perjantai 30. maaliskuuta 2018

PP 7 ja pitkä perjantai

Nimensä mukaisesti tämä pitkäperjantai tuntuu ihan todella pitkältä. Kello on vasta puoli neljä ja olen ehtinyt nukkua jo kahdet päiväunet! Herättiin ihan liian aikaisin aamulla ja ollaan ehditty tekemään vaikka mitä tässä kotosalla. Olen ollut ehkä vähän turhankin aktiivinen, sillä ikävät tuntemukset mahassa ovat taas lisääntyneet... Yritänkin olla loppupäivän ihan kokonaan levossa ja juoda paljon vettä. En todellakaan halua lähteä takaisin osastolle!

Tuntuu, että menkat alkaa ihan milloin vain. Olen todella kiukkuinen, alavatsaa turvottaa ja juilii + rinnat ovat kipeät. Jos olisin saanut viettää nämä piinapäivät normaalin arjen parissa, olisi ollut paljon helpompaa. Nyt on ihan liikaa aikaa ja jokainen päivä tuntuu todella pitkältä. Syön huonosti ja makaan sohvalla. Mietin ikäviä juttuja ja ahdistun. Ehkä tämä tästä. Toivottavasti teillä on oikein mukavat ja iloiset pääsiäisen pyhät!

torstai 29. maaliskuuta 2018

PP 6 ja tylsyys

Ajattelin tulla heti aamusta päivittämään kuulumiset. On tämä sairaslomalla oleminen aika tylsää! En millään jaksaisi olla kotona ja ottaa rauhallisesti. Olen aikamoinen himosiivooja ja tekisi mieli aloittaa kunnon kevätsiivous. Se on kuitenkin ehdottomasti kielletty... paras noudattaa lääkärin määräystä. Niinpä olen ollut aika paljon tietokoneella, katsellut vanhoja kuvia, lukenut työsähköposteja, suunnitellut kesälomaa ja vain ihmetellyt. Onneksi miehellä alkaa tänään neljän päivän vapaat, niin on joku viihdyttämässä seuraavat päivät, heh.

 Tänään on alkanut alavatsalla juiliminen, joka muistuttaa selkeästi tuntemuksia ennen menkkoja. Olenkin alkanut pohtia, että ehkä en pääse edes sinne raskaustestiin saakka! Meinaan vaan, että monilla on alkanut menkat jo PP10 ja lopputulos on ollut tiedossa ihan ilman raskaustestiäkin.... Huoh. Tosiaan sanoin ettei mitään oireita ole, mutta onhan minulla myös rinnat kipeät. Sitä en pidä merkkinä mistään (paitsi alkavista menkoista??), koska ne tulevat joka kuukausi kipeiksi ja turvonneiksi palleroiksi viikkoa ennen menkkojen alkua. Nyt tämä "pallerovaihe" alkoi jo heti punktion jälkeen, joten hoidossa käytetyillä lääkkeillä lienee vaikutusta? Mistä näitä tietää...Pahoittelut näistä ihme analyyseistä ja pohdinnoista. Minulla on nyt vain ihan liikaa aikaa miettiä jokaista tuntemusta ja googlettaa asioita netistä.

Näin muuten viime yönä taas kauheita unia. Yhdessä unessa oli minä ja kaksi naista sellaisen portin luona. Meidän piti tehdä raskaustestit ja oli tiedossa, että yksi saa negatiivisen ja kaksi positiivisen. Jos saa positiivisen tuloksen, pääsee portista sisään toiselle, "paremmalle puolelle". Siinä sitten seistiin testiputkilot käsissä ja minun ruutu oli tyhjä. Kaksi muuta naista lähti onnesta hehkuen portista sisään positiiviset testit käsissään ja minä jäin väärälle puolelle itkemään. Ihan hulluja unia. Muutenkin olen nukkunut nyt todella huonosti... olin viime yönäkin hereillä kolmesta viiteen. Kun mies lähti seitsemän jälkeen töihin, en saanut enää unta. Tässä on taas pitkä päivä ihmeteltävänä.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

PP5 ja pitkä sairasloma

Tätä postausta kirjoittelen kotona! Pääsin jo eilen pois osastolta, mutta en jaksanut tulla kirjoittamaan... sairaalassa tuli nukuttua ihan todella huonosti ja illalla särki päätä melkoisesti. Elämäni ensimmäinen yö sairaalassa sujui siis kohtalaisesti. Heräilin jatkuvasti ja niskaan sattui liian korkean tyynyn vuoksi. Ravasin myös vessassa kolme tai neljä kertaa, koska olin tankannut illalla melkoisesti vettä. Jouduin pitämään kirjaa nauttimistani nesteistä (tavoite 2500 ml/vrk) ja pissaamaan sellaiseen metalliseen pönttöön, josta virtsan määrä tarkastettiin. Ei kivaa, mutta toki ymmärrän miksi näin toimittiin. Myös painoani ja vyötärönympärystäni mitattiin ja verikokeita otettiin.

