Lähete pelkopolille

Eilen oli viides neuvola ja mies oli mukana matkassa isyydentunnustusta varten. Olin kuvitellut isyydentunnustuksen olevan jollain tapaa virallisempi, mutta se oli minuutissa ohi. Nimet vain paperiin ja se oli siinä. Tietyllä tapaa oli ihan mukavaa, että mies oli mukana neuvolassa katsomassa ja kuuntelemassa mitä kaikkea siellä tehdään. Neuvolakäynti sisälsi lisäksi ihan perinteiset "neuvolatoimet" ja kaikki vaikutti jälleen kerran olevan kunnossa. Tarkastukseen osallistui myös harjoittelija ja monet tutkimuksista tehtiinkin kahteen kertaan, että hän sai harjoitusta. Tunnustelun perusteella vauva vaikuttaisi olevan raivotarjonnassa eli pää alaspäin. Vauva ehtii kuulemma kääntyä vielä useamman kerran, mutta toivon kovasti, että pikkuinen pyörähtää lopulta itse tuohon oikeaan asentoon ennen synnytystä.

Niin, se synnytys. Kuten viime postauksessa kirjoitin, niin suhtaudun synnytykseen avoimin mielin enkä varsinaisesti osaa pelätä sitä. Olin nimittäin kuvitellut, että jossain vaiheessa tehdään synnytystapa-arvio, jotta tiedetään tarkemmin minkä kokoinen vauva sieltä on tulossa ja mahtuuko se varmasti tulemaan. Päätin siis vihdoin kysyä tästä arviosta eilisellä neuvolakäynnillä ja sellaista ei kuulemma tehdä. Selitin sitten, että äidilläni ei olisi ollut mitään mahdollisuutta synnyttää alateitse, vaan kaikki meidät kolme (minä + kaksi pikkuveljeäni) on "otettu maailmaan" suunnitellun sektion avulla. Tiedän kyllä, että tuollainen rakenteellinen ahtaus ei välttämättä ole millään tapaa periytyvää, mutta tokihan sen tietäisi mieluusti etukäteen! Mitään tutkimusta ei kuitenkaan tehdä, vaan synnyttämään mennään näillä tiedoilla mitä on. 

Terveydenhoitaja esitti seuraavaksi kysymyksen, että tuo asiako minua pelottaa eniten. Jostain syystä minua alkoi itkettää ihan hirmuisesti ja hän alkoi selittää miten minun olisi paras mennä juttelemaan pelkopolille. Itketti vielä enemmän. Hän sanoi tekevänsä lähetteen. Eli nyt odottelen yhteydenottoa pelkopolilta ja suuntaan seuraavaksi sinne. En osaa sanoa, että tuleeko siitä olemaan hyötyä, mutta omalla kohdallani asioista puhuminen on aina auttanut. Ymmärrän toki, että varmasti kaikki pelkää/jännittää synnytystä ja ihan mikä vain asia voi mennä eri tavalla kuin oli ajatellut. Välillä tunnen itseni kovin "heikoksi", kun en tunnu onnistuvan missään… en tullut raskaaksi luonnollisesti, ylimääräisiä tutkimuksia on pitänyt tehdä ja nyt edessä on pelkopoli. Kai nämä tuntemukset ja ajatukset kuuluvat jollain tapaa raskausaikaan ja uudenlaiseen elämään valmistautumiseen. Muuten ole ollut oikein positiivisella mielellä ja odotan tulevaa!

