Kesäloma

Nyt se alkoi minullakin, nimittäin neljän viikon kesäloma! Tuntuu aivan ihanalta viettää neljä viikkoa ilman mitään kiirettä tai stressiä. Silläkään ei ole mitään väliä millainen sää loman ajalle sattuu... olen oikein iloinen, jos saan viettää kokonaisia päiviä viltin alla lukien kirjaa.

Raskaus etenee hyvin ja ilman suurempia vaivoja. Nälkä on välillä kova, päätä särkee tavallista useammin ja vatsa ei meinaa toimia. Pidän noita kuitenkin aika pieninä oireina ja murheina. Maha on selkeästi muuttunut turvotuksesta ihan oikeaksi vauvamahaksi! Pieneksi sellaiseksi, mutta kuitenkin. Parina iltana olen myös tuntenut vauvan liikkeet ja voi että se tuntuu ihanalle ja jännittävälle! Tuntemus on ihan pieni ja tavallaan tuntuu kuin alavatsassa olisi kuplia.

Mitään hankintoja ei olla vielä tehty. Erityisesti vaunujen ja turvakaukaloiden maailma tuntuu todella laajalta enkä tiedä yhtää millaisia alkaisimme katselemaan? Sänky löytynee helposti ja hoitopöydästä minulla on myös selkeä visio millaisen halua. Luulen, että ensimmäiset hankinnat teemme vasta rakenneultran jälkeen.

Yritän kirjoitella loman aikana teille kuulumisia sopivissa väleissä. Oikein ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille!

Toinen neuvola ja juhannus

Torstaina oli toinen neuvola. Edelliskerralla saatiin voimavaralomakkeet täytettäväksi ja oli toivomus, että tullaan toisellekin neuvolakäynnille yhdessä. Otin siis miehen matkaan, mutta eipä lomaketta tai parisuhdetta juurikaan käyty läpi eli sinänsä käynti oli miehen kannalta aika turha. Sovittiin miehen kanssa, että käyn jatkossa neuvolassa yksin (ja niin taitavat tehdä monet muutkin). Muuten käytiin läpi peruskuulumiset ja saatiin aikataulut loppuvuoden perhe- ja synnytysvalmennuksiin. Tarkastettiin paino, verenpaine ja virtsa. Paino oli noussut edelliskäynnistä 1,1 kg ja neuvolahoitoja piti nousua maltillisena.  Kuunteltiin ensimmäistä kertaa sydänäänet ja niitä jouduttiin hakemaan aika kauan. Kerrankin en panikoinut, sillä olin onnistunut löytämään ne kotidopplerilla muutamaa päivää aiemmin. Kaikki oli siis jälleen kerran kunnossa ja käynti kesti vain puolisen tuntia. Seuraava neuvola onkin vasta elokuussa ja silloin saan matkaani raskaustodistuksen.

Juhannusta vietettiin kaveriporukalla grillaillen ja herkutellen. Muiden juhannukseen kuului suuressa osassa alkoholi ja juhannusrienhoihin säntääminen. Olin iloinen, että mieheni oli kanssani selvin päin ja lähdettiin ennen puolta yötä kotiin nukkumaan. Oli mukavaa, että meidän kutsuttiin mukaan juhannuksen viettoon, vaikka tuossa kaveriporukassa muiden elämäntilanne on täysin erilainen kuin meidän. Tietyllä tapaa pelkäsin, että minut/meidän jätetään ulkopuolelle, kun meidän elämämme on kokemassa suuren muutoksen. Mutta mukavaa oli! Lauantaina kävimme miehen vanhempien mökille saunassa ja syömässä lisää grilliruokaa. Joka yö tuli nukuttua kymmenen tunnin yöunet eli virtaa uuteen viikkoon riittää! Minulla alkaa tämän viikon jälkeen loma ja lähden viettämään ensimmäistä lomaviikkoa Kreikan lämpöön.

Tällä hetkellä fiilikset ovat siis oikein hyvät ja alussa kokemani pelot ovat hälventyneet huomattavasti. Pystyn nauttimaan tästä kaikesta ja lähipiirin innostus saa minutkin valtaansa. Tänään alkoi raskausviikko 17 ja seuraava etappi on rakenneultra neljän viikon kuluttua. Tämä on niin kovin ihanaa, jännitävää ja onnellista aikaa.

Mitä kuuluu?

Viime aikoina ei ole ollut oikein mitään kirjoitettavaa. Päivät menee nopeasti ohi ja kesäloma lähenee kovaa vauhtia. Maanantaina alkoi jo raskausviikko 15 ja tuntuu, että puoliväli häämöttää jo ihan lähellä. Oikeastaan tuntuu, että aika menee vähän liiankin nopeasti... olen vasta viime aikoina alkanut sisäistää, että olen ihan todella raskaana ja meille tulee joulukuussa vauva. Uskallan jo vähän katsella vauvanvaatteita kirpputorilla, vaikka en ole vielä mitään ostanutkaan. Maha näkyy jo selvästi ollessani alasti ja tiukkojen vaatteiden alta.

