Vaikka täällä ollaankin tällä hetkellä raskaana, lapsettomuus ja sen myötä läpikäydyt asiat ovat yhä mielessä ihan päivittäin. En usko, että ne asiat tulevat koskaan kokonaan unohtumaan. Ja meidän tie hoitojen ympärillä oli hyvin lyhyt, mutta ehkä tästä tekstistä on jollekin jotain hyötyä ja apuakin. Ajattelin siis muistella miten meidän tie vei hedelmöityshoitoihin.
Oli aurinkoinen perjantai huhtikuussa 2017 ja kävelin työpäivän jälkeen lääkärin vastaanotolle. Olimme miehen kanssa käyneet hänen juttusillaan maaliskuussa ja minulle oli määrätty verikokeita ja miehelle siemennesteanalyysi. Kummankin tulokset oli hyvät eikä niistä löytynyt mitään syytä lapsettomuudelle tai aihetta lisätutkimuksiin. Olin jutellut lääkärin kanssa puhelimessa, että tekisimme munanjohtimien aukiolotutkimuksen ja suunnittelisimme jatkoa. Mahdollisesti ovulaation induktion tai inseminaation. Mieli oli kepeä, kun tuonne lääkärinkäynnillä menin.
Alkuun juteltiin ja hän ultrasi millaisessa vaiheessa kiertoni sillä hetkellä on. Hän totesi ettei aukiolotutkimusta voi nyt tehdä, sillä tulos ei olisi luotettava. Eikä siihen kannattaisi tuhlata enempää aikaa muutenkaan, kun "riskitekijöitä tukoksille ei ole". Koska raskautumisyritystä oli tuossa vaiheessa takana jo miltein kolme vuotta, olisi paras mennä suoraan hedelmöityshoitoihin. Hän tekisi lähetteen naapurikaupunkiin samantien. En täysin pystynyt pidättelemään itkua. En todellakaan ollut odottanut tälläistä lääkärikäyntiä! Kysyin, että voiko asia odottaa syksyyn. Haluaisin jutella miehen kanssa ja sulatella asiaa. Hän totesi, että asia ok ja soittele, kun lähete on ajankohtainen.
Kävelin sairaalan käytäviä kyyneleet silmissä ja tuntui ihan uskomattomalta ajatukselta, että meissä olisi edessä hedelmöityshoidot. IVF. ICSI. Piikit. Hormonit. Punktio. Alkionsiirto. Verikokeet. Lääkkeet. Sairaala. Ultra. Kaikki nuo sanat oli minulle kuin myrkkyä! Juteltiin miehen kanssa ja hänelle oli ihan ok, että aloitetaan hoidot, jos vain minä olen valmis. Hän suhtautui asiaan huomattavasti rennommin ja oli huolestunut lähinnä kuinka paljon kaikkeen menisi rahaa. Minusta raha oli pienin murhe.
Miksi me sitten haluttiin odottaa huhtikuusta syksyyn saakka? Tiesin, että polin kesätauko oli ihan lähellä eikä varmasti ehdittäisi kuitenkaan aloittaa hoitoa ennen sitä. Lisäksi meillä oli syys-lokakuulle varattu kolmen viikon matka Aasiaan, enkä halunnut matkan sotkevan hoitoja. Tai oikeastaan hoitorumban sotkevan matkaa. (Jos luomuraskaus olisi jossain vaiheessa alkanut, olisi matkasuunnitelmaan tietenkin tehty muutoksia).
Lopulta soitin lääkärille vasta marraskuussa. Hän ihmetteli miksi olin odotellut niin kauan. En osannut vastata mitään. Hän määräsi minut verikokeisiin ja jos tulokset olisi kunnossa, hän tekisi lähetteen naapurikaupungin sairaalaan hedelmöityshoitoihin. Kirje tuli postissa todella nopeasti. Suunnittelukäynti hoitojen aloittamiseksi oli maanantaina 15. tammikuuta. Mukana oli jos jonkilaista ohjetta, lippusta ja lappusta sekä täytettäviä kaavakkeita. Yhtäkkiä olo oli todella toiveikas! Ehkä tämä voi onnistua.