Odottelin iltapäivään saakka lääkäriä, mutta onneksi hänellä oli hyviä uutisia ja pääsin kotiin! Olin kyllä todella yllättynyt, kun hän sanoi määrävänsä minulle sairaslomaa 8.4. saakka! Eli tässä nyt sitten lepäillään vielä koko ensi viikkokin. Oireet ovat helpottaneet tai oikeastaan kadonneet kokonaan. Saan tehdä ruokaa ja käydä ulkona kävelemässä rauhallisesti, mutta kiellettyä on painavien tavaroiden nostaminen ja kantaminen, siivoaminen, hyppiminen, yhdynnät, pitkät automatkat ja mitähän vielä.

Pelottaa se, että oireet hävisivät yhdessä yössä kokonaan. Lääkärikin totesi, että minulla oli hyperstimulaatio todella aikaisessa vaiheessa. Ja jos raskaus alkaa, niin oireet todennäköisesti palaavat ja/tai pahenevat. Kysyinkin heti, että onko peli menetetty, jos oireita ei enää tule. Lääkäri sanoi, että ei peliä ole vielä menetetty. Sen näkee sitten vasta testipäivänä ja jokainen on yksilö ja reagoi eri tavalla. Silti!!! Itsestäni tuntuu nyt, että ei tämä todellakaan onnistunut!

Eilen postilaatikossa odotti tilaamani raskaustestit. Olisi tehnyt mieli heittää ne mäkeen... eiliseen asti olin niin varma, että tämä onnistuu ja kaikki sujuu (kerrankin!) oikei hyvin. Nyt vietetään piinapäivää 5 ja mitään oireita ei ole. Ei yhtään mitään. Tulen varmaan hulluksi täällä kotona, kun en saa tehdä oikein mitään ja testipäivä on ensi viikon perjantai. Yhdeksän yön kuluttua.

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Hyperstimulaatio

Arvatkaapa mistä kirjoitan tätä viestiä? Kyllä vain, olen osastolla tarkkailussa ja minulla on hyperstimulaatio. Ainakin tämä yksi yö pitää täällä viettää ja katsotaan huomenna tilannetta uudestaan.

Pohdin koko päivän, että kehtaanko lähteä päivystykseen. Pääsin aika pian veri- ja virtsakokeisiin ja gynekologin juttusille. Hän teki tutkimuksen ultralla ja totesi heti munasarjojen olevan isot ja että vatsaontelossa on nestettä. Kun hän sanoi, että jään ainakin yhdeksi yöksi tarkkailuun, aloin itkeä. En edes tiedä miksi, koska olin tavallaan varautunut siihen mahdollisuuteen. Gyne lohdutteli ettei tämä niin vakavaa ole... Eikä olekkaan. Tuntuu vain, että normaaliin arkeen palaamista ei tapahdu ollenkaan. Hävettää olla taas pois töistä huomenna.

Minut ohjattiin petipaikalle tänne synnytysosastolle ja sain sairaalavaatteet päälleni. Muutama hoitaja tai kätilö kävi tervehtimässä minua. Alkoi taas itkettää, kun jäin yksin ja vaihdoin vaatteita. Ensimmäinen kerta sairaalassa yötä! Mies toi minulle tavaroita ja jutteli hetken. Toivottavasti pääsen huomenna kotiin!!! En edes halua ajatella mitä alkiolle on tapahtunut kaiken tämän keskellä.

Kirjoitin tekstin hätäisesti tabletilla, pahoittelut virheistä ja muista. Yritän käydä jo torkkumaan.