Kolmas neuvola

En ymmärrä miten aika rientää tällaista vauhtia! Edellisestä tekstistä on jo viikko aikaa, vaikka lupasin itselleni, että kirjoittelen pari-kolme postausta viikossa. Olen nimittäin todella iloinen miten moni tätä blogiani käy lukemassa! Alun perin aloin kirjoittaa vain itseäni varten... tämä oli paikka, johon purkaa lapsettomuuden tuskaa, ihmetellä hedelmöityshoitojen etenemistä, kauhistella hirvittävää hyperstimulaatiota ja iloita plussasta! Jossain tuon taipaleen aikana tämä blogi kuitenkin muuttui paikaksi, josta sain vertaistukea, apua ja neuvoja... ja yhtä lailla olen yrittänyt antaa  vertaistukea tänne löytäneille lukijoilleni ❤ Tänne kirjoittaminen on kivaa, vaikka aika (ja energia!!) onkin vähissä.

Viime viikon lopussa oli kolmas neuvola. Käynti eteni totuttuun tapaan... juttelua, verenpaine, hemoglobiini, paino, pissanäyte ja sydänäänet. Ensimmäistä kertaa mitattiin myös sf-mitta, joka minulla oli 21 cm. Jos oikein tulkitsin, niin keskikäyrällä mennään? Muutenkin kaikki oli kunnossa. Sain lähetteen sokerirasituskokeeseen ja se on tämän kuun lopussa. Painoa on tullut sellainen 8 kg tähän mennessä (62 --> 70,2 kg). Omasta mielestäni uudelle kymmenelle siirtyminen tuntui jollain tapaa inhottavalle, mutta painonnousu on kuulemma ollut ihan maltillista eikä siitä pidä huolestua. Enkä aiokkaan... on tätä raskautta niin kauan toivottu, että aion ottaa vastaan kaiken mitä se minulle tuo. Hahah.

Seuraava aika onkin neuvolalääkärille aivan syyskuun alussa. Tämän kuun lopussa alkaisi pyöriä myös perhevalmennukset, mutta me taidetaan jättää menemättä niihin. Synnytysvalmennukseen osallistutaan kyllä ehdottomasti! Hankinnat ja muut valmistelut seisoo edelleen samassa pisteessä... yritän kovasti olla murehtimatta, vaikka kyllä stressi tulee jo uniinkin. Miksi miehen on niin vaikeaa ymmärtää, että kaikki ei välttämättä jatku näin mallikkaasti sinne joulukuun alkuun saakka? Huoh.

Puhelu neuvolaan

Yritin eilen soittaa neuvolaan useita kertoja kysyäkseni neuvoa oireisiini liittyen. Soittoaika on arkipäivisin klo 8-12, enkä päässyt tuona aikana läpi. Arvasin kyllä, että maanantai on kiireisin päivä eikä asiallani ollut tulenpalava kiire. Niinpä uusi yritys tänään... jätin aamulla soittopyynnön ja erittäin mukava terveydenhoitoja soitti minulle aamupäivällä. Kerroin olleeni etelässä ja uineeni meressä. Hän arveli, että kutina ja kirvely johtuisi noiden asioiden yhdistelmästä... märät bikinit ja kuumassa "hautunut" alapää. Olin arvellut samaa itsekkin... hän suositteli käymään apteekissa ja ostamaan emättimen ph-tasapainoa tasaavaa voidetta. Sovittiin, että käyn huomenna antamassa virtsanäytteen aamuvirtsasta, ihan varmuuden vuoksi.

Minulle jäi puhelusta hyvä mieli ja hän otti asiani tosissaan, kyseli oireista ja antoi hyviä hoito-ohjeita. Täytyy myöntää, että jätän meressä ja järvessä uimisen nyt kokonaan väliin loppuraskauden ajalta. Minulla on nimittäin aiemminkin (jo esiteini-iässä) ollut ongelmaa kutinan ja kirvelyn kanssa, kun olen uinut luonnonvesissä. Olen oikein mieluusti ilman uimista ja samalla ilman kutinaa!

