Hyperimaha

Tiedättekö kun vietän nyt jo kolmatta viikkoa sairaslomalla kotona, niin en ehdi mitään muuta tehdäkään kuin tarkkailla jokaista oirettani ja miettiä mikä voisi olla pielessä! Google laulaa jatkuvasti ja olen ehtinyt diagnosoida itselleni jo vaikka mitä! Nyt pitäisi ihan todella rauhoittua ja yrittää nauttia tästä tilanteesta!!! Miltei neljän vuoden yrittämisen jälkeen olen raskaana ja pystyn tuntemaan vain pelkoa. Odotan kovasti, että pääsen maanantaina takaisin töihin ja normaalin arkirytmin pariin.

En ole ollut moneen viikkoon ollenkaan ulkona. Kevät näyttää tulleen rymillä ja ajattelin lähteä tänään rauhalliselle kävelylle. Pahimmat hyperin oireet alkaa vihdoin helpottaa, vaikka maha onkin vielä pallo. Pahimmassa vaiheessa mahaa poltteli ja viilteli. Erityisesti kyljet ja ylävatsa tuntuivat oudoilta.

Minulla on normaalisti ihan litteä vatsa ja tämä "hyperimaha" tekee pukeutumisesta todella haastavaa. Käytän normaalisti tiukkoja korkeavyötäröisiä farkkuja, mutta niiden käyttäminen nyt ei tule kysymykseenkään. Vaikka ne mahtuisivatkin päälleni, niin mahan painelu ja puristeluhan on ehdottomasti kielletty. Olen käyttänyt viimeiset kolme viikkoa collagehousuja. Eilen suuntasin kirpputorille etsimään jotain löysää mekkoa, jonka voisin laittaa ensi viikolla töihin päälleni. Valitettavasti sellaista ei löytynyt, mutta löysin kahdet äitiysfarkut yhteishintaan 6 euroa! Ne tuntuivat vähän hassuilta jalassa, mutta oli kuitenkin pakko ostaa :D Löysiä paitoja minulta löytyy vaikka kuinka paljon ja niillä saa peitettyä farkkujen resorin ja mahan. Heh, hauskaa! Olisi kiva kuulla, että onko teidän "hyperimahat" hävinneet jossain vaiheessa?

RV 4+5

Hei kaikki ja ihan tuhannesti kiitoksia kaikista onnitteluista, joita laitoitte edellisiin postauksiin! <3 On ihanaa miten moni siellä ruudun toisella puolella seuraa tätä matkaa ja jaksaa tsempata. Olen todella iloinen teistä kaikista <3

Samalla pahoittelut, että postaustauko venyi näin pitkäksi... siihen on syynsä. Heräsin tiistai-keskiviikko välisenä yönä ihan hirveään vatsakipuun ja mies vei minut päivystykseen. Sieltä sitten pääsin suoraan osastolle nesteytykseen. Veriarvoissa oli vähän heittoa ja kuivumisen merkkejä havaittavissa. Myös munasarjat oli vieläkin suuremmat kuin edellisellä viikolla! Eli huonompaan suuntaan oltiin menty, vaikka olin juonut paljon ja levännyt koko ajan. Tällä kertaa en ollut tippa linsissä, vaan jäin osastolle mielelläni. Kotona oleminen pelotti jollain tapaa.

Keskiviikko meni ihan mukavasti ja minuun tankattiin iv:nä nestettä 3000 ml ja lisäksi join toiset 3000 ml. Kuulostaa kyllä todella hurjalta! Vessassa saikin ravata koko ajan. Keskiviikko-torstai välisenä yönä heräsin taas vatsakipuun ja sain jotain todella vahvaa kipulääkettä. Sen ottaminen oli suuren suuri virhe, sillä se aiheutti huimausta ja pahoinvointia. Ilmeisesti se laukaisi myös migreenin ja torstai menikin päänsärystä kärsiessä ja oksennellessa. Olo oli ihan hirveä ja lääkärin käydessä luonani tuli vähän itkettyä. Onneksi olin sairaalassa ja nestetasapainoa saatiin ylläpidettyä olemalla koko ajan tipassa... illalla sain pahoinvointilääkettä suoraan suoneen ja otsalle kylmäpakkauksen helpottamaan päänsärkyä. Niiden avulla nukuinkin hyvät yöunet.

Perjantai valkeni paremmissa tunnelmissa. Havaittavissa oli pientä etovaa oloa ja jomotusta päässä. Olin todella iloinen, kun lääkäri tuli luokseni jo heti aamupäivällä ja sain luvan lähteä kotiin. HCG oli eilen, virallisena testipäivänä, 878. Se on ilmeisesti ihan hyvä? Lääkäri antoi myös ymmärtää, että etova olo voisi olla jo raskauspahoinvointia. Apua, nytkö sekin jo alkaa? Sain viikon lisää sairaslomaa, ohjeet levätä ja juoda 2,5 litraa nestettä päivässä. Eli samalla kaavalla mennään kuin aiemminkin... olo ei ole vieläkään helpottanut ja välillä tuntuu aika epätoivoiselta. Lääkäri kyllä sanoikin, että toipumisessa menee ennemmin viikkoja kuin päiviä.