PP 3 ja vatsakipu

Tänään vietetään piinapäivää numero kolme. Viikonloppu meni oikein mukavasti eikä mitään oireita ollut. Eilen iltapäivällä pistin Gonapeptyl -pistoksen, jonka pitäisi jollain tapaa auttaa kiinnittymisessä, kun alkio on kuuden päivä ikäinen. Pistäminen tapahtui jo ihan rutiinilla... kaikkeen kummaan sitä ihminen tottuukin! Viikonlopun fiilis oli hyvä, enkä välillä edes muistanut miten suuria asioita parhaillaan on meneillään.

Viime yönä heräsin vatsakipuun, joka muistutti vähän närästystä. Kääntyilin sängyssä ja tunsin välillä vihlaisuja munasarjoissa. Herätyskellon soitua menin vessaan ja oloni oli aika kamala. Heikotti, oksetti ja mahaan sattui. Istuin vessan lattialla ja mietin, että tämä on nyt sitä hyperstimulaatiota. Ihan varmasti. Olo onneksi helpotti ja kykenin töihin... Olen juonut paljon vettä ja pohtinut pitäisikö lähteä päivystykseen. Maha on ihan hirveä pallo, turvonnut ja kosketusarka. Muita oireita ei tällä hetkellä ole ja hirveä määrä juomaani vettä tulee kyllä ihan normaalisti virtsana ulos. Mitähän tässä pitäisi tehdä? Voiko kyse olla jostain ihan muusta turvotuksesta kuin hyperstimulaatiosta? Ja onko lääkäriin mentävä, jos oireet eivät pahene?

Äsken itkeskelin tässä työpöytäni ääressä ja mietin, että mitenköhän tässä vielä käy... voiko raskaus edes alkaa, jos lähtökohta on tämä? Ehkä sinnitellen työpäivän ja soittelen päivystykseen illemmalla. Siellä on arvatenkin näin maanantai-aamuna melkoinen ruuhka. Onneksi työni on kevyttä istumatyötä ja työmatkatkin taitan autolla. Eli mitään hirmuista rasitustusta tästä päivästä ei aiheudu... Heh, salikassin pakkasin eilen innoissani  ja kuvittelin, että tänään pääsen palaamaan liikunan pariin pitkästä aikaa. Mutta ehei. Ja samapa se, kunhan tulisin terveeksi ja alkio kiinnittyisi ♥ Eikö se hetki olekin suunnilleen tänään, kun alkio on seitsemän päivän ikäinen?

lauantai 24. maaliskuuta 2018

Alkionsiirto

Alkionsiirto oli eilen ja kaikki meni loistavasti! Siirrettävä alkio oli 4-päiväinen morula-vaiheen saavuttanut alkio. Olin niin jännittynyt etten älynnyt kysyä mitä tuo tarkoittaa ja onko alkio "hyvälaatuinen"! Olen lukenut, että joillekin on kerrottu alkion olevan esim. 2-luokkaa tai AB-luokkaa. Ei mitään käsitystä mitä nuokaan tarkoittavat, mutta tietäisinpä edes jotain enemmän alkion laadusta tai solumäärästä! Kolme alkiota pakastettiin.

Itse toimenpide kesti alle kymmenen minuuttia ja tukalinta oli se hirvittävä vessahätä, joka minulla oli. Hoitaja naureskelikin, että oloni on varmasti tukala, sillä rakko oli aivan täynnä. Oli mielenkiintoista nähdä näytöltä miten alkio laitettiin kohtuuni! Endometrium oli kuulemma hyvän paksuinen ja alkio saatiin siirrettyä hyvään kohtaan.

Sain mukaani ohjeet jatkolääkityksen ja raskaustestin suhteen. Jatkan Teroluteja samalla kaavalla (1 tabletti aamulla ja 2 illalla) ja huomenna pistän Gonapeptyl -pistoksen päivällä. Virallinen testipäivä on perjantai 6.4. Sinne onkin odottelemista.

Olin ajatellut, että tunnelma alkionsiirron jälkeen on jotenkin hilpeä, onnellinen ja odottavainen. Lopulta en tuntenut koko päivänä oikein mitään. Toki olen iloinen, että näin pitkälle päästiin ja kaikki meni hyvin, mutta olo on jotenkin tyhjä. En osaa ajatella, että sisälläni on solumöykky, josta saattaisi ihan oikeasti tulla meidän vauva, jos kaikki menee niinkuin pitää. Toivotaan, että nyt on meidän vuoro ❣

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Punktion jälkitunnelmia vielä

Puhelin soi aamulla kahdeksan jälkeen ja puhelinnumero näytti samalta kuin eilen IVF-laboratoriosta tulleessa puhelussa. Kädet hikosi ja olin ihan varma, että alkiot on menetetty. Näin jo itseni kyyneleet silmissä kirjoittamassa miehelle viestiä, että voi unohtaa perjantain reissun naapurikaupunkiin... Vastasin puhelimeen ja siellä olikin lehtimyyjä. En ole koskaan ennen ollut noin iloinen lehtimyyjältä saamastani puhelusta :D Hyvä, että en tehnyt tilausta...

