keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Verikokeet ja KP 1

Verikokeissa käyty ja nyt vaan odottelen tuloksia. Jotenkin veikkaan ettei niissä ole mitään hälyyttävää... Ja toki hyvä niin. Vähän epäilyttää osaanko edes tulkita niitä kunnolla. Tulokset ja viitearvot tulee vain paperina postitse ja niistä pitäisi jotain ymmärtää.

Ja niinhän siinä kävi, että vuoto alkoi tänään elikkä "yk 2" alkaa. Tällä kertaa mitään kovin suuria menkkoja edeltäviä oireita ei ollut (kiukkuisuus + kipeät rinnat), niin ehdin jo toivoa parasta. Mutta ei. Huomasin kalenteria vilkuillessani, että seuraava ovis sattuu viikonlopulle ja olen just silloin reissussa! Noh, ei voi mitään.

Kerroin itseäni jonkin verran vanhemmalle työkaverilleni tästä tilanteesta, kyynelten saattelemana tietenkin. Hän yritti kovasti tsempata ja kertoi ettei hänenkään raskaudet alkaneet ihan muutamalla yrittämällä. Oli kiva jutella sellaisen ihmisen kanssa, joka todella tuntui ymmärtävän tämän ahdistuksen ja surun... Viime päivinä en ole ollut ihan niin pahoilla mielin, kun esimerkiksi kuukausi sitten. Tuntuu, että homma seisoo paikoillaan ja kuukaudet vierii eteenpäin... En vaan saa aikaiseksi pyytää sitä lähetettä julkisen puolen lapsettomuustutkimuksiin. Jos tätä lukee joku, joka on samassa tilanteessa, niin jätäthän kommenttia? :) Miten pääsit tilanteessa eteenpäin vai aikailetko samaan tapaan kuin minä?  Me päästäisiin varmasti tutkimuksiin, koska ilman ehkäisyä on menty reilu kaksi vuotta ja ikääkin on se kolmekymppiä. Huoh.


perjantai 23. syyskuuta 2016

Aika verikokeisiin varattu

Tää kirjoittaminen tuntuu jotenkin... miten sen nyt sanois. Tönköltä? En tiedä kirjoittaisinko kirjakieltä vai miten? Toisaalta onko sillä edes niin väliä... Pääasiassa kirjoitan ihan vaan itseäni varten. Tää on paikka, jossa voin kasata ajatukset ja seurata miten tää homma lähtee tästä etenemään. Tottakai on ihan mahtavaa, jos joku saa täältä vertaistukea! Luen itse monia lapsettomuusblogeja ja kyllähän niistä saa uskoa tulevaan.

Bongasin siis ovistestillä viime viikon tiistaina (kp 12) haalean viivan ja keskiviikkona (kp 13) se oli vahvistunut. Torstaina edes haaleaa viivaa ei enää ilmestynyt. Petipuuhat ajoittuivat tällä kertaa vain tuohon tiistaille... Voi kunpa olisikin tärpännyt siitä :D

Nyt on menossa kp 22/27-28 ja kyllähän sitä koko ajan kuvittelee vaikka minkälaisia oireita, vaikka tuskin sellaisia voi edes näin aikaisin havaita. Menkat alkaa todennäköisesti ensi viikon torstaina... Piti ihan katsoa kalenterista, koska yleensä olen viikkoa ennen menkkojen alkua todella äkäinen, paiskon tavaroita ja kiukkuan. Nyt mitään tuollaista ei ole ollut ja eilen olinkin pitkästä aikaa ihan loistavalla tuulella!

Varasin eilen ajan verikokeisiin. Kävin yksityisellä gynellä marraskuussa 2015. Papassa ei ollu mitään ja ultralla kaikki näytti normaalille. Gyne suositteli varaamaan ajan verikokeisiin, jossa tutkitaan mm. kilpirauhasarvot ja prolaktiini. Noh... ajattelin, että varaan ajan joulun jälkeen. Sitten siirsin sitä keväälle, kesään ja lopulta syksyyn. Ja niinpä melkein vuosi on mennyt "hukkaan", mutta onpahan aika nyt vihdoin varattu. Jännittää mitä nuo testien tulokset sitten kertovat... Olen koko päivän lueskellut millaisia oireita noiden viitearvojen ylittämisellä/alittamisella voisi olla, mutta mulla ei kyllä ole niistä mitään? Onneksi ei tarvitse kauaa odotella, verikoe on jo ensi viikolla ja tulokset valmistuu 1-3 päivässä.

Yritän nyt viikonlopun rentoutua ja miettiä ihan muita juttuja. Tuntuu, että elo-syyskuu on mennyt niin pahassa masistelussa ja itsesäälissä, etten ole ollut lainkaan oma itseni. Palaan taas pian kirjoittelemaan kuulumisia!

tiistai 13. syyskuuta 2016

YK 1

Tilasin ison setin ovulaatiotestejä netistä ja ne tulikin todella nopeasti! Olipa mukana pari raskaustestiäkin ja toivon todella, että niillekin joskus tulee käyttöä. Tänään testailin (kp 12) ja erittäin haalea viiva ilmestyi testiin. Olo on kyllä ihan sellainen, että ovulaatio on käsillä.. :D

Päädyin siihen, että en puhu YK 26:sta, vaan aloitan alusta eli ykkösestä. Tuo 26 tuntuu niin... masentavalta, ihan suoraan sanottuna. Ja nythän tämä varsinainen yrittäminen vasta alkaa, vai mitä? Nyt pitäisi vaan saada mies reissusta kotiin :D

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Kyyneleitä ja ahdistusta

Onnistuin ajoittamaan tän blogin aloituksen todella huonoon ajankohtaan... Pian ensimmäisen postauksen jälkeen alkoi kamalat vuodenvaihteen kiireet töissä, kotona sattui vesivahinko ja sairastin kunnon flunssan. Pian olikin jo kevät ja kauan odotetut etelänreissut nautittavana! Täytyy myöntää, että tuon kaiken keskellä vauvahaaveet jäi tietyllä tapaa taka-alalle...

