maanantai 14. toukokuuta 2018

Ensimmäinen neuvola

Pahoittelut hiljaiselostani! Viikonloppu meni yhdessä hujauksessa, kun oli niin paljon ohjelmaa. Perjantai-aamuna oli ensimmäinen neuvolakäynti. Jostain kumman syystä alkoi itkettää ihan hirveästi ennen sinne lähtöä. Tuntuu, että vastahan me käveltiin vieraan sairaalan pitkiä käytäviä ja mentiin selvittämään milloin hedelmöityshoidot voisivat alkaa. Siitä on tänään tarkalleen neljä kuukautta aikaa, mutta tuntuu kuin se olisi ollut eilen. En voisi olla onnellisempi, että päästiin niin nopeasti aloittamaan ensimmäinen IVF-hoito ja sen tuloksena tuli positiivinen raskaustesti! Tänään on meneillään rv 10+0.

Siitä neuvolakäynnistä voisin kertoa sen verran, että ihan hirmuisesti tuli tietoa ja erilaisia ohjeita jatkoa varten. Mies oli mukana ja hänen mielestään käynnillä ei ollut mitään häneen liittyvää. Ja tottahan se oli, minuun siinä lähinnä keskityttiin. Oli kuitenkin kiva, että mentiin yhdessä, niin oli joku muukin kuuntelemassa niitä ohjeita. Käynnillä meni reilu tunti ja keskustelun lisäksi minulta otettiin paino, hemoglobiini ja virtsanäyte. Neuvolatäti ole oikein mukava, mutta valitettavasti hän siirtyy muihin tehtäviin ja meille tulee joku muu. Toivotaan, että hänkin on yhtä mukava!

Täytyy sanoa, että se hieman yllätti, että meidän lapsettomuustaustaa ja sen aiheuttamia kokemuksia ja tunteita ei käyty ollenkaan läpi. Jotenkin koen jatkuvasti suurta tarvetta puhua niistä asioista mitä ollaan koettu, mutta en tiedä kenelle puhuisin. Varmaan samoja asioita läpikäynyt on ainut, joka voi ymmärtää? En tiedä, mutta onneksi voin edes tänne kirjoitella näitä ajatuksia. 

Varasin ajan nt-ultraan ja aika on perjantaina 1.6. (rv 12+4). Tässä on nyt pitkä aika odotella sinne asti! Aikaisemminkin olisi ollut mahdollista, mutta mies on reissussa ja haluan hänet ehdottomasti sinne mukaan. Kyllähän mielessä pyörii jatkuvasti, että onko vatsassa kaikki hyvin. Oireina on väsymys, jatkuva nälkä ja turvotus. Kuulin viikonloppuna, että raskaus alkaa näkyä, mutta jotain turvotustahan se vasta on. Töihin on vaikea keksiä vaatteita, joilla turvonneen vatsan saisi piilotettua. 

Sellaista tänne, oikein mukavaa ja aurinkoista viikkoa teille kaikille!

4 kommenttia:

  1. Mä kun menin ekaan neuvolaan ja neuvolantäti kysyi, mitä kuuluu...niin purskahdin itkemään. Olin jotenkin niin peloissani, että sujuuko raskaus (taustalla siis keskenmeno ja koromosomipoikkeaman vuoksi tehty keskeytys) loppuun asti. Sain heti ajan neuvolapsykologille ja se oli aivan ihana juttu! Kävin siellä koko raskauden ajan ja vielä yhden kerran vauvojenkin kanssa. Suosittelen lämpimästi. Siellä saa puhua kaikista peloista, mutta myös onnen aiheista :) Mua se helpotti ihan hirveästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa aivan loistavalta ratkaisulta <3 Nuo aiemmat kokemukset ovat varmasti olleet todella rankkoja käydä läpi! Hienoa, että osasit olla rehellinen ja näyttää tunteesi heti ekassa neuvolassa... kyllä minustakin tuntuu, että ensi kerralla on pakko vähän puhua näistä alakuloisista fiiliksistä ja kaikista peloista. Tekisi varmasti minullekin hyvää päästä juttelemaan neuvolapsykologin kanssa.

      Poista
  2. Hei! Olipa hauskaa löytää blogisi; me odotetaan vaimon kanssa esikoista hyvin samalla aikataululla, kuin teillä näyttäisi olevan. :) Meillä myöskin ensimmäisestä IVF-hoidosta tuli kauan kaivattu plussa. Onpa kivaa, jään taatusti seuraamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Onpa mukavaa, että löysit blogiini ja jäit seuraamaan! Minä kävin pikaisesti blogissasi ja pitää lukea se kokonaan läpi ja lisätä seurantalistalle :) Paljon onnea teillekin plussasta <3 Kyllä niitä ihmeitä vaan välillä tapahtuu!!

      Poista

Olen iloinen kommentistasi! ♥