Olo on oikein hyvä! Olen ollut hyvällä fiiliksellä ihan vain sen takia ettei tarvitse olla töissä... Minun on ollut moneen kertaan tarkoitus kirjoittaa työtiimissäni vallitsevasta ilmapiiristä, joka saa minut ajoittain voimaan huonosti. Mitään kiusaamista ei siis todellakaan ole, mutta epäasiallista kohtelua ja käytöstä kyllä. Lomatunnelmaan pääseminen oli jollain tapaa vaikeaa viime hetkellä saamani kommentin takia. Olin jäämässä lomalle oikein innoissani ja tein viime hetken lomavalmisteluja työhuoneessani. Eräs naispuolinen työkaverini tuli sanomaan minulle: "Sä kyllä paksuunnut nyt oikein urakalla!" (Samainen henkilö on tuttu "Saako jo onnitella"-postauksesta).

Loukkaannuinko tuosta kommentista? Kyllä! Tokaisin hänelle takaisin, että eiköhän se ole tässä tarkoituskin. Hän ei silti ymmärtänyt sanoneensa tökerösti... minusta on itsestään selvää, että raskaana ollessa maha suureenee, mutta se ei anna kenellekään oikeutta kommentoida ulkonäköäni! Ei varsinkaan työpaikalla, jossa kukaan tiimimme ihmisistä ei ole millään muotoa minulle läheinen ja oikeasti kaveri. Tuo kommentti jäi painamaan mieltäni ja mietin, että mitä on luvassa, kun menen takaisin. Oletteko te saaneet kommentteja ulkonäköön liittyen ollessanne raskaana? Millaiset kommentit ovat loukanneet?

Nyt kuitenkin nautin tästä ihanasta kesästä ja kaikesta vapaa-ajastani! Ensi kesä tulee olemaan täysin erilainen <3

Ensimmäinen lomaviikko ja ensimmäiset hankinnat

Vietin ensimmäisen lomaviikon äitini kanssa etelän lämmössä. Varattiin matka jo alkuvuodesta ennen hoitojen aloitusta. En missään vaiheessa ajatellut matkan perumista, mutta kyllä lentokoneen noustessa ilmaan tuli mieleen ajatus, että olikohan tämä nyt ihan hyvä idea?? Monet matkustavat raskausaikana paljonkin, mutta kyllä mielessä oli kaikki ruokarajoitteet, hygienia, onnettomuudet ja komplikaatiot. Kaikki meni kuitenkin oikein hyvin! Jaksoin olla rannalla päivät ja kierrellä ostoksilla illat. Teimme aamiaisen huoneessa itse ja se oli loistava ratkaisu. Iltaisin ravintolassa söin vain kypsennettyä ruokaa ja pidin sitä "turvallisena" valintana.

Kotiinpaluu oli kuitenkin ihanaa ja huomasin ikävöineeni miestä tavallista enemmän! Mieltäni hieman varjostaa uudentyyppiset alavatsakivut, ajoittainen selkäsärky sekä kirvely ja kutina alapäässä. Olen tehnyt itselleni diagnoosin, että sain reissusta jonkun tulehduksen! Oireet eivät kuitenkaan täsmää täysin hiiva-, virtsatie- eikä emätintulehdukseen! Pissaaminen onnistuu normaalisti, (valko)vuotoa on tavallinen määrä eikä se haise miltään. Aion kuitenkin soittaa huomenna neuvolaan ja toivon, että saan sieltä jonkilaista tukea ja neuvoa tähän asiaa. Parhaassa tapauksessa vatsakivut on aivan normaaleja raskauteen liittyviä ja kutina/kirvely johtuu jostain emättimen bakteerikannan heilahtelusta.Onko teillä kokemusta tulehduksista raskausaikana?