Nämä kaksi punktion jälkeistä sairaspäivää on mennyt todella hitaasti! Olen katsonut Netflixiä ja tänään yritin tehdä vähän kotitöitä. Alavatsa on edelleen arka, mutta ei missään tapauksessa kipeä. Tuntuu, että perjantaihin on ikuisuus! Eikö kukaan puhu näistä punktion ja alkionsiirron välisistä päivistä piinapäivinä?? Olen käyttänyt ihan liikaa aikaa Googlettamiseen... miten voisin parantaa mahdollisuuksia alkion kiinnittymisen suhteen, mitkä ovat mahdollisuudet onnistua, pitäisikö syödä ananasta vai juoda lasillinen punaviiniä jne jne... lista on ihan loputon.

Toisaalta on helpottavaa mennä huomenna töihin. Jännittää vain millaisia "huhuja" poissaolostani on liikkunut... Punktion ajankohta selvisi aika myöhään perjantaina ja laitoin samantien Outlookkiin, että olen poissa torstaihin asti. Jokainen on voinut päätellä, että tavallisesta flunssasta ei varmasti ole kyse. Ajatelkoot mitä haluavat. Esimiehelle kerroin meneväni "toimenpiteeseen", josta tulee kolme päivää sairaslomaa. Hän ei enempää kysellyt, toivotti vain tsemppiä. Noh, toivottavasti pöydälleni on kertynyt alkuviikon aikana jotain puuhaa, että työpäivät menee mahdollisimman nopeasti. Teen siis työtä assistenttina, joten poissaollessani voi kertyä paljon puuhaa :D

Haluaisin kertoa hirmuisen paljon enemmän itsestäni, parisuhteestamme, kodistamme ja elämästämme, mutta pelkään ihan hirveästi, että joku tunnistaa minut! Noh, pääasia kuitenkin on, että saan johonkin purkaa näitä ajatuksiani... Voi olla, että palaan blogin ääreen vasta alkionsiirron jälkeen...joka on YLIHUOMENNA! Nyt sormet ja varpaat ristiin, että siellä odottelee meitä top-alkio!

tiistai 20. maaliskuuta 2018

Viisi

Ennen aamukahdeksaa sain puhelun, että kahdeksasta munasolusta hedelmöittyi viisi. Kaksi munasolua oli vielä raakoja, joten kypsiä saatiin kuusi. Ja noista kuudesta kypsästä viisi hedelmöittyi... kyllähän se kuulostaa ihan hyvältä lopputulokselta, vai mitä? Nyt sitten toivotaan, että perjantaina todella päästään siirtoon! Odottavan aika on pitkä....

Täytyy muuten todeta, että eilisiltana alavatsan kipun oli aika tukalaa. En voinut seisoa suorassa ja käveleminen tuotti todellista tuskaa. Onneksi makuuasennossa kipua ei tuntunut ja sainkin nukuttua yön hyvin. Tänään olo on suht normaali. Ajattelin mennä takaisin sänkyyn ja aloittaa Netflix-maratoonin. Halusin vain tulla jakamaan tämän tuloksen heti teillekin!

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Punktio

Herätyskello soi tänään klo 4:45 ja startattiin autolla pihasta klo 6:00 kohti sairaalaa. Minua jännitti tietysti ihan hirveästi ja reilu kahden tunnin automatka oli ihan tuskaa. Maha oli aika turvoksissa ja oli oikea ratkaisu laittaa collagehousut jalkaan, vaikka en ne jalassa muuten mieluusti julkisilla paikoilla kuljekkaan :D Oltiin perillä melkein tunti etuajassa, mutta meidät kutsuttiin melkein heti sisään. Mies meni hoitamaan oman toimenpiteensä ja lähti sen jälkeen omille asioilleen kaupunkiin. Oltiin sovittu etukäteen niin, sillä tunsin helpommaksi olla punktiossa itsekseen.