Heinäkuussa tuli kaksi vuotta täyteen, kun jätettiin ehkäisy pois. Silloin kaikki iski taas mieleen... KAKSI VUOTTA! Kaksi vuotta olen odottanut, haaveillut, arvuutellut ja jännittänyt, että jokohan nyt olisin raskaana. Mutta ei. Kertaakaan en ole päässyt edes niin pitkälle, että olisin testin tehnyt... Menkat alkaa joka kuukausi päivälleen oikeaan aikaan.

Olen miettinyt viime viikkoina (tai pikemminkin kuukausina...), että mitä nyt pitäisi tehdä? Ihan ensimmäisenä pitäisi tietenkin ottaa asia puheeksi miehen kanssa. Me kun sovittiin aikoinaan, että vauva tulee, jos on tullakseen. Yrittämään ei aleta. Tarkoitan siis, että ei olla mitenkään ajoitettu sänkypuuhia tiettyy ajankohtaan kiertoa, saati testailtu ovulaatioita.

Monen iltana olen itkenyt, kun on ahdistanut niin paljon. Entä jos me ei koskaan saada lasta? Toisaalta olen yrittänyt lohdutella itseäni, että eihän me olla varsinaisesti edes yritetty. Menty vaan fiiliksen mukaan. Mutta kaksi vuotta! Jotkut tulee jo yhden kerran satunnaisesta seksikerrasta raskaaksi. Huoh. Turha kai tuota on liikaa pohtia... Eli jos nyt aloitan siitä, että otan asian puheeksi miehen kanssa ja otetaan ne pirun ovulaatiotestit käyttöön. Jos niidenkään avulla en ole tammikuuhun mennessä tullut raskaaksi, niin on pakko hakeutua tutkimuksiin. Toivottavasti mies on näistä asioista samaa mieltä. Jos ei, niin en tiedä mitä teen.

Kirjoitin vain kaiken mitä mieleen tuli. Ehkä hieman sekavaa, mutta niin on ajatuksetkin. Olen kiitollinen kaikista kommenteista, ne lohduttavat ja antavat tsemppiä.

maanantai 7. joulukuuta 2015

1,5 vuotta

Kerron tämän hetken suurimman haaveni vihdoin "ääneen": Haluan vauvan! Oman perheen! ♥

Taustatietona voisin kertoa, että olen 28-vuotias ja avopuolisoni on kaksi vuotta vanhempi. Olemme olleet yhdessä vuodesta 2004 asti, joten yhteistä taivalta on takana pian 12 vuotta. Ostimme oman asunnon vuonna 2013 ja lastenhuone odottaa yhä asukasta.

Kun kesäkuussa 2014 päätimme puolisoni kanssa jättää ehkäisyn pois, elimme seuraavat kuukaudet jännittäviä aikoja. Lähdimme matkaan ajatuksella, että tulee sitten kun on tullakseen. Kuvittelin kuitenkin alusta asti raskausoireita ja ajattelin, että ensi kesänä meillä on vauva. Että meitä on kolme! Olemme perhe! Kun yrityskuukausia oli takana yli kuusi ja menkat alkoivat joka kuukausi ajallaan, aloin jo hieman ahdistua.Onkohan meissä jotain vikaa? Mitä pitäisi tehdä? Ja milloin?

Nyt joulukuussa tulee täyteen, että ilman ehkäisyä on oltu 1,5 vuotta. Puolitoista vuotta. Olen kuullut, että suurin osa naisista raskautuu vuoden sisällä ehkäisyn lopetuksesta. No, itse en selvästikkään kuulu tähän joukkoon. En tosin voi sanoa, että yritystä olisi takana tuo reilu vuosi... en ole testannut ovulaatiota enkä muutenkaan suuremmin analysoinyt tuntemuksiani, varsinkaan alkujännityksen laannuttua. Ollan menty ihan fiilispohjalta, mutta tulosta ei ole tullut!

Tällä viikolla aion kuitenkin ottaa miehen kanssa puheeksi, että otettaisiin (tai minä ottaisin!) ovulaatiotestit käyttöön ja hyödynneittäsiin niistä saatua tulosta :D Jos edes ovuloin! Aiemmin sanoin etten halua yrittämällä yrittää vauvaa. Tämä nykyinen tyyli ei selvistikkään toimi, joten on otettava järeämmät aseet käyttöön.

Tervetuloa mukaan odotottamaan ja haaveilemaan plussasta!

Milloin teille tulee vauva?

Niinpä. Tuota kysymystä olen kuullut viime aikoina erittäin usein ja pohdin siihen vastausta mielessäni koko ajan. En tiedä mitä vastaisin kyselijöille. Yleensä vaihdan puheenaihetta tai naurahdan ettei perheenlisäyksen aika ole vielä. Vaikuttaa siltä, että olen saanut ystävät ja läheiset uskomaan, että emme halua lapsia vielä.

Totuus on kuitenkin toinen. Täällä odotetaan plussaa kovasti ja haaveillaan vauva-arjesta.

Olen lueskellut muiden kirjoittamia blogeja monta vuotta. Viime aikoina blogien sisältö on painottunut blogeihin, joissa vauvaa on toivottu ja yritetty pidemmän aikaa. Ihan niin kuin mekin. Halusin aloittaa blogin, koska haluan avautua salaisesta vauvahaaveesta tänne. Toivon, että blogi tuo myös vertaistukea itselleni ja muille.