keskiviikko 8. elokuuta 2018

Paluu arkeen

Arkeen palaaminen otti sen verran koville, että blogi on jäänyt kokonaan taka-alalle. Palasin töihin siis jo viime viikon maanantaina, mutta arkirytmin löytäminen on vienyt aikaa. Aamulla herääminen on vaikeaa, työpäivät tuntuu pitkiltä, illat menee sohvalla lepäillessä ja seuraavaan päivään valmistautuessa... Nukkumaan menen jo heti yhdeksän jälkeen. Mutta kai tähän taas tottuu? Ja tiedättekö, lisämotivaatioita saan kovaa vauhtia lähestyvästä äitiyslomasta… Juujuu, on siihen jäljellä vielä reilu 60 työpäivää, mutta silti! Se menee äkkiä!

Olin kirjoittanut kalenteriini tämän viikon kohdalle isoilla kirjaimilla "klinikan kesätauko ohi". Tammikuun suunnittelukäynnin jälkeen olin niin varma, että ekalla kierroksella ei onnistuta ja hoidot jatkuu nyt syksyllä. Mutta tässä sitä ollaan. Meneillään raskausviikko 23, maha on kasvanut hurjasti ja vauvan liikkeet tuntuu joka päivä moneen kertaan. Olen äärettömän onnellinen, mutta samaan aikaan todella itkuinen. En sanoisi olevani surullinen, mutta jostain syystä tunteet on koko ajan todella pinnassa.

Eilen saatiinkin miehen kanssa jonkinasteinen riita aikaan. Hän haluaisi vaihtaa autoa, mutta minä en siihen suostu ennen kuin kaikki pakolliset asiat vauvaa varten on hankittu. Lähinnä tarkoitan sänkyä ja hoitopöytää, jotka on mentävä ostamaan IKEAsta peräkärrin kanssa. Ja lähimpään IKEAan on matkaa 250 kilometriä. Miehen mielestä on järjetöntä ostaa huonekaluja tässä vaiheessa, koska hän ei halua kotiimme "rojua pyörimään joka nurkkaan" ja osoitteli yhdessä nurkassa olevia vaunuja. Ymmärrän toki, että hän ei halua luopua omassa käytössään olevasta huoneesta. Mutta minun stressitasot laskisi huomattavasti, kun ne tavarat olisi edes kasaamattomina laatikoissaan täällä kotona yhdessä nurkassa. Mies ei ymmärrä, että en välttämättä ole koko loppuaikaa näin hyvässä kunnossa. Haluaisin saada kaiken ajoissa valmiiksi, että minulta olisi yksi asia vähemmän stressattavaa. Aikamme väiteltyämme aloin itkeä ja poistuin paikalta… Lapsellista, tiedän! Itkin omissa oloissani loppuillan ja kävin jo kahdeksan jälkeen nukkumaan. 

Sellaista kuuluu tänne. Huomenna on vuorossa kolmas neuvola ja olen yrittänyt painaa mieleeni asioita, joita minun on muistettava kysyä. Odotan neuvolakäyntiä innolla, vaikka painon punnitseminen hieman jännittääkin. Kotivaa'an mukaan painan nyt 69 kg ja lähtöpainoni oli 62 kg. Tuntuu huimalta tuo nousu, mutta katsotaan mitä neuvolassa sanotaan. Yritän tulla pian päivittämään kuulumisia!

6 kommenttia:

  1. Se pesänrakentaminen kuuluu (johtuu varmaan hormoneista) asiaan. Sitähän miehet ei koe samalla tavalla kun raskaana oleva nainen. Itse hommasin kaiken valmiiksi raskauden puoliväliin mennessä, mikä oli omalla kohdallani hyvä juttu, kun vietin loppuraskauden sairaalassa. Sitä paitsi mun mielestä oli aivan ihanaa hommata kaikkea ja hypistellä ja laitella ja pestä vaatteita valmiiksi :) Ja tuo itku, se kuuluu myös asiaan! Ootahan vaan kun vauva syntyy ja hormonit jyllää entistä kovemmin. Voi sitä itkun määrää :) Ihanaa seurata raskauttasi, kaikkea hyvää teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin epäilen, että hormoneilla on tämän asian kanssa jotain tekemistä! Olisi kivaa, jos saisin jotenkin miehen ymmärtämään asian myös minun kannaltani. Ja tuskin hänkään haluaisi yksin ravata kaupoissa ja laittaa huonetta, JOS kävisi niin ikävästi, että joutuisin vuodelepoon. Oi että! Onneksi sinulla oli kaikki valmiina, niin oli yksi huolenaihe vähemmän. Ja aivan totta, minustakin kaikkien vauva-juttujen hypistely on aivan ihanaa <3 Huh, tuo itkuherkkyys vähän jännittää.. voiko se vielä muuttua tästä pahemmaksi :D Mutta jään jännityksellä odottamaan millainen loppuraskaudesta kehkeytyy... ja millaista se vauva-arki sitten on :) Ihanaa, että seuraat kuulumisiani! Kiitos paljon kommentista ja kaikkea hyvää sinullekin <3

