... olisimme aloittaneet vauvantekopuuhat heti parikymppisenä, olisimmeko onnistuneet heti? Tai edes nopeammin?
... jos olisin tullut heti ehkäisyn lopettamisen jälkeen raskaaksi, meidän esikoinen täyttäisi ensi kuussa kolme vuotta.
... jos kaikki olisi mennyt kuin elokuvissa, olisi meillä myös vuoden ikäinen pikkukakkonen.
... jos olisimme aloittaneet hedelmöityshoidot heti klinikan kesätauon jälkeen, olisin raskaana nyt (näin haluan kovasti uskoa!!).
... jos tulisin ensimmäisen IVF:n tuoresiirrosta raskaaksi, olisi laskettuaika vielä tämän vuoden puolella eli #vauva2018.
... jos tuoresiirto ei onnistu, ensimmäinen PAS onnistuu varmasti ja pääsemme nauttimaan vauva-arjesta viimeistään vuoden kuluttua.
... jos yksikään munasolu ei hedelmöity, koen todennäköisesti jonkinnäköisen romahduksen ja kaikki tämä vaivalla kasattu positiivisuuskupla katoaa taivaan tuuleen.
Jossittelua voisi jatkaa loputtomiin... Tällä hetkellä fiilis on huomattavan positiivinen ja uskon, että meidän vuoro tulee olemaan pian. Matka on kuitenkin vasta alussa ja on todennäköistä, että tielle sattuu useita kuoppia ja mutkia. Pakko olla positiivinen, ei tästä muuten selviä!
Idean tähän postaukseen nappasin Tulee jos on tullakseen -blogista. Kiitos ideasta!
Minäkin valitin lapsettomuuslääkärillemme, että olisi pitänyt aloittaa yrittäminen jo vuosia aiemmin. Olin kuitenkin 20-vuotias, kun tapasimme. Aloimme yrittää lasta kun olin 28. Ensin piti odottaa valmistuminen ja vakituinen työpaikka. Aloimme yrittää heti kun sain vakipaikan ja mietin että töissä ollaan varmasti pahoillaan kun jään heti äitiyslomalle. Jäin äitiyslomalle samana päivänä kun tuli täyteen 5 vuotta siitä kun aloimme yrittää. Lääkäri sanoi että jossittelu ei auta ja jokainen tekee elämässään päätöksiä sen mukaan miten näkee parhaaksi. Ei voi ruoskia itseään jossittelemalla.
VastaaPoistaMyöhemmin olen ajatellut että koska kaikki meni juuri niin kuin meni, niin meillä on juuri nämä lapset, enkä voisi kuvitella toisin. Nämä lapset meillä kuuluu olla. Monesti olen ajatellut että kun olisi voinut saada lupauksen että saamme lapsen/lapsia, niin olisi voinut odottaa. Mutta kun kukaan ei voi luvata. Voi vain toivoa ja yrittää uskoa. <3
Kiitos paljon kommentistasi ja mukavaa, että olet löytänyt blogiini <3 Ihan täysin samoja ajatuksia täällä... minä tosin olin vasta 16-vuotias, kun tavattiin :D Ensin piti käydä koulut, saada vakituinen työpaikka ja ostaa asunto ennen kuin kaikki oli ns. valmista. Jostain syystä minulla olikin tunne ettei tulla heti onnistumaan. Jossittelu ei tosiaankaan auta, mutta halusin julkaista tälläisenkin postauksen... nuo ajatukset pyörivät välillä päässä turhankin tiheään.
PoistaIhanaa, kuulla että olette lopulta saaneet lapsia <3 Teilläkin on ollut pitkä tie ja varmasti välillä tuntunut toivottomalta. Hyvä, että jaksoitte toivoa ja yrittää... lopputulos oli kaiken vaivan arvoinen <3 Kumpa täälläkin kävisi lopulta noin onnellisesti :)
Samalta näyttää sinunkin jossittelu lista, aavistuksen toki positiivisempi kuin omani. Tsemppiä raskaiden hoitojen aloitukseen! JOSkus mekin vielä saadaan ne meidät kääröt kotio asti <3
VastaaPoista