Loppuvuosi meni yhdessä hujauksessa ja koitti vihdoin tammikuinen aamu, kun lähdettiin ajelemaan 250 kilometrin päähän. Sitä jännitystä ei voi kuvailla! Eniten ehkä jännitin niitä ihmisiä; että millainen lääkäri meitä olisi vastassa. Sairaala vaikutti ihan äärettömän suurelta tähän meidän kotikaupungin sairaalaan verrattuna. Onneksi paikka oli miehelle tuttu, sillä hän oli käynyt antamassa oman näytteensä siellä edellisvuoden maaliskuussa.
Lääkäri oli ihana! Tykkäsin hänestä heti. Hän oli asiallinen, mutta kuitenkin samalla lämmin ja rento. Käytiin ennakkoon ilmoittamamme tiedot läpi, keskusteltiin verikokeiden tuloksista, käytiin kuvien avulla läpi miten IVF/ICSI tehdään. Kaikki se tieto oli oikeastaan tuttua, mutta lääkärin kertomana se kuulosti niin paljon helpommalta ja nopeammalta kuin mitä olin netin perusteella lukenut. Lääkäri suositteli, että hoidossa 1/3 munasoluista hedelmöitetään ICSI:llä ja loput IVF:llä. Tämä siksi, kun ei ollut tietoa mistä meidän lapsettomuus johtuu. (Lopultahan kävi niin, että "iksattavaksi" valittu munasolu olikin raaka ja kaikki viisi hedelmöittynyttä hedelmöittyivät IVF:llä). Minulle tehtiin sisätutkimus ja kaikki vaikutti jälleen hyvältä. Sain reseptit lääkkeisiin ja muutamia ohjeita niihin liittyen. Allekirjoitettiin sopimuksia ja saatiin paljon tietoa mukaan. Jonoa hoitoihin oli silloin vähän ja ensimmäiseen hoitoon päästäisiin jo huhtikuussa! Jossain vaiheessa hoitaja liittyi mukaan tähän käyntiin ja osa asioista käytiin hänen kanssaan läpi. Normaalisti nuo käynnit jaetaan kuulemma kahdelle eri kerralle, mutta koska olimme tulleet niin kaukaa, niin käytiin kaikki asiat kerralla läpi. Ja hyvä niin!
Sain ohjeeksi soittaa, kun seuraavat kuukautiseni alkavat. Silloin selviäisi aikataulu tarkemmin... päästäisiinkö alkuun jo maaliskuussa vai vasta silloin huhtikuussa. Oltiin onnekkaita ja pääsin aloittamaan Primolut-kuurin jo 24.2. ja ensimmäiset pistokset 7.3. Eli mielestäni kaikki tapahtui äärettömän nopeasti! Väliultrat tosiaan tehtiin kotikaupungissani ja naapurikaupungin sairalassa tarvitsi käydä vain punktiossa ja alkionsiirrossa.
Noista hoidoista olenkin kirjoittanu aika tarkasti jokaisesta vaiheesta. Tämä miten päädyttiin IVF:ään on jotenkin jäänyt kokonaan kertomassa. Ajattelin, että kirjoitan vielä erikseen postauksen jossa listaan asiat, jotka yllättivät minut IVF:ssä. Tämä kaikki on siis miten asiat etenivät meidän kohdalla ja miten minä koin ne. Jokaisella on varmasti aivan omanlaiset kokemukset hoitoihin päätymisestä ja niiden etenemisestä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapsettomuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapsettomuus. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 11. heinäkuuta 2018
sunnuntai 11. helmikuuta 2018
Jos....
... olisimme aloittaneet vauvantekopuuhat heti parikymppisenä, olisimmeko onnistuneet heti? Tai edes nopeammin?
... jos olisin tullut heti ehkäisyn lopettamisen jälkeen raskaaksi, meidän esikoinen täyttäisi ensi kuussa kolme vuotta.