      Poista
  2. Olen samalla kannalla kuin edellinen kommentoija, hankintoja kannattaa ruveta tekemään jo hyvissä ajoin, koska ite voi joutua just sairaalaan tai vauva voi syntyä vaikka etuajassa tai loppuvaiheessa voi olla uuvuttavaa osallistua lastentarvikkeiden laittamiseen ja kokoamiseen. Onhan se mukavampaa yhdessä kaikessa rauhassa järjestellä ja miettiä hankintoja hyvissä ajoin kun sitte loppuvaiheessa kiireessä ja stressissä yrittää löytää kaikki tarvittavat jutut.

    Ymmärrän miehenkin näkökulman auton vaihdosta, mulla oli kanssa jo aiemmin autonpäivityskuume kun vasta aloitettiin meidän vauvaprojektia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, olen täysin samaa mieltä kanssanne! Yritän nyt jotenkin saada tuon asian miehellekin tolkutettua. Ja olen todella kovasti odottanut, että jonain päivänä saan laittaa vauvan huonetta valmiiksi ja se hetki on nyt... olisi tietyllä tapaa todella surullista, jos en itse saisi/pystyisi siihen osallistumaan ollenkaan. Mutta toivotaan, että edistystä tapahtuu nyt lähiaikoina!

      Heh, hauskaa! Täällä mies on ollut _todella_ kova vaihtamaan omaa autoaan tässä vuosien varrella, mutta nyt meillä on ensimmäinen yhteinen auto (ja minulle ihkaensimmäinen, sillä opettelin vasta viime vuonna ajamaan!), niin hän ei voikkaan tehdä ratkaisuja aivan yksikseen :D Noh, todennäköisesti auto joka tapauksessa vaihdetaan johonkin kuluiltaan hieman edullisempaan ennen vauvan syntymää... mutta ENSIN se vauvan huone kuntoon :D

      Kiitos, että kävit jättämässä kommentttia :)

      Poista
  3. On niin jotenkin mukava lukea tätä blogia, kun raskaus etenee samalla kohdalla!

    Me ei ennen puoltaväliä hankittu käytännössä mitään vauvaa varten. Ei mistään erityisestä syystä, ei vaan silloin huvittanut kierrellä ja vertailla. Nyt ollaan viikon sisällä tehty tilaus sekä vaunuista että kaukalosta, mutta myös hankittu sänky ja hoitopöytä. Sekä kaikenlaista vähän pienempää.

    Hoitopöytä on kasaamatta, mutta itseni tuntien sekin saavuttaa lopullisen muotonsa vielä viikonlopun aikana. Pinnasänky laitettiin yhdessä kasaan pari päivää sitten. Musta on ihanaa, että kaikki alkaa olla valmiina, jotta vauva voi tulla! Tietenkin tulkoon mieluiten vasta silloin loppuvuodesta. Mutta koskaan ei voi tietää miten raskaus etenee ja mikä on odottajan vointi myöhemmin. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin aivan samaa! On kivaa, kun ollaan niin samassa vaiheessa, että voi hyvin kuvitella millaisia ajatuksia siellä on :)

      Oi että, teillä on hankinnat jo todella hyvässä vauhdissa! Oliko helppoa tehdä ratkaisut esim. millainen hoitopöytä tulee jne? Meillä on ostoslista IKEAan tehtynä, niin edistystä kai sekin.

      Niinpä, olisi ihanaa kun kaikki olisi hyvissä ajoin valmiina ja voisi kaikessa rauhassa järjestellä pienet vaatteet koon mukaan laatikoihin ja kaikkea muuta kivaa. Olisi yksi stressitekijä pois! Mutta toivottavasti kuukauden kuluttua mekin ollaan jo tuossa vaiheessa :) Kiitos, tsemppiä sinnekin!

      Poista

Olen iloinen kommentistasi! ♥