Asiasta toiseen. Olin päättänyt, että ensimmäiset hankinnat tehdään rakenneultran jälkeen. Matkalla oli kuitenkin niin ihania vaatteita, että oli pakko ostaa muutama. Myös äitini halusi tulevana mummina tehdä ensimmäiset ostokset uudelle tulokkaalle. Tänään teimme miehen kanssa yhden suurimmista hankinnoista... ostimme nimittäin yhditelmävaunut ja turvakaukalon! Saimme ne miehen sukulaiselta edulliseen hintaan ja aivan uudenveroisessa kunnossa. Emme olleet ehtineet millään tavalla tutustua vaunuvalikoimaan, joten tavallaan tällä tavalla pääsimme aika helpolla. Väri on harmaa ja sen olisin todennäköisesti valinnut väriksi uusiin vaunuihinkin. Ne on ihanat. Aivan ihanat. Odotan niin innolla, että saan työntää niitä ulkona oma pieni vauva kyydissä. Se tuntuu uskomattomalle!

Tänään rv 17+6 ja tunnen vauvan liikkeet välillä ihan tässä sohvalla istuessani. Tuntuu, että olen nyt ihan viime viikkoina kiintynyt tähän mahassani asuvaan tulokkaaseen ihan uudella tavalla. En enää mieti vain pelkkää raskautta, vaan mietin mitä sen tuloksena syntyy. Vauva, jonka äiti minusta tulee <3

Ensimmäinen neuvola

Pahoittelut hiljaiselostani! Viikonloppu meni yhdessä hujauksessa, kun oli niin paljon ohjelmaa. Perjantai-aamuna oli ensimmäinen neuvolakäynti. Jostain kumman syystä alkoi itkettää ihan hirveästi ennen sinne lähtöä. Tuntuu, että vastahan me käveltiin vieraan sairaalan pitkiä käytäviä ja mentiin selvittämään milloin hedelmöityshoidot voisivat alkaa. Siitä on tänään tarkalleen neljä kuukautta aikaa, mutta tuntuu kuin se olisi ollut eilen. En voisi olla onnellisempi, että päästiin niin nopeasti aloittamaan ensimmäinen IVF-hoito ja sen tuloksena tuli positiivinen raskaustesti! Tänään on meneillään rv 10+0.

Siitä neuvolakäynnistä voisin kertoa sen verran, että ihan hirmuisesti tuli tietoa ja erilaisia ohjeita jatkoa varten. Mies oli mukana ja hänen mielestään käynnillä ei ollut mitään häneen liittyvää. Ja tottahan se oli, minuun siinä lähinnä keskityttiin. Oli kuitenkin kiva, että mentiin yhdessä, niin oli joku muukin kuuntelemassa niitä ohjeita. Käynnillä meni reilu tunti ja keskustelun lisäksi minulta otettiin paino, hemoglobiini ja virtsanäyte. Neuvolatäti ole oikein mukava, mutta valitettavasti hän siirtyy muihin tehtäviin ja meille tulee joku muu. Toivotaan, että hänkin on yhtä mukava!

Täytyy sanoa, että se hieman yllätti, että meidän lapsettomuustaustaa ja sen aiheuttamia kokemuksia ja tunteita ei käyty ollenkaan läpi. Jotenkin koen jatkuvasti suurta tarvetta puhua niistä asioista mitä ollaan koettu, mutta en tiedä kenelle puhuisin. Varmaan samoja asioita läpikäynyt on ainut, joka voi ymmärtää? En tiedä, mutta onneksi voin edes tänne kirjoitella näitä ajatuksia. 

Varasin ajan nt-ultraan ja aika on perjantaina 1.6. (rv 12+4). Tässä on nyt pitkä aika odotella sinne asti! Aikaisemminkin olisi ollut mahdollista, mutta mies on reissussa ja haluan hänet ehdottomasti sinne mukaan. Kyllähän mielessä pyörii jatkuvasti, että onko vatsassa kaikki hyvin. Oireina on väsymys, jatkuva nälkä ja turvotus. Kuulin viikonloppuna, että raskaus alkaa näkyä, mutta jotain turvotustahan se vasta on. Töihin on vaikea keksiä vaatteita, joilla turvonneen vatsan saisi piilotettua. 

Sellaista tänne, oikein mukavaa ja aurinkoista viikkoa teille kaikille!