Odotusta

Tällä hetkellä ajatukset pyörii hyvin pitkälti ensi viikon nt-ultrassa. Miten aika voi mennä näin hitaasti? Ja minkä ihmeen takia me varattiin se aika perjantaille? Mies on osan viikosta reissussa toisessa kaupungissa, mutta esimerkiksi tiistai olisi onnistunut. Olisi ollut muutama päivä vähemmän odotettavaa… En ymmärrä ollenkaan näitä omia tunteitani! En pysty yhtään rentoutumaan ja stressaan vain koko ajan. Olen lukenut ihan liikaa keskeytyneistä keskenmenoista, jotka ovat tulleet ilmi juurikin tuolla nt-ultrassa. On ihan H U L L U A lietsoa itselleen tuollaista pelkoa! Luulen, että moni näistä peloista johtuu ihan siitäkin, kun oireita ei ole. Ei sitten yhtään mitään, ne vähäisetkin ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Ja tähän tietenkin voisi todeta, että pitäisi olla iloinen ettei mitään kipuja, vaivoja ja huonoja oloja ole. Kaikki tuntuisi todellisemmalta, jos olisi jotain! Jostain olen kyllä lukenut, että näillä viikoilla ne oireet alkavat helpottaa ja ehkä hävitä kokonaan.

Nyt pitäisi rentoutua, nauttia ja iloita. Tänään on rv 11+1 ja haluan kovasti uskoa, että vatsassa oleva pikkuinen kehittyy ja kasvaa koko ajan ♥