Viime aikoina ei ole ollut oikein mitään kirjoitettavaa. Päivät menee nopeasti ohi ja kesäloma lähenee kovaa vauhtia. Maanantaina alkoi jo raskausviikko 15 ja tuntuu, että puoliväli häämöttää jo ihan lähellä. Oikeastaan tuntuu, että aika menee vähän liiankin nopeasti... olen vasta viime aikoina alkanut sisäistää, että olen ihan todella raskaana ja meille tulee joulukuussa vauva. Uskallan jo vähän katsella vauvanvaatteita kirpputorilla, vaikka en ole vielä mitään ostanutkaan. Maha näkyy jo selvästi ollessani alasti ja tiukkojen vaatteiden alta.
Viikko sitten laitoin ostoskoriin raskauskeiju.fi -verkkokaupan kotidopplerin ja se saapui jo seuraavana päivänä! Olin miettinyt pitkään, että ostaisinko sen vai en. Olen pari kertaa sitä käyttänyt ja kyllä se tuo tietynlaista mielenrauhaa, kun kuulee vauvan sydämen sykkeen. Välillä sykettä pitää etsiä useampi minuutti, mutta siihen osasin varautua. Tällä hetkellä dopplerin hankkiminen ei kaduta. Joka päivä en sitä aio käyttää, mutta ehkä pari kertaa viikossa.
Hyvä ystäväni sai kolme viikkoa sitten vauvan ja tänään menen vihdoin katsomaan tätä pikkuista. Tottakai odotan myös ystäväni tapaamista, sillä hän on ensimmäinen ystäväni, joka on saanut vauvan. Haluan kuulla miten synnytys meni ja miten vauva-arki on lähtenyt rullaamaan. Tuntuu ihanalta, että ympärillä on samassa elämänvaiheessa olevia ihmisiä. Kun ystäväni kertoi lokakuussa olevansa raskaana, sain vaivoin onniteltua ennen kuin purskahdin itkuun. Kerroin hänelle vasta siinä vaiheessa meidän lapsettomuudesta ja tulevista hedelmöityshoidoista. Hänen onnenhetkensä muuttui minun lohduttamiseen ja se harmittaa hieman vieläkin. Onneksi hän ymmärsi tunteeni ja niistä on pystytty puhumaan alusta saakka. Muutaman päivän itkeskelyn jälkeen tokenin ja aloin innostua asiasta. Oli kiva jutella ystäväni raskaudesta, vaikka itselläni olikin rankka vaihe meneillään. Tuntui ihanalta miten innoissaan ystäväni oli, kun huhtikuussa paljastin olevani raskaana!
Nyt kesän alussa lapsettomuusblogit tuntuvat hiljentyneen enkä ihmettele. Klinikat on kesätauolla ja kesästä kannattaakin ehdottomasti nauttia täysin rinnoin. Niin minäkin tein viime kesänä, kun tiesin, että syksyllä meitä odottaa hoitojen aloituksen suunnittelu. Ajattelin kirjoittaa jossain vaiheessa postauksen siitä miten meidän asiat etenivät ivf-hoitoihin ja millaisia tunteita asian ympärillä pyöri. Ajattelin jatkaa blogin kirjoitusta ainakin siihen saakka, kun vauva syntyy. (Tekisi mieli jatkaa tuotakin lausetta, että..."jos vain päästään sinne asti", mutta yritän nyt uskoa hyvään ja onnelliseen tulevaisuuteen. Turha stressi pois ja iloista mieltä matkaan!)
Sellaiset sekailaiset kuulumiset tällä erää. Täällä meneillään rv 14+3 ja viikon kuluttua toinen neuvolakäynti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommentistasi! ♥