Puhelin soi aamulla kahdeksan jälkeen ja puhelinnumero näytti samalta kuin eilen IVF-laboratoriosta tulleessa puhelussa. Kädet hikosi ja olin ihan varma, että alkiot on menetetty. Näin jo itseni kyyneleet silmissä kirjoittamassa miehelle viestiä, että voi unohtaa perjantain reissun naapurikaupunkiin... Vastasin puhelimeen ja siellä olikin lehtimyyjä. En ole koskaan ennen ollut noin iloinen lehtimyyjältä saamastani puhelusta :D Hyvä, että en tehnyt tilausta...
Nämä kaksi punktion jälkeistä sairaspäivää on mennyt todella hitaasti! Olen katsonut Netflixiä ja tänään yritin tehdä vähän kotitöitä. Alavatsa on edelleen arka, mutta ei missään tapauksessa kipeä. Tuntuu, että perjantaihin on ikuisuus! Eikö kukaan puhu näistä punktion ja alkionsiirron välisistä päivistä piinapäivinä?? Olen käyttänyt ihan liikaa aikaa Googlettamiseen... miten voisin parantaa mahdollisuuksia alkion kiinnittymisen suhteen, mitkä ovat mahdollisuudet onnistua, pitäisikö syödä ananasta vai juoda lasillinen punaviiniä jne jne... lista on ihan loputon.
Toisaalta on helpottavaa mennä huomenna töihin. Jännittää vain millaisia "huhuja" poissaolostani on liikkunut... Punktion ajankohta selvisi aika myöhään perjantaina ja laitoin samantien Outlookkiin, että olen poissa torstaihin asti. Jokainen on voinut päätellä, että tavallisesta flunssasta ei varmasti ole kyse. Ajatelkoot mitä haluavat. Esimiehelle kerroin meneväni "toimenpiteeseen", josta tulee kolme päivää sairaslomaa. Hän ei enempää kysellyt, toivotti vain tsemppiä. Noh, toivottavasti pöydälleni on kertynyt alkuviikon aikana jotain puuhaa, että työpäivät menee mahdollisimman nopeasti. Teen siis työtä assistenttina, joten poissaollessani voi kertyä paljon puuhaa :D
Haluaisin kertoa hirmuisen paljon enemmän itsestäni, parisuhteestamme, kodistamme ja elämästämme, mutta pelkään ihan hirveästi, että joku tunnistaa minut! Noh, pääasia kuitenkin on, että saan johonkin purkaa näitä ajatuksiani... Voi olla, että palaan blogin ääreen vasta alkionsiirron jälkeen...joka on YLIHUOMENNA! Nyt sormet ja varpaat ristiin, että siellä odottelee meitä top-alkio!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste punktio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste punktio. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 21. maaliskuuta 2018
tiistai 20. maaliskuuta 2018
Viisi
Ennen aamukahdeksaa sain puhelun, että kahdeksasta munasolusta hedelmöittyi viisi. Kaksi munasolua oli vielä raakoja, joten kypsiä saatiin kuusi. Ja noista kuudesta kypsästä viisi hedelmöittyi... kyllähän se kuulostaa ihan hyvältä lopputulokselta, vai mitä? Nyt sitten toivotaan, että perjantaina todella päästään siirtoon! Odottavan aika on pitkä....
Täytyy muuten todeta, että eilisiltana alavatsan kipun oli aika tukalaa. En voinut seisoa suorassa ja käveleminen tuotti todellista tuskaa. Onneksi makuuasennossa kipua ei tuntunut ja sainkin nukuttua yön hyvin. Tänään olo on suht normaali. Ajattelin mennä takaisin sänkyyn ja aloittaa Netflix-maratoonin. Halusin vain tulla jakamaan tämän tuloksen heti teillekin!
Täytyy muuten todeta, että eilisiltana alavatsan kipun oli aika tukalaa. En voinut seisoa suorassa ja käveleminen tuotti todellista tuskaa. Onneksi makuuasennossa kipua ei tuntunut ja sainkin nukuttua yön hyvin. Tänään olo on suht normaali. Ajattelin mennä takaisin sänkyyn ja aloittaa Netflix-maratoonin. Halusin vain tulla jakamaan tämän tuloksen heti teillekin!
maanantai 19. maaliskuuta 2018
Punktio
Herätyskello soi tänään klo 4:45 ja startattiin autolla pihasta klo 6:00 kohti sairaalaa. Minua jännitti tietysti ihan hirveästi ja reilu kahden tunnin automatka oli ihan tuskaa. Maha oli aika turvoksissa ja oli oikea ratkaisu laittaa collagehousut jalkaan, vaikka en ne jalassa muuten mieluusti julkisilla paikoilla kuljekkaan :D Oltiin perillä melkein tunti etuajassa, mutta meidät kutsuttiin melkein heti sisään. Mies meni hoitamaan oman toimenpiteensä ja lähti sen jälkeen omille asioilleen kaupunkiin. Oltiin sovittu etukäteen niin, sillä tunsin helpommaksi olla punktiossa itsekseen.