... jos kaikki olisi mennyt kuin elokuvissa, olisi meillä myös vuoden ikäinen pikkukakkonen.
... jos olisimme aloittaneet hedelmöityshoidot heti klinikan kesätauon jälkeen, olisin raskaana nyt (näin haluan kovasti uskoa!!).
... jos tulisin ensimmäisen IVF:n tuoresiirrosta raskaaksi, olisi laskettuaika vielä tämän vuoden puolella eli #vauva2018.
... jos tuoresiirto ei onnistu, ensimmäinen PAS onnistuu varmasti ja pääsemme nauttimaan vauva-arjesta viimeistään vuoden kuluttua.
... jos yksikään munasolu ei hedelmöity, koen todennäköisesti jonkinnäköisen romahduksen ja kaikki tämä vaivalla kasattu positiivisuuskupla katoaa taivaan tuuleen.
Jossittelua voisi jatkaa loputtomiin... Tällä hetkellä fiilis on huomattavan positiivinen ja uskon, että meidän vuoro tulee olemaan pian. Matka on kuitenkin vasta alussa ja on todennäköistä, että tielle sattuu useita kuoppia ja mutkia. Pakko olla positiivinen, ei tästä muuten selviä!
Idean tähän postaukseen nappasin Tulee jos on tullakseen -blogista. Kiitos ideasta!
... jos olisin tullut heti ehkäisyn lopettamisen jälkeen raskaaksi, meidän esikoinen täyttäisi ensi kuussa kolme vuotta.
... jos kaikki olisi mennyt kuin elokuvissa, olisi meillä myös vuoden ikäinen pikkukakkonen.
... jos olisimme aloittaneet hedelmöityshoidot heti klinikan kesätauon jälkeen, olisin raskaana nyt (näin haluan kovasti uskoa!!).
... jos tulisin ensimmäisen IVF:n tuoresiirrosta raskaaksi, olisi laskettuaika vielä tämän vuoden puolella eli #vauva2018.
... jos tuoresiirto ei onnistu, ensimmäinen PAS onnistuu varmasti ja pääsemme nauttimaan vauva-arjesta viimeistään vuoden kuluttua.
... jos yksikään munasolu ei hedelmöity, koen todennäköisesti jonkinnäköisen romahduksen ja kaikki tämä vaivalla kasattu positiivisuuskupla katoaa taivaan tuuleen.
Jossittelua voisi jatkaa loputtomiin... Tällä hetkellä fiilis on huomattavan positiivinen ja uskon, että meidän vuoro tulee olemaan pian. Matka on kuitenkin vasta alussa ja on todennäköistä, että tielle sattuu useita kuoppia ja mutkia. Pakko olla positiivinen, ei tästä muuten selviä!
Idean tähän postaukseen nappasin Tulee jos on tullakseen -blogista. Kiitos ideasta!
lauantai 10. helmikuuta 2018
Hoitosuunnitelma
Sain eilen hoitosuunnitelman postitse kotiin. Siitä tuli ilmi, että meille tehdään kuitenkin IVF. Oma Kannassa puhutaan ICSI:stä, joten olen asian suhteen hieman ulapalla. Mutta olipa se kumpi hyvänsä, niin onneksi se ei vaikuta näihin esivalmisteluihin.
Mutta uskomattomalta tuntuu, että homma saadaan käyntiin jo tämän kuun puolella! Alkuun syön Primolut -kuurin, mutta alku se on sekin. Ensi viikolla pitää varailla jo valmiiksi aika pistosopetteluun ja ultraan. Lisäksi pitäisi käydä apteekissa kyselemässä, että millaisella aikataululla lääkkeet pitää tilata sinne etukäteen. Onko kenelläkään kokemusta? Tämä on sen verran pieni kaupunki ettei niitä varmasti löydy mistään varastosta. Ja hoitosuunnitelmassakin oli ohjeistettu tilaamaan lääkkeet hyvissä ajoin.
