Varhaisultra nro 2

Varhaisultra nro 2 kannatti ♥ Mieli on nyt huomattavasti rauhallisempi, positiivisempi ja iloisempi. Alkion koko oli 19,5 mm, joka vastasi tismalleen raskausviikkoa 8+4. Aivan kuten pitikin! Laskettu aika varmistui joulukuun 10. päiväksi. Syke näkyi oikein voimakkaana ja tällä kertaa sain pari kuvaakin muistoksi ♥

Olo on aivan uskomattoman helpottunut! Vaikka vielä eletään "riskiviikoilla", voin kuitenkin luottavaisin mielin odottaa ensi viikon ensimmäistä neuvolakäyntiä. Viikonlopun viettoon lähden onnesta soikeana! Tapahtuuko tämä todella meille?





P.S. Munasarjat oli pienentyneet, mutta en tajunnut kysyä voinko jo ensi viikolla lähteä salille.

P.P.S Jos joku harkitsee varhaisultraa yksityisellä, niin suosittelen. Vaikka mokoma lysti kustansi 162 euroa.

Klara Vappen!

Kirjoittaminen on jäänyt sairasloman jälkeen vähäiseksi... iltapäivisin olen todella väsynyt ja koko loppupäivä töiden jälkeen menee sohvalla makoillessa. Halusin kuitenkin tulla kertomaan viimeisimmät kuulumiset ja vappusuunnitelmamme! Vietän tänään vapaapäivää ja nautin tässä samalla aamupalaa kaikessa rauhassa.

Oireet on edelleen samanlaiset kuin aiemmin. Turvonneet ja kipeät rinnat, väsymys, turvotus ja huonosti nukutut yöt. Uutena on tullut myös huimaus. Kun nousen seisomaan liian nopeasti, alkaa huimata todella ikävästi. Lisäksi liian pitkät ruokailuvälit ja nälkä saa aikaan huonon ja oksettavan olon. Kun se olotila iskee päälle, on pakko saada suuhun jotain syötävää aivan samantien.

Raskautta ajatellessa tunnen edelleen lähinnä huolta ja murhetta. Moni sanoo minulle, että nyt vain nautit ja rentoudut... MITEN? Noh, äsken ajattelin helpottaa omaa oloani edes hiukan ja varasin perjantaille ajan yksityiselle gynekologille. Ajanvaraaminen on tehty niin pirun helpoksi netissä. Sinne käynnille huiskahtaa satanen (tai enemmänkin?), mutta haluan saada rauhallisen ultrauskokemuksen, jossa alkio mitataan. Jotta ette pitäisi minua aivan seonneena, menen vastaanotolle osittain myös niiden munasarjojen vuoksi. Nehän olivat hyperstimulaation aikaan todella suuret eivätkä viimeisimmät ultrauksen yhteydessä olleet osoittaneet paranemisen merkkejä. Haluan siis tietää myös niiden tilanteen ja kysyä olisiko minun mahdollista palata pian liikunnan pariin. Mitä ajatuksia teissä herättää, että menen toiseen varhaisultraan? Ymmärrettekö kantani vai vaikuntako vain täysin sekopäiseltä?

Me vietetään tänään miehen kanssa viidettätoista(!!!) vappua yhdessä!  Suunnitelmana on mennä erään toisen pariskunnan kanssa syömään ja sen jälkeen viettämään iltaa heille. Muut nauttivat luultavasti alkoholia, mutta ei se minua haittaa. Olen paljon mieluummin tässä tilassa missä olen <3 Tuntuu kuitenkin kivalta laittautua ja lähteä ihmisten ilmoille viettämään iltaa. Suurin ongelma lienee, että mitä laitan päälleni. Turvotus on nimittäin kova jo näin aamusta! Oikein ihanaa vappua teille kaikille :)

P.S. Tänään rv 8+0!!

Varhaisultra 7+1

Tänään vihdoin koitti se päivä, jota olin odottanut ja samalla pelännyt. Lähdin töistä hyvissä ajoin kohti sairaalaa ja olin perillä vartin etuajassa. Aika pian minut kutsuttiin sisään huoneeseen eli oli iloinen yllätys, että  vastaanottoajatkin oli etuajassa! Lääkäri kysyi vointiani ja onko ollut raskausoireita. Ultraus suoritettiin vatsan päältä! Jännitys iski siinä vaiheessa, kun geeli levitettiin vatsalle ja ultraus alkoi... Tulin parin sekunnin ajan ajatelleeksi ettei siellä ole mitään. Mutta onneksi sillä samalla hetkellä musta möykky ilmestyi näytölle ja siellä oli alkio sydän sykkien!!! Ihan täysin uskomaton tunne.

Olin ihan pyörryksissä ja ainoa, mitä osasin kysyä, oli se, kuinka todennäköisesti kaikki menee hyvin. Kuulemma 99%:n todennäköisyydellä. Nyt annan itselleni vihdoin luvan iloita ja nauttia tästä asiasta.Yritän olla stressaamatta ja sisäistää sen asian, että neljän vuoden yrittämisen jälkeen olen vihdoin raskaana.

Töihin palattuani kuitenkin tajusin, että alkiota ei mitattu lainkaan! Soittelin naapurikaupungin sairaalaan, että miten tukilääkitystä jatketaan ja kysyin samalla mittaus-asiasta. Puhelimen toisessa päässä oltiin aavistuksen verran ihmeissään, että mittausta ei suoritettu. Mutta pääasia on se, että syke löytyi ja se kertoo, että kehitys on jatkunut. Yritän nyt luottaa lääkärin positiiviseen arvioon raskauden jatkumisesta. Sain myös puhelimessa tsemppaavaa kommenttia, että ei sen mittauksen takia kannata olla pahoilla mielin. Jatkan Terolutia vielä kaksi viikkoa, mutta annostus vähenee pikkuhiljaa.

Munasarjat on vieläkin todella turvoksissa ja liikuntakielto jatkuu. Olin suunnitellut meneväni huomenna kahden kuukauden tauon jälkeen salille, mutta voin hylätä sen ajatuksen taas. Ja eipä siinä, kyllä paraneminen ja tämä raskaus on nyt etusijalla.

Sellaisia kuulumisia täältä. Lukisin oikein mielelläni teidän kokemuksia varhaisultrasta ja millaiset oli tunnelmat sen jälkeen ♥