Viisi

Ennen aamukahdeksaa sain puhelun, että kahdeksasta munasolusta hedelmöittyi viisi. Kaksi munasolua oli vielä raakoja, joten kypsiä saatiin kuusi. Ja noista kuudesta kypsästä viisi hedelmöittyi... kyllähän se kuulostaa ihan hyvältä lopputulokselta, vai mitä? Nyt sitten toivotaan, että perjantaina todella päästään siirtoon! Odottavan aika on pitkä....

Täytyy muuten todeta, että eilisiltana alavatsan kipun oli aika tukalaa. En voinut seisoa suorassa ja käveleminen tuotti todellista tuskaa. Onneksi makuuasennossa kipua ei tuntunut ja sainkin nukuttua yön hyvin. Tänään olo on suht normaali. Ajattelin mennä takaisin sänkyyn ja aloittaa Netflix-maratoonin. Halusin vain tulla jakamaan tämän tuloksen heti teillekin!

Punktio

Herätyskello soi tänään klo 4:45 ja startattiin autolla pihasta klo 6:00 kohti sairaalaa. Minua jännitti tietysti ihan hirveästi ja reilu kahden tunnin automatka oli ihan tuskaa. Maha oli aika turvoksissa ja oli oikea ratkaisu laittaa collagehousut jalkaan, vaikka en ne jalassa muuten mieluusti julkisilla paikoilla kuljekkaan :D Oltiin perillä melkein tunti etuajassa, mutta meidät kutsuttiin melkein heti sisään. Mies meni hoitamaan oman toimenpiteensä ja lähti sen jälkeen omille asioilleen kaupunkiin. Oltiin sovittu etukäteen niin, sillä tunsin helpommaksi olla punktiossa itsekseen.

Ensin odottelin "lepohuoneessa", että kello tulisi yhdeksän. Siinä minulta tarkastettiin esimmäisenä henkilöllisyystodistus. Laitoin takin ja laukun lukolliseen kaappiin, mutta muutoin sain pitää omat vaatteet + kengät päälläni. Minulle laitettiin kanyyli ja kerrottiin vielä kertaalleen miten toimenpide etenee. Jännitti ihan hirmuisesti, koska minulla ei ollut aiemmin ollut edes kanyylia ja tuleva toimenpide tuntui suurelta operaatiolta :D Olin huoneessa yksin, joten tunnelma oli rauhallinen ja jokseenkin kotoisa. Kävin vielä vessassa tyhjentämässä rakon ja tasan klo 9:00 minut kutsuttiin sisään toimenpidehuoneeseen.

Toimenpidehuoneessa minulle kerrottiin, että perjantaina otettujen verikokeiden arvot oli hyvät, eikä sen osalta ole estettä siirrolle. Sen jälkeen käskettiin ottaa alavartalo paljaaksi, sukat sai jäädä jalkaan. Sitten vain tutkimuspöydälle tuttuun tapaan makaamaan... Oikeaan käteen laitettiin verenpainemittari, joka mittasi verenpainetta tasaisin väliajoin. Vasemmassa kädessä oli kanyyli ja sain rauhoittavaa lääkettä ja kipulääkettä ennen varsinaisen toimenpiteen alkua. Rauhoittavasta lääkkeestä tuli lähinnä sellainen lämmin olo, enkä tuntenu oloani esimerkiksi uneliaaksi tai "sekavaksi". Ensin kerättiin oikealta puolelta ja sen jälkeen vasemmalta. Koko jutussa meni ehkä kymmenisen minuuttia! Hoitaja pyysi arvioimaan tuntemaani kipua asteikoilla 0-10, sanoin 1. Hän totesikin minun vaikuttaneen rauhalliselta. Nousin hitaasti istumaan, sain siteen ja puin housut jalkaani. Tässä vaiheessa en tuntenut oikeastaan ollenkaan kipua. Sain mehua ja suuntasin viereiseen huoneeseen lepäilemään.