Niin jännittävää! Kyllähän sitä eilistä lappua lukiessa tuli päähän miljoona kysymystä ja vähän pientä stressiäkin, että miten saan kaikki hoidettua ajallaan ja oikein! Mutta eiköhän se selkene, kun asiat etenevät. Ja ihan hullua, että tiedän jo viikon milloin munasolut kerätään!! Toki pitää toivoa, että kaikki menee suunnitelman mukaan ja sinne asti päästään... Kerron tarkemmin kaikista kokemuksista, kun ne ovat ajankohtaisia.Vieläkin kaikki tuntuu niin kaukaiselta ja oudolta... ollaanko ne tosiaan me, jotka ovat menossa kohti IVF:ää?
Mutta uskomattomalta tuntuu, että homma saadaan käyntiin jo tämän kuun puolella! Alkuun syön Primolut -kuurin, mutta alku se on sekin. Ensi viikolla pitää varailla jo valmiiksi aika pistosopetteluun ja ultraan. Lisäksi pitäisi käydä apteekissa kyselemässä, että millaisella aikataululla lääkkeet pitää tilata sinne etukäteen. Onko kenelläkään kokemusta? Tämä on sen verran pieni kaupunki ettei niitä varmasti löydy mistään varastosta. Ja hoitosuunnitelmassakin oli ohjeistettu tilaamaan lääkkeet hyvissä ajoin.
Niin jännittävää! Kyllähän sitä eilistä lappua lukiessa tuli päähän miljoona kysymystä ja vähän pientä stressiäkin, että miten saan kaikki hoidettua ajallaan ja oikein! Mutta eiköhän se selkene, kun asiat etenevät. Ja ihan hullua, että tiedän jo viikon milloin munasolut kerätään!! Toki pitää toivoa, että kaikki menee suunnitelman mukaan ja sinne asti päästään... Kerron tarkemmin kaikista kokemuksista, kun ne ovat ajankohtaisia.Vieläkin kaikki tuntuu niin kaukaiselta ja oudolta... ollaanko ne tosiaan me, jotka ovat menossa kohti IVF:ää?
perjantai 9. helmikuuta 2018
Tilannekatsaus
Kirjoittelu jäi blogin aloituksen jälkeen todella vähäiseksi... Se johtuu oikeastaan täysin siitä, että asiat ovat junnanneet paikallaan eikä ole ollut mitään mistä kirjoittaa. Voisin ehkä kertoa mitä viimeisen vuoden aikana on tapahtunut...
Aika tarkalleen vuosi sitten sanoin miehelle, että haluan alkaa tutkia tätä meidän lapsettomuutta. Hän ei laittanut vastaan ja varasin heti ajan yksityiselle gynekologille, joka teki lähetteen julkiselle puolelle lapsettomuustutkimuksiin. Saimme ajan todella nopeasti maaliskuun alkuun. Ensimmäisellä käynnillä juteltiin ja meille molemmille määrättiin erilaisia testejä ja kokeita. Tulosten perusteella syynä on selittämätön lapsettomuus. Huhtikuussa lääkäri suositteli, että menisimme suoraan hedelmöityshoitoihin, koska yritystä on takana jo niin kauan. Se tuli jollain tapaa shokkina, sillä olin elätellyt toiveita ovulaation induktiosta tai inseminaatiosta. Sanoin, että meidän (tai oikeastaan minun) täytyy sulatella asiaa ja lupasin palata asiaan.
Palasin asiaan vasta marraskuussa ja soitin lääkärille. Hän teki meille molemmille lähetteen verikokeisiin (minulle hormoni- ja infektioverikokeet, miehelle infektioverikokeet). Verikokeissa kaikki oli kunnossa ja pian saimmekin naapurikaupungista kutsun hedelmöityshoitojen suunnittelukäynnille.
