhtäkkiä ei ollutkaan polviin asti pitkä, vaan nousi kilojen takia korkeammalle. Kiskoin sitä epätoivoisesti alaspäin vähän väliä. Lisäksi olin pakannut mukaan bikinit, jotka eivät todellakaan mahtuneet päälle. Rinnat olivat kasvaneet liikaa ja peppu myös. Sen jälkeen tajusin aina sovittaa vaatteita ennen kuin laitoin päälle. :D Ekasta lapsesta lähti kaikki mitä oli tullutkin. Synnytyksen jälkeisenä aamuna painoin saman verran kuin ennen raskautta, myös maha oli täysin poissa. Valitettavasti toisella ja kolmannella kerralla ei käynyt yhtä hyvä "tuuri". En silti ole varsinaisesti pahoillani, koska olen saanut kaksi icsi-ihmettä ja sen jälkeen vielä luomuihmeen. Millään muulla ei ole väliä.

    VastaaPoista
  2. Minulla tuli ensimmäinen raskausarpi raskausviikolla 34+, oli noin pari senttiä pitkä. Kauhulla sitä peilalin joka aamu, joka ilta ja joka yö useista eri kulmista. Olin tuohon aikaan osastolla happea haukkaamassa ja kypsyttelemässä vauvan keuhkot etukäteen valmiiksi. Kortisonipiikki aiheutti unettomuutta, joten ravasin sitten vessassa peilin edessä tasaisin väliajoin sitä yksinäistä arpea kauhistelemassa ;) Siihen saakka olin nimittäin julistanut ja ihastellut arvetonta kupuani ;) Sitten siinä kävi niin, että itselläni koko vatsa repesi lopullisesti noin 40-viikolla ja ovat edelleen vuoden jälkeen aika hurjan näköiset... palkinto toki oli melkoinen ja jokaisen arven arvoinen, mutta mietin jos olisivat ottaneet sen pois pari viikkoa aikaisemmin näiltäkin arvilta olisi säästynyt ;)

    VastaaPoista

Olen iloinen kommentistasi! ♥