Ensin odottelin "lepohuoneessa", että kello tulisi yhdeksän. Siinä minulta tarkastettiin esimmäisenä henkilöllisyystodistus. Laitoin takin ja laukun lukolliseen kaappiin, mutta muutoin sain pitää omat vaatteet + kengät päälläni. Minulle laitettiin kanyyli ja kerrottiin vielä kertaalleen miten toimenpide etenee. Jännitti ihan hirmuisesti, koska minulla ei ollut aiemmin ollut edes kanyylia ja tuleva toimenpide tuntui suurelta operaatiolta :D Olin huoneessa yksin, joten tunnelma oli rauhallinen ja jokseenkin kotoisa. Kävin vielä vessassa tyhjentämässä rakon ja tasan klo 9:00 minut kutsuttiin sisään toimenpidehuoneeseen.
Toimenpidehuoneessa minulle kerrottiin, että perjantaina otettujen verikokeiden arvot oli hyvät, eikä sen osalta ole estettä siirrolle. Sen jälkeen käskettiin ottaa alavartalo paljaaksi, sukat sai jäädä jalkaan. Sitten vain tutkimuspöydälle tuttuun tapaan makaamaan... Oikeaan käteen laitettiin verenpainemittari, joka mittasi verenpainetta tasaisin väliajoin. Vasemmassa kädessä oli kanyyli ja sain rauhoittavaa lääkettä ja kipulääkettä ennen varsinaisen toimenpiteen alkua. Rauhoittavasta lääkkeestä tuli lähinnä sellainen lämmin olo, enkä tuntenu oloani esimerkiksi uneliaaksi tai "sekavaksi". Ensin kerättiin oikealta puolelta ja sen jälkeen vasemmalta. Koko jutussa meni ehkä kymmenisen minuuttia! Hoitaja pyysi arvioimaan tuntemaani kipua asteikoilla 0-10, sanoin 1. Hän totesikin minun vaikuttaneen rauhalliselta. Nousin hitaasti istumaan, sain siteen ja puin housut jalkaani. Tässä vaiheessa en tuntenut oikeastaan ollenkaan kipua. Sain mehua ja suuntasin viereiseen huoneeseen lepäilemään.
Sain jälleen olla koko ajan yksin ja makoilin sängyssä kännykkää selaten. Toki hoitaja kävi välillä varmistamassa, että oloni on hyvä eikä pahoja kipuja ole. Hän kävi myös kertomassa, että munasoluja saatiin saaliksi kahdeksan! Olisin ehkä toivonut isompaa määrää, mutta ihan hyvä tuokin. Minun täytyi käydä vessassa, kanyyli otettiin pois ja 40 minuutin kuluttua sain jo luvan lähteä kotiin... kunhan mieheni ensin tulisi paikalle. Odotellessa sain ohjeet seuraavia päiviä varten ja ajan (mahdolliseen) alkionsiirtoon. Veristä vuotoa voi tulla parina päivänä, mutta sen pitäisi alkaa pian vähenemään. Vatsakipuun voisin ottaa Panadolia ja vettä pitäisi juoda reilusti. Sairaslomaa sain tämän päivän lisäksi tiistain ja keskiviikon eli palaan töihin vasta torstaina. Mieheni tuli hakemaan minut huoneesta, kiitimme ja lähdimme kotimatkalle.
Minulle jäi positiivinen kuva toimenpiteestä. Olin pelännyt ja jännittänyt ihan tyhmiä asioita... kipukaan ei ollut todellakaan sellaista mitä ajattelin. Kotimatkalla vatsassa alkoi menkkamainen jomotus, joka paheni kodin lähetyessä. Kipu helpotti heti, kun pääsin sohvalle ja tässä olenkin nyt makoillut pari tuntia. Kävely on aikomoista töpöttelyä ja kipu ehkä asteikoilla 4, mutta eiköhän se huomenna ala jo helpottaa.
Saan huomenna aamupäivällä puhelun, jossa kerrotaan hedelmöittyneiden munasolujen määrä. Pelottaa, että yksikään ei hedelmöity tai lähde jakautumaan normaalisti! Siihen ei kuitenkaan itse voi vaikuttaa, joten turha panikoida (todellakin panikoin!!!!). Jos kaikki menee hyvin, niin alkionsiirto on perjantaina. J O S ! Huomenna aloitan tukilääkitykseksi Terolutit.