Sain jälleen olla koko ajan yksin ja makoilin sängyssä kännykkää selaten. Toki hoitaja kävi välillä varmistamassa, että oloni on hyvä eikä pahoja kipuja ole. Hän kävi myös kertomassa, että munasoluja saatiin saaliksi kahdeksan! Olisin ehkä toivonut isompaa määrää, mutta ihan hyvä tuokin. Minun täytyi käydä vessassa, kanyyli otettiin pois ja 40 minuutin kuluttua sain jo luvan lähteä kotiin... kunhan mieheni ensin tulisi paikalle. Odotellessa sain ohjeet seuraavia päiviä varten ja ajan (mahdolliseen) alkionsiirtoon. Veristä vuotoa voi tulla parina päivänä, mutta sen pitäisi alkaa pian vähenemään. Vatsakipuun voisin ottaa Panadolia ja vettä pitäisi juoda reilusti. Sairaslomaa sain tämän päivän lisäksi tiistain ja keskiviikon eli palaan töihin vasta torstaina. Mieheni tuli hakemaan minut huoneesta, kiitimme ja lähdimme kotimatkalle.

Minulle jäi positiivinen kuva toimenpiteestä. Olin pelännyt ja jännittänyt ihan tyhmiä asioita... kipukaan ei ollut todellakaan sellaista mitä ajattelin. Kotimatkalla vatsassa alkoi menkkamainen jomotus, joka paheni kodin lähetyessä. Kipu helpotti heti, kun pääsin sohvalle ja tässä olenkin nyt makoillut pari tuntia. Kävely on aikomoista töpöttelyä ja kipu ehkä asteikoilla 4, mutta eiköhän se huomenna ala jo helpottaa.

Saan huomenna aamupäivällä puhelun, jossa kerrotaan hedelmöittyneiden munasolujen määrä. Pelottaa, että yksikään ei hedelmöity tai lähde jakautumaan normaalisti! Siihen ei kuitenkaan itse voi vaikuttaa, joten turha panikoida (todellakin panikoin!!!!). Jos kaikki menee hyvin, niin alkionsiirto on perjantaina. J O S ! Huomenna aloitan tukilääkitykseksi Terolutit.

Sellainen oli minun kokemukseni punktiosta. Toivottavasti tästä on jotain hyötyä jollekin, joka on ensimmäistä kertaa suuntaamassa tuohon toimenpiteeseen. Se jännittää ihan varmasti, mutta voi olla suht positiivinenkin kokemus :)

Toimintasuunnitelma

Aika pian eilen julkaisemani postauksen jälkeen sain puhelun polilta. Kuten arvelinkin punktio on maanantai-aamuna! Ihan mahtavaa! Sain puhelun aikana todella tarkat toimintaohjeet viikonloppua ja maanantaita varten. Tänään (kp 13) minun pitää pistää Pregnyl klo 21. Pistämistä en enää jännitä, mutta lääkkeen sekoittaminen hieman jännittää. Ajattelin jättää sen miehen tehtäväksi. Viimeisen Puregonin ja Orgalutranin pistin eilen.

Eilinen iltapäivä olikin yhtä hässäkkää... Puhelun jälkeen säntäsin apteekkiin ostamaan Pregnyliä. En saanut ultrakäynnin yhteydessä opastusta lääkkeen sekoitukseen enkä tarvittavia välineitä mukaani (ruisku ja neulat). Tätä hieman hämmästeltiin apteekissa ja aloin mennä jo hieman paniikkiin... heiltä ei meinannut löytyä sopivia neuloja, mutta lopulta jonkilaiset löytyi jostain varaston perukoilta. Jäin todella epäileväiseksi ovatko ne varmasti sopivat välineet ja ryntäsin vielä sairaalan naisten polille selvittämään asiaa. Eihän siellä tietenkään ollut enää ketään paikalla siihen aikaan perjantaista. Tyydyin siis kohtalooni ja toivon parasta, että noilla vermeillä saadaan pistos tänään onnistumaan!

Tänään olen tuntenut pistelyä ja jomotusta munasarjoissa. Alavastsa on myös todella turvonnut. Yritän levätä ja muutenkin ottaa rennosti, mutta kyllähän ajatukset pyörivät maanantaissa. Viime yönä heräsin pohtimaan mitkä vaatteet puktioreissulle kannattaisi laittaa päälle :D Päädyin lopulta rentoon ja mukavaan collageasuun... ajatuskin farkuista tuntuu todella inhottavalta turvotuksen takia. Lisäksi meillä on pitkä automatka edessä, jolloin puristavat vaatteet olisi todella inhottavat. Lisäksi mietin, että pitäisikö ostaa kotiin sairaslomapäiviä varten jotain herkkuja vai jotain todella terveellistä. Kaikkea turhaa sitä tuleekin mietittyä.... :D

Tulen kertomaan maanantaina miten punktio meni!

