Näiden lapsettomuushoitojen ja niistä seuranneen hyperstimulaation vuoksi olemme kertoneet raskaudesta jo aika monelle. Ehkä turhankin moni tietää ja jollain tapaa koen sen tuottavan huonoa onnea (hullua, tiedän!!!!) Ketkä kaikki siis tietää ja miksi?
Äitini. Meillä on läheiset välit ja teemme paljon kaikkea yhdessä. Hoitojen pyörähtäessä käyntiin kerroin hänelle mitä on meneillään. Olisi ollut vaikeaa salailla reissuja naapurikaupunkiin ja selitellä miksi minun pitää ravata apteekissa ja olla tiettyyn aikaan kotona (pistämässä lääkkeitä). Kerroin raskaudesta äidille samantien, kun sain lääkäriltä puhelun, että hCG on noussut.
Miehen pikkusisko. Seuraavana sai tietää miehen pikkusisko, joka ihmetteli miksi olen sairaalassa. Mieheni yritti kierrellä ja kaarrella, mutta kertoi lopulta totuuden.
Isäni. Vanhempani ovat eronneet, mutta näen isääni kohtalaisen säännöllisesti. Hän soitti minulle, kun olin sairaalassa ja tyhmänä tulin maininneeksi olevani osastolla nesteytykessä. Siitäpä soppa vasta syntyi... lopulta en jaksanut enää keksiä selityksiä, vaan kerroin totuuden.
Miehen vanhemmat. Kun olin kertonut omille vanhemmilleni, niin mieskin halusi kertoa omilleen. Ihan ymmärrettävää.
Kaksi ystävääni. Molemmat näistä ystävistäni tiesivät tilanteeni. Toiselle olen kertonut kaiken näistä hoidoista ja hän on tiennyt tismalleen missä milloinkin mennään. Lähetin hänelle innoissani viestin heti kun raskaus varmistui. Olin todella pettynyt, kun hän ei onnitellut. Olo tuntuu vieläkin oudolta, sillä hänestä ei ole kuulunut tuon jälkeen oikeastaan mitään? En ymmärrä. Tämä toinen ystäväni tiesi, että hoidot alkavat jossain vaiheessa keväällä, mutta tarkemmin en ollut hänelle kertonut. Meillä on yhteisiä suunnitelmia ensi viikolle ja halusin varoittaa häntä, että ne saattavat peruuntua, jos olen pahoinvoiva :D En ole varmaan koskaan saanut keneltäkään niin ihanaa viestiä kuin se minkä häneltä sain. Täynnä sydämiä ja onnittelua. Hän on myös raskaana, joten odotamme nyt molemmat innolla ensi viikon tapaamistamme.
Olen aina ajatellut, että hyvä aika kertoa läheisille on joskus siellä viikon 12 tietämillä... antaa ultrakuva kirjekuoressa ja kertoa, että meillä on yllätys! Mutta tämä meni nyt näin. Toisaalta on ihanaa jakaa iloiset uutiset muiden kanssa. Missä vaiheessa te olette kertoneet raskausuutiset läheisillenne?
Perheille, siis vanhemmille ja sisaruksille, on kerrottu hyvin alkuvaiheessa, toisessa raskaudessa varmaan viikolla 6 ja toisessa heti alkuun. Parille parhaalla ystävälleni olen kertonut myös melkein heti alkuun, muille ystäville rv 12 jälkeen kun on nähty ja luontevalta tuntunut, en ole asiasta tehden informoinut heitä erikseen. Töissä sitten viikon 16 tietämillä
VastaaPoistaOkei, kuulostaa hyvälle! Minäkin varmaan kerron muille kavereille ja isovanhemmille vasta, kun ollaan saavutettu rv 12 ja kasvokkain nähdään. Töissä ajattelin kertoa ennen kuin jään kesälomalle ja se taitaa olla juurikin tuo viikko 16. Siis JOS kaikki menee hyvin ja niin pitkälle päästään :)
PoistaToivottavasti toinen ystäväsi vastaa pian. Ehkä hän koki jonkinlaisen "mustasukkaisuuskohtauksen" ja ikävöi jo valmiiksi sinua ja teidän kahden aikoja, jotja eivät enää vauvan synnyttyä palaa samanlaisiksi.
VastaaPoistaKävin itse tämän kaktaista tilannetta läpi, vaikka ystäväni ensin onnittelikin minua. Jonkin ajan päästä koin hänen välttelevän minua, ja tottahan se oli, että meillä oli momemmilla haikea oli, kun tietyt asiat jäisivät ja suunnittelemamme reissu ei onnistukaan. Toki kyse on vain reissuista, mutta muutos on kuitenkin suuri.
Me kerroimme heti sairaalasta (2. kerta hyperin vuoksi, ja siellä sain tietää raskaudesta) päästyäni vanhemmilleni. Seuraavana päivänä kerroin kahdelle hyvälle ystävälleni. Hiljalleen olen kertonut muillekin, ja moni on tiennyt hoidoista ja toki halunnut myös osoittaa tukeaan kuulumisten kysymisillä. Töissä olen kertonut varovasti ja harkiten, mutta tiettyjen toimenpiteiden tai potilaiden kanssa olen paljastunut (rtg-kuvat, tietyt tartuntataudit), ja tarkkasilmäiset ovat myös pistäneet merkille kalpeuteni, huimaukset ja huonon olon. Mies ei kuitenkaan ole halunnut kertoa vielä perheelleen, sillä ei koe heitä niin läheiseksi. Anoppi ja vävy ovat kuitenkin tulossa viikon päästä kylään ja silloin he saavat tietää uutisen, rv 12+4. Samana päivänä on tosin myös uä (meille toinen), joten toivottavasti meillä on hyvää kerrottavaa!!
Minusta aikataulut, kertominen ja kenelle kertoo on ihan jokaisen oma asia ja fiiliksen mukaan. Itselleni oli tärkeä kertoa asiaa, johon mieli ei ole meinannut millään päästä mukaan. Toisten ilon näkeminen tekee siitä todellisempaa itselle.