Hyperimaha

Tiedättekö kun vietän nyt jo kolmatta viikkoa sairaslomalla kotona, niin en ehdi mitään muuta tehdäkään kuin tarkkailla jokaista oirettani ja miettiä mikä voisi olla pielessä! Google laulaa jatkuvasti ja olen ehtinyt diagnosoida itselleni jo vaikka mitä! Nyt pitäisi ihan todella rauhoittua ja yrittää nauttia tästä tilanteesta!!! Miltei neljän vuoden yrittämisen jälkeen olen raskaana ja pystyn tuntemaan vain pelkoa. Odotan kovasti, että pääsen maanantaina takaisin töihin ja normaalin arkirytmin pariin.

En ole ollut moneen viikkoon ollenkaan ulkona. Kevät näyttää tulleen rymillä ja ajattelin lähteä tänään rauhalliselle kävelylle. Pahimmat hyperin oireet alkaa vihdoin helpottaa, vaikka maha onkin vielä pallo. Pahimmassa vaiheessa mahaa poltteli ja viilteli. Erityisesti kyljet ja ylävatsa tuntuivat oudoilta.

Minulla on normaalisti ihan litteä vatsa ja tämä "hyperimaha" tekee pukeutumisesta todella haastavaa. Käytän normaalisti tiukkoja korkeavyötäröisiä farkkuja, mutta niiden käyttäminen nyt ei tule kysymykseenkään. Vaikka ne mahtuisivatkin päälleni, niin mahan painelu ja puristeluhan on ehdottomasti kielletty. Olen käyttänyt viimeiset kolme viikkoa collagehousuja. Eilen suuntasin kirpputorille etsimään jotain löysää mekkoa, jonka voisin laittaa ensi viikolla töihin päälleni. Valitettavasti sellaista ei löytynyt, mutta löysin kahdet äitiysfarkut yhteishintaan 6 euroa! Ne tuntuivat vähän hassuilta jalassa, mutta oli kuitenkin pakko ostaa :D Löysiä paitoja minulta löytyy vaikka kuinka paljon ja niillä saa peitettyä farkkujen resorin ja mahan. Heh, hauskaa! Olisi kiva kuulla, että onko teidän "hyperimahat" hävinneet jossain vaiheessa?

PP 11 ja hyperin paluu

Koko pääsiäinen meni ihan täysin sohvalla maatessa. Oireet alkoivat palailla siinä pitkäperjantain iltana (pp 7) ja lauantaina maha olikin jo ihan hirveä pallo. Join, join ja join. Olin ihan varma, että sunnuntaina on jo parempi olo, koska menihän se pallo viimeksikin yhdessä yössä pois! Oireet ei ole vieläkään helpottaneet, vaikka nyt on jo tiistai... Välillä tulee ihan hirveitä kipuaaltoja, mutta ne menevät onneksi nopeasti ohi. Soitin aamulla naisten polille ja juttelin hoitajan kanssa. Hän otti minuun heti miten yhteyttä keskusteltuaan lääkärin kanssa ja sain käskyn lähteä verikokeisiin... lääkäri soittelee myöhemmin verikokeiden tuloksista ja kertoo toimintasuunnitelman.

Tunnelmat on vähän sekavat, sillä labrat sisältää pienen verenkuvan(?) lisäksi HCG:n. Eli myöhemmin tänään selviää olenko raskaana. Jos olisin, niin se tuntuisi kyllä aika uskomattomalta... kaikkien näiden vuosien jälkeen. Täytyy kyllä myöntää, että tein jo eilen (pp 10) raskaustestin ja elämäni ensimmäistä kertaa kuvittelen saaneeni siihen näkymään edes jotain. En tiedä onko se viivanpaikka vai mikä, mutta tuollaista(kaan) ei ole koskaan ennen tullut. Toisen testin tein tänään (pp 11) ennen kuin soittelin lääkäriin. Mielestäni viiva oli vahvistunut, mies tosin ei huomannut mitään eroa? Fiilikset on todella sekavat, jännittyneet ja samalla toiveikkaat. Nyt vain odotellaan.

(Kuva on vähän huono, ihan pikaisesti nappasin sen ennen verikokeeseen lähtöä. Näkeekö kukaan muu mitään, vai kuvittelenko kaiken?)