Niskaturvotusultra II

Harmittaa, kun tämän postauksen kirjoittaminen venyi näin pitkälle. Viikonloppuna oli melkoista hulinaa sukulaisten valmistujaisjuhlien parissa ja olen kärsinyt melkein joka päivä inhottavasta päänsärystä. Yritän välttää särkylääkkeiden syömistä ja onneksi olo on aina helpottanut pienen levon jälkeen.

Palataan nyt vielä viime perjantaihin. Minähän jännitin ultraa ihan valtavasti ja olin ihan varma, että alan itkeä viimeistään, kun kävelen tutkimushuoneeseen. Ehkä miehen seura rauhoitti minua ja onnistuin hautamaan kaikki ne pelokkaat tunteet ja olin lopulta todella rauhallinen. Ultraus tehtiin vatsan päältä. Pelottavin hetki oli se, kun odotin tietoa sykkiikö sydän. Se hetki tuntui minuuteilta, vaikka olikin vain pari sekuntia. Oli aivan mahtava tunne, kun vatsassa oleva pikkuinen ilmestyi näytölle ja näytti jo aivan vauvalta. Sydämen syke näkyi aivan selvästi ♥ Ja miten paljon hän liikkui ja heilutteli käsiään. Tunne oli aivan uskomaton.

Toki oli helpottavaa kuulla, että nenäluu näkyi, niskaturvotus oli normaali ja kromosomipoikkeavuuksien todennäköisyys pieni. Saatiin mukaan todella paljon kuvia ja loppupäivä menikin niitä ihmetelessä. Olin päättänyt, että tuon ultran jälkeen rentoudun. Lopetan jatkuvan murehtimisen, ikävistä asioista googlettamisen ja epäonneen varautumisen. Ja näin olen tehnyt. Olen hymyillyt, silitellyt vatsaa, tilannut Vauva-lehden ja puhunut miehen kanssa paljon tulevaisuudesta. Tänä vuonna joulusta tulee niin erilainen! Saadaan maailman paras joululahja ja ollaan vihdoin kokonainen perhe ♥