238

Lääkäri soitti ja onnitteli. Verikokeiden tulokset oli tullu ja hCG näytti 238! Eli raskaana ollaan! Aika uskomatonta.

Huonoja uutisia tuli samalla. Hyperstimulaatio on pahentunut... huomenna aamulla labrat ja lääkäri. Jos tilanne pahenee ennen aamua, ni sitte tietenkin päivystykseen. Olo on aika.... äimistynyt.

Verikokeet ja KP 1

Verikokeissa käyty ja nyt vaan odottelen tuloksia. Jotenkin veikkaan ettei niissä ole mitään hälyyttävää... Ja toki hyvä niin. Vähän epäilyttää osaanko edes tulkita niitä kunnolla. Tulokset ja viitearvot tulee vain paperina postitse ja niistä pitäisi jotain ymmärtää.

Ja niinhän siinä kävi, että vuoto alkoi tänään. Tällä kertaa mitään kovin suuria menkkoja edeltäviä oireita ei ollut (kiukkuisuus + kipeät rinnat), niin ehdin jo toivoa parasta. Mutta ei. Huomasin kalenteria vilkuillessani, että seuraava ovis sattuu viikonlopulle ja olen just silloin reissussa! Noh, ei voi mitään.

Kerroin itseäni jonkin verran vanhemmalle työkaverilleni tästä tilanteesta, kyynelten saattelemana tietenkin. Hän yritti kovasti tsempata ja kertoi ettei hänenkään raskaudet alkaneet ihan muutamalla yrittämällä. Oli kiva jutella sellaisen ihmisen kanssa, joka todella tuntui ymmärtävän tämän ahdistuksen ja surun... Viime päivinä en ole ollut ihan niin pahoilla mielin, kun esimerkiksi kuukausi sitten. Tuntuu, että homma seisoo paikoillaan ja kuukaudet vierii eteenpäin... En vaan saa aikaiseksi pyytää sitä lähetettä julkisen puolen lapsettomuustutkimuksiin. Jos tätä lukee joku, joka on samassa tilanteessa, niin jätäthän kommenttia? :) Miten pääsit tilanteessa eteenpäin vai aikailetko samaan tapaan kuin minä?  Me päästäisiin varmasti tutkimuksiin, koska ilman ehkäisyä on menty reilu kaksi vuotta ja ikääkin on se kolmekymppiä. Huoh.

Aika verikokeisiin varattu

Tää kirjoittaminen tuntuu jotenkin... miten sen nyt sanois. Tönköltä? En tiedä kirjoittaisinko kirjakieltä vai miten? Toisaalta onko sillä edes niin väliä... Pääasiassa kirjoitan ihan vaan itseäni varten. Tää on paikka, jossa voin kasata ajatukset ja seurata miten tää homma lähtee tästä etenemään. Tottakai on ihan mahtavaa, jos joku saa täältä vertaistukea! Luen itse monia lapsettomuusblogeja ja kyllähän niistä saa uskoa tulevaan.

Bongasin siis ovistestillä viime viikon tiistaina (kp 12) haalean viivan ja keskiviikkona (kp 13) se oli vahvistunut. Torstaina edes haaleaa viivaa ei enää ilmestynyt. Petipuuhat ajoittuivat tällä kertaa vain tuohon tiistaille... Voi kunpa olisikin tärpännyt siitä :D

Nyt on menossa kp 22/27-28 ja kyllähän sitä koko ajan kuvittelee vaikka minkälaisia oireita, vaikka tuskin sellaisia voi edes näin aikaisin havaita. Menkat alkaa todennäköisesti ensi viikon torstaina... Piti ihan katsoa kalenterista, koska yleensä olen viikkoa ennen menkkojen alkua todella äkäinen, paiskon tavaroita ja kiukkuan. Nyt mitään tuollaista ei ole ollut ja eilen olinkin pitkästä aikaa ihan loistavalla tuulella!

Varasin eilen ajan verikokeisiin. Kävin yksityisellä gynellä marraskuussa 2015. Papassa ei ollu mitään ja ultralla kaikki näytti normaalille. Gyne suositteli varaamaan ajan verikokeisiin, jossa tutkitaan mm. kilpirauhasarvot ja prolaktiini. Noh... ajattelin, että varaan ajan joulun jälkeen. Sitten siirsin sitä keväälle, kesään ja lopulta syksyyn. Ja niinpä melkein vuosi on mennyt "hukkaan", mutta onpahan aika nyt vihdoin varattu. Jännittää mitä nuo testien tulokset sitten kertovat... Olen koko päivän lueskellut millaisia oireita noiden viitearvojen ylittämisellä/alittamisella voisi olla, mutta mulla ei kyllä ole niistä mitään? Onneksi ei tarvitse kauaa odotella, verikoe on jo ensi viikolla ja tulokset valmistuu 1-3 päivässä.

Yritän nyt viikonlopun rentoutua ja miettiä ihan muita juttuja. Tuntuu, että elo-syyskuu on mennyt niin pahassa masistelussa ja itsesäälissä, etten ole ollut lainkaan oma itseni. Palaan taas pian kirjoittelemaan kuulumisia!