Viikko sitten laitoin ostoskoriin raskauskeiju.fi -verkkokaupan kotidopplerin ja se saapui jo seuraavana päivänä! Olin miettinyt pitkään, että ostaisinko sen vai en. Olen pari kertaa sitä käyttänyt ja kyllä se tuo tietynlaista mielenrauhaa, kun kuulee vauvan sydämen sykkeen. Välillä sykettä pitää etsiä useampi minuutti, mutta siihen osasin varautua. Tällä hetkellä dopplerin hankkiminen ei kaduta. Joka päivä en sitä aio käyttää, mutta ehkä pari kertaa viikossa.

Hyvä ystäväni sai kolme viikkoa sitten vauvan ja tänään menen vihdoin katsomaan tätä pikkuista. Tottakai odotan myös ystäväni tapaamista, sillä hän on ensimmäinen ystäväni, joka on saanut vauvan. Haluan kuulla miten synnytys meni ja miten vauva-arki on lähtenyt rullaamaan. Tuntuu ihanalta, että ympärillä on samassa elämänvaiheessa olevia ihmisiä. Kun ystäväni kertoi lokakuussa olevansa raskaana, sain vaivoin onniteltua ennen kuin purskahdin itkuun. Kerroin hänelle vasta siinä vaiheessa meidän lapsettomuudesta ja tulevista hedelmöityshoidoista. Hänen onnenhetkensä muuttui minun lohduttamiseen ja se harmittaa hieman vieläkin. Onneksi hän ymmärsi tunteeni ja niistä on pystytty puhumaan alusta saakka. Muutaman päivän itkeskelyn jälkeen tokenin ja aloin innostua asiasta. Oli kiva jutella ystäväni raskaudesta, vaikka itselläni olikin rankka vaihe meneillään. Tuntui ihanalta miten innoissaan ystäväni oli, kun huhtikuussa paljastin olevani raskaana!

Nyt kesän alussa lapsettomuusblogit tuntuvat hiljentyneen enkä ihmettele. Klinikat on kesätauolla ja kesästä kannattaakin ehdottomasti nauttia täysin rinnoin. Niin minäkin tein viime kesänä, kun tiesin, että syksyllä meitä odottaa hoitojen aloituksen suunnittelu. Ajattelin kirjoittaa jossain vaiheessa postauksen siitä miten meidän asiat etenivät ivf-hoitoihin ja millaisia tunteita asian ympärillä pyöri. Ajattelin jatkaa blogin kirjoitusta ainakin siihen saakka, kun vauva syntyy. (Tekisi mieli jatkaa tuotakin lausetta, että..."jos vain päästään sinne asti", mutta yritän nyt uskoa hyvään ja onnelliseen tulevaisuuteen. Turha stressi pois ja iloista mieltä matkaan!)

Sellaiset sekailaiset kuulumiset tällä erää. Täällä meneillään rv 14+3 ja viikon kuluttua toinen neuvolakäynti.

Niskaturvotusultra II

Harmittaa, kun tämän postauksen kirjoittaminen venyi näin pitkälle. Viikonloppuna oli melkoista hulinaa sukulaisten valmistujaisjuhlien parissa ja olen kärsinyt melkein joka päivä inhottavasta päänsärystä. Yritän välttää särkylääkkeiden syömistä ja onneksi olo on aina helpottanut pienen levon jälkeen.

Palataan nyt vielä viime perjantaihin. Minähän jännitin ultraa ihan valtavasti ja olin ihan varma, että alan itkeä viimeistään, kun kävelen tutkimushuoneeseen. Ehkä miehen seura rauhoitti minua ja onnistuin hautamaan kaikki ne pelokkaat tunteet ja olin lopulta todella rauhallinen. Ultraus tehtiin vatsan päältä. Pelottavin hetki oli se, kun odotin tietoa sykkiikö sydän. Se hetki tuntui minuuteilta, vaikka olikin vain pari sekuntia. Oli aivan mahtava tunne, kun vatsassa oleva pikkuinen ilmestyi näytölle ja näytti jo aivan vauvalta. Sydämen syke näkyi aivan selvästi ♥ Ja miten paljon hän liikkui ja heilutteli käsiään. Tunne oli aivan uskomaton.

Toki oli helpottavaa kuulla, että nenäluu näkyi, niskaturvotus oli normaali ja kromosomipoikkeavuuksien todennäköisyys pieni. Saatiin mukaan todella paljon kuvia ja loppupäivä menikin niitä ihmetelessä. Olin päättänyt, että tuon ultran jälkeen rentoudun. Lopetan jatkuvan murehtimisen, ikävistä asioista googlettamisen ja epäonneen varautumisen. Ja näin olen tehnyt. Olen hymyillyt, silitellyt vatsaa, tilannut Vauva-lehden ja puhunut miehen kanssa paljon tulevaisuudesta. Tänä vuonna joulusta tulee niin erilainen! Saadaan maailman paras joululahja ja ollaan vihdoin kokonainen perhe ♥

Niskaturvotusultra I

Tänään oli niskaturvotusultra ja kaikki oli kunnossa! Olen tällä hetkellä niin monen eri tunteen vallassa, että kirjoitan tarkemman postauksen ultrasta jonain muuna päivänä. Tunnen niin suurta kiitollisuutta, onnea ja epäuskoa. Tämä todella tapahtuu meille. Me todellakin odotetaan vauvaa <3