II -ultra

Oli pakko tulla heti kertomaan toisen folliultran kuulumiset! Tällä kertaa oli taas eri lääkäri ja hän naureskelikin, että olen päässyt tapaamaan hänen kaikki kollegat. No ei se mitää, tämä lääkäri oli todella ystävällinen  ja miellyttävä. Hän kyseli heti alkuun millainen vointi on ja onko kipuja tai muita ikäviä tuntemuksia.

Ultrassa näkyi täydellinen(!!) kohtu ja endometrium. Niin hän niitä kuvaili. Molemmilta puolilta follikkeleja löytyi 5 kappaletta, joista yksi 20 mm ja loput 18 mm. Vasemmalta puolelta yksi oli jo puhjennut ja siellä näkyi nestettä. Lääkärin mukaan niin käy joskus, vaikka jarrulääkitys olisi käynnissä. Nyt pelottaakin, että onko maanantaina mitään jäljellä? Jos nuo kaikki 18 milliset ehtii viikonlopun aikana kasvaa ja puhjeta lääkkeestä huolimatta? Kauhea ajatus!

Lääkärin mukaan Puregonin vaste on ollut loistava ja on hyvä ettei follikkeleja ole tuon enempää. Hän sanoi, että hyperstimulaation riski on olemassa ja suositteli lepäilemään. Sanoin, että olen suosiolla jättänyt salitreenit väliin ja muutenkin ottanut tavallista rauhallisemmin.

Nyt odottelen, että saisin yhteyden naapurikaupungin sairaalaan, josta tulee ohjeistus jatkoa varten. Minulla ei vielä ole reseptiä irrotuspiikkiä varten ja lääke pitäisi varmaan tänään saada tilaukseen! En yhtään muista monelta lääkkeet piti viimeistään tilata, että ne ehtivät huomiseksi. Onneksi lauantaisin tehdään lääketoimituksia apteekkiin. Punktiopäivä sovitaan samalla ja uskoisin sen olevan jo maanantaina! Tai ainakin minun mielestä nuo follikkelit kuulostavat jo aika isoilta ja valmiilta.. Vai minkä kokoisina ne yleensä poimitaan talteen? :D

Tämän hetken fiilis... hyvä, jännittynyt ja stressantunut. Kuitenkin positiivinen ja aika iloinen. Eilen kävin kampaajalla rentoutumassa ja sen jälkeen kiertelin vaatekauppoja. Kauppoihin oli tullut ihania kevätvaatteita ja välillä huomasin hymyileväni itsekeseni.Kyllä tämä kaikki tuo ihan uskomattoman määrän toivoa onnistumisesta... Voi kunpa punktio olisi jo maanantaina ja saataisiin tulokseksi edes yksi hyvä hedelmöittynyt alkio, joka voitaisiin siirtää perjantaina ♥

Väsymys

Olen viime päivinä miettinyt, että olenko ihan oikeasti väsynyt? Johtuuko väsymys lääkkeistä vai tästä stressaavasta tilanteesta? Vai käytänkö "väsymystä" vain tekosyynä olla tekemättä tiettyjä asioita? Esimerkiksi kotityöt ja salitreenit on viimeisen viikon aikana jäänyt tekemättä kokonaan. Töissäkään en ole saanut oikeastaan mitään aikaiseksi, kun ajatukset seikkailevat ihan jossain muualla. Saatan tuijotella pitkän aikaa kalenteria ja miettiä onkohan punktio tiistaina ja alkionsiirto perjantaina. Ja voiko raskaustestin tehdä jo pääsiäisenä. Yritän palautella itseäni maan pinnalle… kunhan nyt edes päästäisiin niin pitkälle, että on alkio siirrettäväksi.