Ensin odottelin "lepohuoneessa", että kello tulisi yhdeksän. Siinä minulta tarkastettiin esimmäisenä henkilöllisyystodistus. Laitoin takin ja laukun lukolliseen kaappiin, mutta muutoin sain pitää omat vaatteet + kengät päälläni. Minulle laitettiin kanyyli ja kerrottiin vielä kertaalleen miten toimenpide etenee. Jännitti ihan hirmuisesti, koska minulla ei ollut aiemmin ollut edes kanyylia ja tuleva toimenpide tuntui suurelta operaatiolta :D Olin huoneessa yksin, joten tunnelma oli rauhallinen ja jokseenkin kotoisa. Kävin vielä vessassa tyhjentämässä rakon ja tasan klo 9:00 minut kutsuttiin sisään toimenpidehuoneeseen.

Toimenpidehuoneessa minulle kerrottiin, että perjantaina otettujen verikokeiden arvot oli hyvät, eikä sen osalta ole estettä siirrolle. Sen jälkeen käskettiin ottaa alavartalo paljaaksi, sukat sai jäädä jalkaan. Sitten vain tutkimuspöydälle tuttuun tapaan makaamaan... Oikeaan käteen laitettiin verenpainemittari, joka mittasi verenpainetta tasaisin väliajoin. Vasemmassa kädessä oli kanyyli ja sain rauhoittavaa lääkettä ja kipulääkettä ennen varsinaisen toimenpiteen alkua. Rauhoittavasta lääkkeestä tuli lähinnä sellainen lämmin olo, enkä tuntenu oloani esimerkiksi uneliaaksi tai "sekavaksi". Ensin kerättiin oikealta puolelta ja sen jälkeen vasemmalta. Koko jutussa meni ehkä kymmenisen minuuttia! Hoitaja pyysi arvioimaan tuntemaani kipua asteikoilla 0-10, sanoin 1. Hän totesikin minun vaikuttaneen rauhalliselta. Nousin hitaasti istumaan, sain siteen ja puin housut jalkaani. Tässä vaiheessa en tuntenut oikeastaan ollenkaan kipua. Sain mehua ja suuntasin viereiseen huoneeseen lepäilemään.

Sain jälleen olla koko ajan yksin ja makoilin sängyssä kännykkää selaten. Toki hoitaja kävi välillä varmistamassa, että oloni on hyvä eikä pahoja kipuja ole. Hän kävi myös kertomassa, että munasoluja saatiin saaliksi kahdeksan! Olisin ehkä toivonut isompaa määrää, mutta ihan hyvä tuokin. Minun täytyi käydä vessassa, kanyyli otettiin pois ja 40 minuutin kuluttua sain jo luvan lähteä kotiin... kunhan mieheni ensin tulisi paikalle. Odotellessa sain ohjeet seuraavia päiviä varten ja ajan (mahdolliseen) alkionsiirtoon. Veristä vuotoa voi tulla parina päivänä, mutta sen pitäisi alkaa pian vähenemään. Vatsakipuun voisin ottaa Panadolia ja vettä pitäisi juoda reilusti. Sairaslomaa sain tämän päivän lisäksi tiistain ja keskiviikon eli palaan töihin vasta torstaina. Mieheni tuli hakemaan minut huoneesta, kiitimme ja lähdimme kotimatkalle.

Minulle jäi positiivinen kuva toimenpiteestä. Olin pelännyt ja jännittänyt ihan tyhmiä asioita... kipukaan ei ollut todellakaan sellaista mitä ajattelin. Kotimatkalla vatsassa alkoi menkkamainen jomotus, joka paheni kodin lähetyessä. Kipu helpotti heti, kun pääsin sohvalle ja tässä olenkin nyt makoillut pari tuntia. Kävely on aikomoista töpöttelyä ja kipu ehkä asteikoilla 4, mutta eiköhän se huomenna ala jo helpottaa.

Saan huomenna aamupäivällä puhelun, jossa kerrotaan hedelmöittyneiden munasolujen määrä. Pelottaa, että yksikään ei hedelmöity tai lähde jakautumaan normaalisti! Siihen ei kuitenkaan itse voi vaikuttaa, joten turha panikoida (todellakin panikoin!!!!). Jos kaikki menee hyvin, niin alkionsiirto on perjantaina. J O S ! Huomenna aloitan tukilääkitykseksi Terolutit.