Sain ajan ensimmäiseen ultraan ke 2.5. Soittelin naapurikaupungin sairaalaan ja kerroin hoidoin tuloksesta. Sieltä sanottiin, että ultran pitäisi olla jo ti 24.4. jolloin viikkoja on kasassa 7+0. Minäkin mietin, että tuo toukokuulle saatu aika kuulostaa aika myöhäiseltä? Pitää vielä soittaa kotikaupungin naisten polille ja kysyä, että voitaisiinko tuo saamani aika siirtää viikkoa aikaisemmaksi... ilmeisesti täällä oleva lapsettomuuteen erikoistunut lääkäri on tuolloin lomalla, mutta kai sen voisi joku muukin hoitaa?

Sitten vielä noista raskausviikoista. Minä olin käsittänyt, että punktiopäivä on 2+0 eli minun tapauksessani ma 19.3. Ja nyt tuleva maanantai olisi 5+0. Mutta eilisen klinikalta saamani puhelun mukaan ymmärsin, että vasta punktiosta seuraava päivä olisi 2+0 eli ti 20.3. ja tuleva tiistai olisi 5+0. Tajusiko kukaan :D Miten teillä on nuo viikot laskettu? Eipä sillä sinänsä nyt niin hirmuisesti ole väliä, mutta toki se olisi kiva tietää... ja kuulostaako teistä tuo 2.5. oleva ultra todella myöhäiseltä? Tottakai soitan taas maanantaina yhteen jos toiseenkin paikkaan, mutta kiva kuulla muiden kokemuksia.

Olisi vielä vaikka mitä kirjoitettavaa, mutta jätän ne seuraavaan postaukseen. Tästä tuli jo todella pitkä ja sekava sepustus viime päivistä. Täytyy sanoa, että aika rankkaa on ollut enkä ole pystynyt sisäistämään asiaa, että olisin raskaana. Minä. Raskaana.  Ihanaa viikonloppua kaikille! :)

238

Lääkäri soitti ja onnitteli. Verikokeiden tulokset oli tullu ja hCG näytti 238! Eli raskaana ollaan! Aika uskomatonta.

Huonoja uutisia tuli samalla. Hyperstimulaatio on pahentunut... huomenna aamulla labrat ja lääkäri. Jos tilanne pahenee ennen aamua, ni sitte tietenkin päivystykseen. Olo on aika.... äimistynyt.

PP 11 ja hyperin paluu

Koko pääsiäinen meni ihan täysin sohvalla maatessa. Oireet alkoivat palailla siinä pitkäperjantain iltana (pp 7) ja lauantaina maha olikin jo ihan hirveä pallo. Join, join ja join. Olin ihan varma, että sunnuntaina on jo parempi olo, koska menihän se pallo viimeksikin yhdessä yössä pois! Oireet ei ole vieläkään helpottaneet, vaikka nyt on jo tiistai... Välillä tulee ihan hirveitä kipuaaltoja, mutta ne menevät onneksi nopeasti ohi. Soitin aamulla naisten polille ja juttelin hoitajan kanssa. Hän otti minuun heti miten yhteyttä keskusteltuaan lääkärin kanssa ja sain käskyn lähteä verikokeisiin... lääkäri soittelee myöhemmin verikokeiden tuloksista ja kertoo toimintasuunnitelman.

Tunnelmat on vähän sekavat, sillä labrat sisältää pienen verenkuvan(?) lisäksi HCG:n. Eli myöhemmin tänään selviää olenko raskaana. Jos olisin, niin se tuntuisi kyllä aika uskomattomalta... kaikkien näiden vuosien jälkeen. Täytyy kyllä myöntää, että tein jo eilen (pp 10) raskaustestin ja elämäni ensimmäistä kertaa kuvittelen saaneeni siihen näkymään edes jotain. En tiedä onko se viivanpaikka vai mikä, mutta tuollaista(kaan) ei ole koskaan ennen tullut. Toisen testin tein tänään (pp 11) ennen kuin soittelin lääkäriin. Mielestäni viiva oli vahvistunut, mies tosin ei huomannut mitään eroa? Fiilikset on todella sekavat, jännittyneet ja samalla toiveikkaat. Nyt vain odotellaan.

(Kuva on vähän huono, ihan pikaisesti nappasin sen ennen verikokeeseen lähtöä. Näkeekö kukaan muu mitään, vai kuvittelenko kaiken?)