Neljä viikkoa

Minulla on töitä jäljellä enää neljä viikkoa. Sitten alkaa äitiysloma! Tiedättekö, se tuntuu aika uskomattomalle! Tasan vuosi sitten oltiin miehen kanssa muutaman viikon matkalla Aasiassa ja vaikka reissu oli todella ihana, koin ajoittain todella pahaa ahdistusta lapsettomuudesta, edessä olevista hedelmöityshoidoista sekä meidän parisuhteesta. En enää edes osannut ajatella, että jonain päivänä voisin olla raskaana, tuntea vauvan potkut vatsassani, jäädä äitiyslomalle, synnyttää ja elää vauva-arkea. Mutta tässä sitä ollaan... maha pyöreänä valmistautumassa äitiyslomaan ja vauvan tuloon. Toivon todella paljon, että loppuaika töissä menee hyvin ja saan aloittaa äitiysloman iloisissa tunnelmissa. Lasketun ajan lähestyessä alan tottakai vähän jo jännittää synnytystä, mutta vielä menen sitä kohti rennolla asenteella.

Viikonloppuna mennään synnytysvalmennukseen ja aletaan vihdoin laittaa vauvan huonetta kuntoon. Hoitopöytä ja pinnasänky on onneksi jo kasattu, mutta huone pitää tyhjentää ja siivota. Eiköhän siinä mukavasti koko viikonloppu vierähdä! Eli kaiken kaikkiaan tänne kuuluu siis hyvää. Liitoskivut vaivaavat ajoittain, liian nopea kävely aiheuttaa kipua vatsassa ja yöllä pitää herätä useamman kerran vessaan. Nuo ovat kuitenkin mielestäni pieniä juttuja ja nautin raskaudesta todella paljon! Palaan ensi viikolla kertomaan miten synnytysvalmennus sujui ja saatiinko vauvaa varten kaikki valmiiksi.

Ihanaa syksyistä loppuviikkoa kaikille!

Joko saa onnitella....?

Jouduin eilen kohtalaisen mielenkiintoiseen tilanteeseen työpaikalla. Eräs samassa yksikössä kanssani työskentelevä nainen kysyin minulta ruokatauolla, että "joko saa onnitella?" Olin aika äimänä ja änkytin jotain, että niin kai. En pysty ymmärtämään miten joku on voinut jo nyt tajuta raskauteni ja vielä kehtaa kysyä asiasta? Toinen tilanne oli toissapäivänä, kun eräs hyvä työkaverini tuolta kerrosta ylempää kertoi erään eläkkeelle jäämässä olevan miehen sanoneen, että "taitaa olla Maria pieniin päin!" Mitä ihmettä…. tämä hyvä työkaverini tietää tilanteeni ihan alusta loppuun ja oli vain vastannut jotain ympäripyöreää, että ei ole ja vaihtanut puheenaihetta.

Kyllä tämä saa miettimään, että miten paljon oikein olen ulkopuolisen silmiin paisunut? Tänään on meneillään vasta rv 10+3, eikä asiasta todellakaan tekisi mieli puhua vielä. Olin ajatellut, että kerron vasta silloin kun jään kesälomalle eli raskausviikolla 16. Monet ovat salanneet asian paljon pidempäänkin, mutta en kyllä ymmärrä miten! Pohdinkin nyt, että pitäisikö minun kertoa myös esimiehelleni ennekuin hän kuulee huhuja muualta… en tiedä, olisin niin kovasti halunnut odottaa siihen nt-ultraan saakka!