Sellainen oli minun kokemukseni punktiosta. Toivottavasti tästä on jotain hyötyä jollekin, joka on ensimmäistä kertaa suuntaamassa tuohon toimenpiteeseen. Se jännittää ihan varmasti, mutta voi olla suht positiivinenkin kokemus :)

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Toimintasuunnitelma

Aika pian eilen julkaisemani postauksen jälkeen sain puhelun polilta. Kuten arvelinkin punktio on maanantai-aamuna! Ihan mahtavaa! Sain puhelun aikana todella tarkat toimintaohjeet viikonloppua ja maanantaita varten. Tänään (kp 13) minun pitää pistää Pregnyl klo 21. Pistämistä en enää jännitä, mutta lääkkeen sekoittaminen hieman jännittää. Ajattelin jättää sen miehen tehtäväksi. Viimeisen Puregonin ja Orgalutranin pistin eilen.

Eilinen iltapäivä olikin yhtä hässäkkää... Puhelun jälkeen säntäsin apteekkiin ostamaan Pregnyliä. En saanut ultrakäynnin yhteydessä opastusta lääkkeen sekoitukseen enkä tarvittavia välineitä mukaani (ruisku ja neulat). Tätä hieman hämmästeltiin apteekissa ja aloin mennä jo hieman paniikkiin... heiltä ei meinannut löytyä sopivia neuloja, mutta lopulta jonkilaiset löytyi jostain varaston perukoilta. Jäin todella epäileväiseksi ovatko ne varmasti sopivat välineet ja ryntäsin vielä sairaalan naisten polille selvittämään asiaa. Eihän siellä tietenkään ollut enää ketään paikalla siihen aikaan perjantaista. Tyydyin siis kohtalooni ja toivon parasta, että noilla vermeillä saadaan pistos tänään onnistumaan!

Tänään olen tuntenut pistelyä ja jomotusta munasarjoissa. Alavastsa on myös todella turvonnut. Yritän levätä ja muutenkin ottaa rennosti, mutta kyllähän ajatukset pyörivät maanantaissa. Viime yönä heräsin pohtimaan mitkä vaatteet puktioreissulle kannattaisi laittaa päälle :D Päädyin lopulta rentoon ja mukavaan collageasuun... ajatuskin farkuista tuntuu todella inhottavalta turvotuksen takia. Lisäksi meillä on pitkä automatka edessä, jolloin puristavat vaatteet olisi todella inhottavat. Lisäksi mietin, että pitäisikö ostaa kotiin sairaslomapäiviä varten jotain herkkuja vai jotain todella terveellistä. Kaikkea turhaa sitä tuleekin mietittyä.... :D

Tulen kertomaan maanantaina miten punktio meni!


perjantai 16. maaliskuuta 2018

II -ultra

Oli pakko tulla heti kertomaan toisen folliultran kuulumiset! Tällä kertaa oli taas eri lääkäri ja hän naureskelikin, että olen päässyt tapaamaan hänen kaikki kollegat. No ei se mitää, tämä lääkäri oli todella ystävällinen  ja miellyttävä. Hän kyseli heti alkuun millainen vointi on ja onko kipuja tai muita ikäviä tuntemuksia.

Ultrassa näkyi täydellinen(!!) kohtu ja endometrium. Niin hän niitä kuvaili. Molemmilta puolilta follikkeleja löytyi 5 kappaletta, joista yksi 20 mm ja loput 18 mm. Vasemmalta puolelta yksi oli jo puhjennut ja siellä näkyi nestettä. Lääkärin mukaan niin käy joskus, vaikka jarrulääkitys olisi käynnissä. Nyt pelottaakin, että onko maanantaina mitään jäljellä? Jos nuo kaikki 18 milliset ehtii viikonlopun aikana kasvaa ja puhjeta lääkkeestä huolimatta? Kauhea ajatus!

Lääkärin mukaan Puregonin vaste on ollut loistava ja on hyvä ettei follikkeleja ole tuon enempää. Hän sanoi, että hyperstimulaation riski on olemassa ja suositteli lepäilemään. Sanoin, että olen suosiolla jättänyt salitreenit väliin ja muutenkin ottanut tavallista rauhallisemmin.