Suunnittelukäynti oli heti tammikuun alussa ja jännitin sitä suunnattomasti. Kotikaupunkimme sairaalassa ei tehdä hedelmöityshoitoja vaan ajoimme reilun 250 kilometrin päähän naapurikaupunkiin. Tuo automatka tuntui todella pitkältä. Käynnistä jäi kuitenkin todella posittivinen fiilis! Olin myös iloiseti yllättynyt, että jono on tällä hetkellä lyhyt. Pääsemme aloittamaan maaliskuussa (eli ENSI kuussa!!). Verikokeet ja seurantaultrat teemme täällä kotikaupungissa, mutta punktiota ja alkionsiirtoa varten ajamme naapurikaupunkiin.
Tarkoitus on tehdä ICSI lyhyellä kaavalla. Jollain tapaa en jännitä, vaan olen aika innoissani! Olo on todella toiveikas. Tottakai tiedostan, että nuo hoidotkaan ei tuo kaikille sitä toivottua lopputulosta... Jos jollakin teistä on kokemuksia ICSI:stä, niin kertokaa ihmeellä!
Aika tarkalleen vuosi sitten sanoin miehelle, että haluan alkaa tutkia tätä meidän lapsettomuutta. Hän ei laittanut vastaan ja varasin heti ajan yksityiselle gynekologille, joka teki lähetteen julkiselle puolelle lapsettomuustutkimuksiin. Saimme ajan todella nopeasti maaliskuun alkuun. Ensimmäisellä käynnillä juteltiin ja meille molemmille määrättiin erilaisia testejä ja kokeita. Tulosten perusteella syynä on selittämätön lapsettomuus. Huhtikuussa lääkäri suositteli, että menisimme suoraan hedelmöityshoitoihin, koska yritystä on takana jo niin kauan. Se tuli jollain tapaa shokkina, sillä olin elätellyt toiveita ovulaation induktiosta tai inseminaatiosta. Sanoin, että meidän (tai oikeastaan minun) täytyy sulatella asiaa ja lupasin palata asiaan.
Palasin asiaan vasta marraskuussa ja soitin lääkärille. Hän teki meille molemmille lähetteen verikokeisiin (minulle hormoni- ja infektioverikokeet, miehelle infektioverikokeet). Verikokeissa kaikki oli kunnossa ja pian saimmekin naapurikaupungista kutsun hedelmöityshoitojen suunnittelukäynnille.
Suunnittelukäynti oli heti tammikuun alussa ja jännitin sitä suunnattomasti. Kotikaupunkimme sairaalassa ei tehdä hedelmöityshoitoja vaan ajoimme reilun 250 kilometrin päähän naapurikaupunkiin. Tuo automatka tuntui todella pitkältä. Käynnistä jäi kuitenkin todella posittivinen fiilis! Olin myös iloiseti yllättynyt, että jono on tällä hetkellä lyhyt. Pääsemme aloittamaan maaliskuussa (eli ENSI kuussa!!). Verikokeet ja seurantaultrat teemme täällä kotikaupungissa, mutta punktiota ja alkionsiirtoa varten ajamme naapurikaupunkiin.
Tarkoitus on tehdä ICSI lyhyellä kaavalla. Jollain tapaa en jännitä, vaan olen aika innoissani! Olo on todella toiveikas. Tottakai tiedostan, että nuo hoidotkaan ei tuo kaikille sitä toivottua lopputulosta... Jos jollakin teistä on kokemuksia ICSI:stä, niin kertokaa ihmeellä!
keskiviikko 28. syyskuuta 2016
Verikokeet ja KP 1
Verikokeissa käyty ja nyt vaan odottelen tuloksia. Jotenkin veikkaan ettei niissä ole mitään hälyyttävää... Ja toki hyvä niin. Vähän epäilyttää osaanko edes tulkita niitä kunnolla. Tulokset ja viitearvot tulee vain paperina postitse ja niistä pitäisi jotain ymmärtää.