Ihan oikean väsymyksen puolesta puhuu se, että olen nukkunut viimeisen viikon ajan 9-11 tunnin yöunia heräämättä kertaakaan! Se ei todellakaan ole minulle tyypillistä… nukun kyllä normaalistikin pitkät yöunet, mutta heräilen monta kertaa yössä. Nyt näen myös hyvin todentuntuisia unia, jotka jollain tavalla liittyvät tähän hedelmöityshoitoon. Viime yönä näin unta, että olin äitini luona juhlissa ja hän oli hankkinut minua varten isoja siideritölkkejä. En kehdannut jättää niitä juomatta, kun ne oli kerta minulle varta vasten hankittu. Siinä siideriä lipittäessä pohdin, että menipähän tämäkin homma nyt pieleen. Ai että oli aamulla helpottavaa herätä ja tajuta, että en olekaan aiheuttanut projektille vahinkoa ja alkoholia en ole juonut moneen viikkoon :D Huhuh, stressi tulee uniin!

Niin, se stressi. Nythän pitäisi ehdottomasti olla stressaamatta, mutta se on todella todella vaikeaa… Kyllä nämä ajatukset pyörii päässä ihan koko ajan ja seuraavat vaiheet mietityttää. Olin varautunut, että tässä vaiheessa maha on jo todella turvoksissa ja ikävän tuntuinen, mutta en tunne sillä osastolla mitään. Ainakaan vielä. Minulla on ihan normaalissa kierrossa kivulias ovulaatio, joka aiheuttaa kipujen lisäksi melkoista turvotusta. Ehkä tuo on vielä edessäpäin? Tänään meneillään kp 10 ja kovasti odottelen perjantain seuraavaa ultraa.

I-ultra

Kävin eilen (kp 8) ultrassa katsomassa miten Puregon on alkanut vaikuttaa. Pistoksia oli takana viisi ja lääkkeen vaste on kuulemma ollut hyvä. Jatkan samalla annoksella (125 IU) perjantaihin saakka, jolloin on seuraavan ultran vuoro. Eilen otin käyttöön myös jarrulääkkeenä toimivan Orgalutranin, jonka pistäminen oli hieman Puregonia vaikeampaa. Neula oli pidempi ja paksumpi. Lisäksi iho tuli todella kipeäksi pistoksen jälkeen.

Täytyy myös mainita, että eilen ja tänään olen itkenyt ensimmäisen kerran näiden varsinaisten hoitojen alkamisen jälkeen. Eilinen lääkärikäynti oli jotenkin sekava ja se vei kaikki voimat. On työlästä olla kahden eri sairaalan hoidettavana! Väliin mahtuu niin monia eri ihmisiä ja fakseja ja tietojärjestelemiä ja puheluita. En tiedä kokeeko joku muu noin? Vai onko teidän hoidot järjestyneet alusta loppuun yhdessä paikassa? Voi kunpa asuisimme jossain isossa kaupungissa!

Iltapäivällä naapurikaupungin sairaalasta tuli puhelu, jossa ohjeistettiin miten jatkan lääkkeiden kanssa. Oli puhetta myös perjantaista… ultran jälkeen olemme jälleen yhteyksissä, jolloin sovitaan punktiopäivä ja saan muita lisäohjeita. Jännittää! Olo on toiveikas, mutta toisaalta todella väsynyt. Toivon, että perjantain ultrakäynti on hieman eilistä sujuvampi!

Puregon ja ensimmäinen pistos

Tavasin Puregon Pen -käyttöohjetta moneen kertaan ja kaikki tuntui monimutkaiselta ja vaikealta. Mitä jos teen jotain väärin ja yli 200 euroa maksanut lääke menee hukkaan? Kädet hikosi ja vapisi! Pyysin miehen apuun ja se todella kannatti :D Omalla kohdallani jännittäminen vei mennessään kaiken luetun ymmärtämisen enkä olisi varmaan koko iltana saanut kynää käyttövalmiiksi, hah. Mieheltä se onnistui käden käänteessä ja itselleni jäi tehtäväksi vain se varsinainen pistäminen.

Se oli helppoa!!! Neula oli ihan todella mitättömän ohut ja lyhyt, enkä tuntenut mitään. Pistoksen jälkeen ihoa kuumotti ja nipisteli, mutta muuta erikoista en huomannut. Tänään selviän varmasti yksin ja ihan ilman käsien vapinaa. Tällä annostuksella (125 IU) mennään sunnuntaihin saakka ja maanantaina on seuraava ultra.

Toivon vain, että tämä positiivinen fiilis pysyy yllä vielä pitkään!