Nyt odottelen, että saisin yhteyden naapurikaupungin sairaalaan, josta tulee ohjeistus jatkoa varten. Minulla ei vielä ole reseptiä irrotuspiikkiä varten ja lääke pitäisi varmaan tänään saada tilaukseen! En yhtään muista monelta lääkkeet piti viimeistään tilata, että ne ehtivät huomiseksi. Onneksi lauantaisin tehdään lääketoimituksia apteekkiin. Punktiopäivä sovitaan samalla ja uskoisin sen olevan jo maanantaina! Tai ainakin minun mielestä nuo follikkelit kuulostavat jo aika isoilta ja valmiilta.. Vai minkä kokoisina ne yleensä poimitaan talteen? :D

Tämän hetken fiilis... hyvä, jännittynyt ja stressantunut. Kuitenkin positiivinen ja aika iloinen. Eilen kävin kampaajalla rentoutumassa ja sen jälkeen kiertelin vaatekauppoja. Kauppoihin oli tullut ihania kevätvaatteita ja välillä huomasin hymyileväni itsekeseni.Kyllä tämä kaikki tuo ihan uskomattoman määrän toivoa onnistumisesta... Voi kunpa punktio olisi jo maanantaina ja saataisiin tulokseksi edes yksi hyvä hedelmöittynyt alkio, joka voitaisiin siirtää perjantaina ♥

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Väsymys

Olen viime päivinä miettinyt, että olenko ihan oikeasti väsynyt? Johtuuko väsymys lääkkeistä vai tästä stressaavasta tilanteesta? Vai käytänkö "väsymystä" vain tekosyynä olla tekemättä tiettyjä asioita? Esimerkiksi kotityöt ja salitreenit on viimeisen viikon aikana jäänyt tekemättä kokonaan. Töissäkään en ole saanut oikeastaan mitään aikaiseksi, kun ajatukset seikkailevat ihan jossain muualla. Saatan tuijotella pitkän aikaa kalenteria ja miettiä onkohan punktio tiistaina ja alkionsiirto perjantaina. Ja voiko raskaustestin tehdä jo pääsiäisenä. Yritän palautella itseäni maan pinnalle… kunhan nyt edes päästäisiin niin pitkälle, että on alkio siirrettäväksi.

Ihan oikean väsymyksen puolesta puhuu se, että olen nukkunut viimeisen viikon ajan 9-11 tunnin yöunia heräämättä kertaakaan! Se ei todellakaan ole minulle tyypillistä… nukun kyllä normaalistikin pitkät yöunet, mutta heräilen monta kertaa yössä. Nyt näen myös hyvin todentuntuisia unia, jotka jollain tavalla liittyvät tähän hedelmöityshoitoon. Viime yönä näin unta, että olin äitini luona juhlissa ja hän oli hankkinut minua varten isoja siideritölkkejä. En kehdannut jättää niitä juomatta, kun ne oli kerta minulle varta vasten hankittu. Siinä siideriä lipittäessä pohdin, että menipähän tämäkin homma nyt pieleen. Ai että oli aamulla helpottavaa herätä ja tajuta, että en olekaan aiheuttanut projektille vahinkoa ja alkoholia en ole juonut moneen viikkoon :D Huhuh, stressi tulee uniin!

Niin, se stressi. Nythän pitäisi ehdottomasti olla stressaamatta, mutta se on todella todella vaikeaa… Kyllä nämä ajatukset pyörii päässä ihan koko ajan ja seuraavat vaiheet mietityttää. Olin varautunut, että tässä vaiheessa maha on jo todella turvoksissa ja ikävän tuntuinen, mutta en tunne sillä osastolla mitään. Ainakaan vielä. Minulla on ihan normaalissa kierrossa kivulias ovulaatio, joka aiheuttaa kipujen lisäksi melkoista turvotusta. Ehkä tuo on vielä edessäpäin? Tänään meneillään kp 10 ja kovasti odottelen perjantain seuraavaa ultraa.

tiistai 13. maaliskuuta 2018

I-ultra

Kävin eilen (kp 8) ultrassa katsomassa miten Puregon on alkanut vaikuttaa. Pistoksia oli takana viisi ja lääkkeen vaste on kuulemma ollut hyvä. Jatkan samalla annoksella (125 IU) perjantaihin saakka, jolloin on seuraavan ultran vuoro. Eilen otin käyttöön myös jarrulääkkeenä toimivan Orgalutranin, jonka pistäminen oli hieman Puregonia vaikeampaa. Neula oli pidempi ja paksumpi. Lisäksi iho tuli todella kipeäksi pistoksen jälkeen.