Sellainen oli minun kokemukseni punktiosta. Toivottavasti tästä on jotain hyötyä jollekin, joka on ensimmäistä kertaa suuntaamassa tuohon toimenpiteeseen. Se jännittää ihan varmasti, mutta voi olla suht positiivinenkin kokemus :)
Ensin odottelin "lepohuoneessa", että kello tulisi yhdeksän. Siinä minulta tarkastettiin esimmäisenä henkilöllisyystodistus. Laitoin takin ja laukun lukolliseen kaappiin, mutta muutoin sain pitää omat vaatteet + kengät päälläni. Minulle laitettiin kanyyli ja kerrottiin vielä kertaalleen miten toimenpide etenee. Jännitti ihan hirmuisesti, koska minulla ei ollut aiemmin ollut edes kanyylia ja tuleva toimenpide tuntui suurelta operaatiolta :D Olin huoneessa yksin, joten tunnelma oli rauhallinen ja jokseenkin kotoisa. Kävin vielä vessassa tyhjentämässä rakon ja tasan klo 9:00 minut kutsuttiin sisään toimenpidehuoneeseen.
Toimenpidehuoneessa minulle kerrottiin, että perjantaina otettujen verikokeiden arvot oli hyvät, eikä sen osalta ole estettä siirrolle. Sen jälkeen käskettiin ottaa alavartalo paljaaksi, sukat sai jäädä jalkaan. Sitten vain tutkimuspöydälle tuttuun tapaan makaamaan... Oikeaan käteen laitettiin verenpainemittari, joka mittasi verenpainetta tasaisin väliajoin. Vasemmassa kädessä oli kanyyli ja sain rauhoittavaa lääkettä ja kipulääkettä ennen varsinaisen toimenpiteen alkua. Rauhoittavasta lääkkeestä tuli lähinnä sellainen lämmin olo, enkä tuntenu oloani esimerkiksi uneliaaksi tai "sekavaksi". Ensin kerättiin oikealta puolelta ja sen jälkeen vasemmalta. Koko jutussa meni ehkä kymmenisen minuuttia! Hoitaja pyysi arvioimaan tuntemaani kipua asteikoilla 0-10, sanoin 1. Hän totesikin minun vaikuttaneen rauhalliselta. Nousin hitaasti istumaan, sain siteen ja puin housut jalkaani. Tässä vaiheessa en tuntenut oikeastaan ollenkaan kipua. Sain mehua ja suuntasin viereiseen huoneeseen lepäilemään.
Sain jälleen olla koko ajan yksin ja makoilin sängyssä kännykkää selaten. Toki hoitaja kävi välillä varmistamassa, että oloni on hyvä eikä pahoja kipuja ole. Hän kävi myös kertomassa, että munasoluja saatiin saaliksi kahdeksan! Olisin ehkä toivonut isompaa määrää, mutta ihan hyvä tuokin. Minun täytyi käydä vessassa, kanyyli otettiin pois ja 40 minuutin kuluttua sain jo luvan lähteä kotiin... kunhan mieheni ensin tulisi paikalle. Odotellessa sain ohjeet seuraavia päiviä varten ja ajan (mahdolliseen) alkionsiirtoon. Veristä vuotoa voi tulla parina päivänä, mutta sen pitäisi alkaa pian vähenemään. Vatsakipuun voisin ottaa Panadolia ja vettä pitäisi juoda reilusti. Sairaslomaa sain tämän päivän lisäksi tiistain ja keskiviikon eli palaan töihin vasta torstaina. Mieheni tuli hakemaan minut huoneesta, kiitimme ja lähdimme kotimatkalle.
Minulle jäi positiivinen kuva toimenpiteestä. Olin pelännyt ja jännittänyt ihan tyhmiä asioita... kipukaan ei ollut todellakaan sellaista mitä ajattelin. Kotimatkalla vatsassa alkoi menkkamainen jomotus, joka paheni kodin lähetyessä. Kipu helpotti heti, kun pääsin sohvalle ja tässä olenkin nyt makoillut pari tuntia. Kävely on aikomoista töpöttelyä ja kipu ehkä asteikoilla 4, mutta eiköhän se huomenna ala jo helpottaa.
Saan huomenna aamupäivällä puhelun, jossa kerrotaan hedelmöittyneiden munasolujen määrä. Pelottaa, että yksikään ei hedelmöity tai lähde jakautumaan normaalisti! Siihen ei kuitenkaan itse voi vaikuttaa, joten turha panikoida (todellakin panikoin!!!!). Jos kaikki menee hyvin, niin alkionsiirto on perjantaina. J O S ! Huomenna aloitan tukilääkitykseksi Terolutit.
Sellainen oli minun kokemukseni punktiosta. Toivottavasti tästä on jotain hyötyä jollekin, joka on ensimmäistä kertaa suuntaamassa tuohon toimenpiteeseen. Se jännittää ihan varmasti, mutta voi olla suht positiivinenkin kokemus :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)