Ja niinhän siinä kävi, että vuoto alkoi tänään. Tällä kertaa mitään kovin suuria menkkoja edeltäviä oireita ei ollut (kiukkuisuus + kipeät rinnat), niin ehdin jo toivoa parasta. Mutta ei. Huomasin kalenteria vilkuillessani, että seuraava ovis sattuu viikonlopulle ja olen just silloin reissussa! Noh, ei voi mitään.
Kerroin itseäni jonkin verran vanhemmalle työkaverilleni tästä tilanteesta, kyynelten saattelemana tietenkin. Hän yritti kovasti tsempata ja kertoi ettei hänenkään raskaudet alkaneet ihan muutamalla yrittämällä. Oli kiva jutella sellaisen ihmisen kanssa, joka todella tuntui ymmärtävän tämän ahdistuksen ja surun... Viime päivinä en ole ollut ihan niin pahoilla mielin, kun esimerkiksi kuukausi sitten. Tuntuu, että homma seisoo paikoillaan ja kuukaudet vierii eteenpäin... En vaan saa aikaiseksi pyytää sitä lähetettä julkisen puolen lapsettomuustutkimuksiin. Jos tätä lukee joku, joka on samassa tilanteessa, niin jätäthän kommenttia? :) Miten pääsit tilanteessa eteenpäin vai aikailetko samaan tapaan kuin minä? Me päästäisiin varmasti tutkimuksiin, koska ilman ehkäisyä on menty reilu kaksi vuotta ja ikääkin on se kolmekymppiä. Huoh.
Ja niinhän siinä kävi, että vuoto alkoi tänään. Tällä kertaa mitään kovin suuria menkkoja edeltäviä oireita ei ollut (kiukkuisuus + kipeät rinnat), niin ehdin jo toivoa parasta. Mutta ei. Huomasin kalenteria vilkuillessani, että seuraava ovis sattuu viikonlopulle ja olen just silloin reissussa! Noh, ei voi mitään.
Kerroin itseäni jonkin verran vanhemmalle työkaverilleni tästä tilanteesta, kyynelten saattelemana tietenkin. Hän yritti kovasti tsempata ja kertoi ettei hänenkään raskaudet alkaneet ihan muutamalla yrittämällä. Oli kiva jutella sellaisen ihmisen kanssa, joka todella tuntui ymmärtävän tämän ahdistuksen ja surun... Viime päivinä en ole ollut ihan niin pahoilla mielin, kun esimerkiksi kuukausi sitten. Tuntuu, että homma seisoo paikoillaan ja kuukaudet vierii eteenpäin... En vaan saa aikaiseksi pyytää sitä lähetettä julkisen puolen lapsettomuustutkimuksiin. Jos tätä lukee joku, joka on samassa tilanteessa, niin jätäthän kommenttia? :) Miten pääsit tilanteessa eteenpäin vai aikailetko samaan tapaan kuin minä? Me päästäisiin varmasti tutkimuksiin, koska ilman ehkäisyä on menty reilu kaksi vuotta ja ikääkin on se kolmekymppiä. Huoh.
perjantai 23. syyskuuta 2016
Aika verikokeisiin varattu
Tää kirjoittaminen tuntuu jotenkin... miten sen nyt sanois. Tönköltä? En tiedä kirjoittaisinko kirjakieltä vai miten? Toisaalta onko sillä edes niin väliä... Pääasiassa kirjoitan ihan vaan itseäni varten. Tää on paikka, jossa voin kasata ajatukset ja seurata miten tää homma lähtee tästä etenemään. Tottakai on ihan mahtavaa, jos joku saa täältä vertaistukea! Luen itse monia lapsettomuusblogeja ja kyllähän niistä saa uskoa tulevaan.