Täytyy myös mainita, että eilen ja tänään olen itkenyt ensimmäisen kerran näiden varsinaisten hoitojen alkamisen jälkeen. Eilinen lääkärikäynti oli jotenkin sekava ja se vei kaikki voimat. On työlästä olla kahden eri sairaalan hoidettavana! Väliin mahtuu niin monia eri ihmisiä ja fakseja ja tietojärjestelemiä ja puheluita. En tiedä kokeeko joku muu noin? Vai onko teidän hoidot järjestyneet alusta loppuun yhdessä paikassa? Voi kunpa asuisimme jossain isossa kaupungissa!

Iltapäivällä naapurikaupungin sairaalasta tuli puhelu, jossa ohjeistettiin miten jatkan lääkkeiden kanssa. Oli puhetta myös perjantaista… ultran jälkeen olemme jälleen yhteyksissä, jolloin sovitaan punktiopäivä ja saan muita lisäohjeita. Jännittää! Olo on toiveikas, mutta toisaalta todella väsynyt. Toivon, että perjantain ultrakäynti on hieman eilistä sujuvampi!


torstai 8. maaliskuuta 2018

Puregon ja ensimmäinen pistos

Tavasin Puregon Pen -käyttöohjetta moneen kertaan ja kaikki tuntui monimutkaiselta ja vaikealta. Mitä jos teen jotain väärin ja yli 200 euroa maksanut lääke menee hukkaan? Kädet hikosi ja vapisi! Pyysin miehen apuun ja se todella kannatti :D Omalla kohdallani jännittäminen vei mennessään kaiken luetun ymmärtämisen enkä olisi varmaan koko iltana saanut kynää käyttövalmiiksi, hah. Mieheltä se onnistui käden käänteessä ja itselleni jäi tehtäväksi vain se varsinainen pistäminen.

Se oli helppoa!!! Neula oli ihan todella mitättömän ohut ja lyhyt, enkä tuntenut mitään. Pistoksen jälkeen ihoa kuumotti ja nipisteli, mutta muuta erikoista en huomannut. Tänään selviän varmasti yksin ja ihan ilman käsien vapinaa. Tällä annostuksella (125 IU) mennään sunnuntaihin saakka ja maanantaina on seuraava ultra.

Toivon vain, että tämä positiivinen fiilis pysyy yllä vielä pitkään!

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

0-ultra

Nyt se todella alkaa! Uskomatonta, mutta totta! Alkuvalmistelut on tehty ja tänään pistän ensimmäisen annoksen Puregonia!

Söin alkuun Primolut-kuurin kuukautiskierron "täsmäyttämiseksi". Minulla on kyllä säännöllinen kierto, mutta ilmesesti tällä tavoin saatiin vielä tarkemmin suunniteltua hoitoaikataulu etukäteen? Kuuri kesti kymmenen päivää; aloitin kp 17 (21.2.) ja viimeisen tabletin otin kp 26 (2.3.). Ohjeessa luki, että vuoto alkaa 2-4 päivän kuluttua kuurin loppumisesta. Minulla alkoi 3 päivän kuluttua. En huomannut Promolutien aiheuttavan mitään sivuvaikutuksia. Itse asiassa PMS-oireet olivat mielestäni tavallista lievemmät ja esimerkiksi rinnat eivät kipeytyneet ollenkaan! Normaalisti viikkoa ennen menkkojen alkua rinnat muuttuvat kivikoviksi  ja kipeiksi. Nyt sitä ei tapahtunut laisinkaan.

Tänään on meneillään kp 3 ja kävin iltapäivällä ultrassa. Kaikki näytti olevan kunnossa. Samalla reissulla minulle neuvottiin miten Puregon Pen toimii ja sen kanssa sitten pitäisi tänään illalla selvitä omin neuvoin... Aika yksinkertaiseltahan tuo vaikuttaa, mutta pelkään mokaavani jotenkin :D En ole koskaan aiemmin pistänyt itseäni, joten jännittää vähän sekin miten helposti neula uppoaa ihoon. Parin tunnin kuluttua sekin selviää!

Siinä tämän hetken kuulumisia. Tulen mahdollisimman pian kertomaan miten pistäminen on lähtenyt sujumaan ja millainen on fiilis!