Bongasin siis ovistestillä viime viikon tiistaina (kp 12) haalean viivan ja keskiviikkona (kp 13) se oli vahvistunut. Torstaina edes haaleaa viivaa ei enää ilmestynyt. Petipuuhat ajoittuivat tällä kertaa vain tuohon tiistaille... Voi kunpa olisikin tärpännyt siitä :D
Nyt on menossa kp 22/27-28 ja kyllähän sitä koko ajan kuvittelee vaikka minkälaisia oireita, vaikka tuskin sellaisia voi edes näin aikaisin havaita. Menkat alkaa todennäköisesti ensi viikon torstaina... Piti ihan katsoa kalenterista, koska yleensä olen viikkoa ennen menkkojen alkua todella äkäinen, paiskon tavaroita ja kiukkuan. Nyt mitään tuollaista ei ole ollut ja eilen olinkin pitkästä aikaa ihan loistavalla tuulella!
Varasin eilen ajan verikokeisiin. Kävin yksityisellä gynellä marraskuussa 2015. Papassa ei ollu mitään ja ultralla kaikki näytti normaalille. Gyne suositteli varaamaan ajan verikokeisiin, jossa tutkitaan mm. kilpirauhasarvot ja prolaktiini. Noh... ajattelin, että varaan ajan joulun jälkeen. Sitten siirsin sitä keväälle, kesään ja lopulta syksyyn. Ja niinpä melkein vuosi on mennyt "hukkaan", mutta onpahan aika nyt vihdoin varattu. Jännittää mitä nuo testien tulokset sitten kertovat... Olen koko päivän lueskellut millaisia oireita noiden viitearvojen ylittämisellä/alittamisella voisi olla, mutta mulla ei kyllä ole niistä mitään? Onneksi ei tarvitse kauaa odotella, verikoe on jo ensi viikolla ja tulokset valmistuu 1-3 päivässä.
Yritän nyt viikonlopun rentoutua ja miettiä ihan muita juttuja. Tuntuu, että elo-syyskuu on mennyt niin pahassa masistelussa ja itsesäälissä, etten ole ollut lainkaan oma itseni. Palaan taas pian kirjoittelemaan kuulumisia!
Bongasin siis ovistestillä viime viikon tiistaina (kp 12) haalean viivan ja keskiviikkona (kp 13) se oli vahvistunut. Torstaina edes haaleaa viivaa ei enää ilmestynyt. Petipuuhat ajoittuivat tällä kertaa vain tuohon tiistaille... Voi kunpa olisikin tärpännyt siitä :D
Nyt on menossa kp 22/27-28 ja kyllähän sitä koko ajan kuvittelee vaikka minkälaisia oireita, vaikka tuskin sellaisia voi edes näin aikaisin havaita. Menkat alkaa todennäköisesti ensi viikon torstaina... Piti ihan katsoa kalenterista, koska yleensä olen viikkoa ennen menkkojen alkua todella äkäinen, paiskon tavaroita ja kiukkuan. Nyt mitään tuollaista ei ole ollut ja eilen olinkin pitkästä aikaa ihan loistavalla tuulella!
Varasin eilen ajan verikokeisiin. Kävin yksityisellä gynellä marraskuussa 2015. Papassa ei ollu mitään ja ultralla kaikki näytti normaalille. Gyne suositteli varaamaan ajan verikokeisiin, jossa tutkitaan mm. kilpirauhasarvot ja prolaktiini. Noh... ajattelin, että varaan ajan joulun jälkeen. Sitten siirsin sitä keväälle, kesään ja lopulta syksyyn. Ja niinpä melkein vuosi on mennyt "hukkaan", mutta onpahan aika nyt vihdoin varattu. Jännittää mitä nuo testien tulokset sitten kertovat... Olen koko päivän lueskellut millaisia oireita noiden viitearvojen ylittämisellä/alittamisella voisi olla, mutta mulla ei kyllä ole niistä mitään? Onneksi ei tarvitse kauaa odotella, verikoe on jo ensi viikolla ja tulokset valmistuu 1-3 päivässä.
Yritän nyt viikonlopun rentoutua ja miettiä ihan muita juttuja. Tuntuu, että elo-syyskuu on mennyt niin pahassa masistelussa ja itsesäälissä, etten ole ollut lainkaan oma itseni. Palaan taas pian kirjoittelemaan kuulumisia!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)