RV 4+5

Hei kaikki ja ihan tuhannesti kiitoksia kaikista onnitteluista, joita laitoitte edellisiin postauksiin! <3 On ihanaa miten moni siellä ruudun toisella puolella seuraa tätä matkaa ja jaksaa tsempata. Olen todella iloinen teistä kaikista <3

Samalla pahoittelut, että postaustauko venyi näin pitkäksi... siihen on syynsä. Heräsin tiistai-keskiviikko välisenä yönä ihan hirveään vatsakipuun ja mies vei minut päivystykseen. Sieltä sitten pääsin suoraan osastolle nesteytykseen. Veriarvoissa oli vähän heittoa ja kuivumisen merkkejä havaittavissa. Myös munasarjat oli vieläkin suuremmat kuin edellisellä viikolla! Eli huonompaan suuntaan oltiin menty, vaikka olin juonut paljon ja levännyt koko ajan. Tällä kertaa en ollut tippa linsissä, vaan jäin osastolle mielelläni. Kotona oleminen pelotti jollain tapaa.

Keskiviikko meni ihan mukavasti ja minuun tankattiin iv:nä nestettä 3000 ml ja lisäksi join toiset 3000 ml. Kuulostaa kyllä todella hurjalta! Vessassa saikin ravata koko ajan. Keskiviikko-torstai välisenä yönä heräsin taas vatsakipuun ja sain jotain todella vahvaa kipulääkettä. Sen ottaminen oli suuren suuri virhe, sillä se aiheutti huimausta ja pahoinvointia. Ilmeisesti se laukaisi myös migreenin ja torstai menikin päänsärystä kärsiessä ja oksennellessa. Olo oli ihan hirveä ja lääkärin käydessä luonani tuli vähän itkettyä. Onneksi olin sairaalassa ja nestetasapainoa saatiin ylläpidettyä olemalla koko ajan tipassa... illalla sain pahoinvointilääkettä suoraan suoneen ja otsalle kylmäpakkauksen helpottamaan päänsärkyä. Niiden avulla nukuinkin hyvät yöunet.

Perjantai valkeni paremmissa tunnelmissa. Havaittavissa oli pientä etovaa oloa ja jomotusta päässä. Olin todella iloinen, kun lääkäri tuli luokseni jo heti aamupäivällä ja sain luvan lähteä kotiin. HCG oli eilen, virallisena testipäivänä, 878. Se on ilmeisesti ihan hyvä? Lääkäri antoi myös ymmärtää, että etova olo voisi olla jo raskauspahoinvointia. Apua, nytkö sekin jo alkaa? Sain viikon lisää sairaslomaa, ohjeet levätä ja juoda 2,5 litraa nestettä päivässä. Eli samalla kaavalla mennään kuin aiemminkin... olo ei ole vieläkään helpottanut ja välillä tuntuu aika epätoivoiselta. Lääkäri kyllä sanoikin, että toipumisessa menee ennemmin viikkoja kuin päiviä.

Sain ajan ensimmäiseen ultraan ke 2.5. Soittelin naapurikaupungin sairaalaan ja kerroin hoidoin tuloksesta. Sieltä sanottiin, että ultran pitäisi olla jo ti 24.4. jolloin viikkoja on kasassa 7+0. Minäkin mietin, että tuo toukokuulle saatu aika kuulostaa aika myöhäiseltä? Pitää vielä soittaa kotikaupungin naisten polille ja kysyä, että voitaisiinko tuo saamani aika siirtää viikkoa aikaisemmaksi... ilmeisesti täällä oleva lapsettomuuteen erikoistunut lääkäri on tuolloin lomalla, mutta kai sen voisi joku muukin hoitaa?

Sitten vielä noista raskausviikoista. Minä olin käsittänyt, että punktiopäivä on 2+0 eli minun tapauksessani ma 19.3. Ja nyt tuleva maanantai olisi 5+0. Mutta eilisen klinikalta saamani puhelun mukaan ymmärsin, että vasta punktiosta seuraava päivä olisi 2+0 eli ti 20.3. ja tuleva tiistai olisi 5+0. Tajusiko kukaan :D Miten teillä on nuo viikot laskettu? Eipä sillä sinänsä nyt niin hirmuisesti ole väliä, mutta toki se olisi kiva tietää... ja kuulostaako teistä tuo 2.5. oleva ultra todella myöhäiseltä? Tottakai soitan taas maanantaina yhteen jos toiseenkin paikkaan, mutta kiva kuulla muiden kokemuksia.

Olisi vielä vaikka mitä kirjoitettavaa, mutta jätän ne seuraavaan postaukseen. Tästä tuli jo todella pitkä ja sekava sepustus viime päivistä. Täytyy sanoa, että aika rankkaa on ollut enkä ole pystynyt sisäistämään asiaa, että olisin raskaana. Minä. Raskaana.  Ihanaa viikonloppua kaikille! :)

Väsymys

Olen viime päivinä miettinyt, että olenko ihan oikeasti väsynyt? Johtuuko väsymys lääkkeistä vai tästä stressaavasta tilanteesta? Vai käytänkö "väsymystä" vain tekosyynä olla tekemättä tiettyjä asioita? Esimerkiksi kotityöt ja salitreenit on viimeisen viikon aikana jäänyt tekemättä kokonaan. Töissäkään en ole saanut oikeastaan mitään aikaiseksi, kun ajatukset seikkailevat ihan jossain muualla. Saatan tuijotella pitkän aikaa kalenteria ja miettiä onkohan punktio tiistaina ja alkionsiirto perjantaina. Ja voiko raskaustestin tehdä jo pääsiäisenä. Yritän palautella itseäni maan pinnalle… kunhan nyt edes päästäisiin niin pitkälle, että on alkio siirrettäväksi.

Ihan oikean väsymyksen puolesta puhuu se, että olen nukkunut viimeisen viikon ajan 9-11 tunnin yöunia heräämättä kertaakaan! Se ei todellakaan ole minulle tyypillistä… nukun kyllä normaalistikin pitkät yöunet, mutta heräilen monta kertaa yössä. Nyt näen myös hyvin todentuntuisia unia, jotka jollain tavalla liittyvät tähän hedelmöityshoitoon. Viime yönä näin unta, että olin äitini luona juhlissa ja hän oli hankkinut minua varten isoja siideritölkkejä. En kehdannut jättää niitä juomatta, kun ne oli kerta minulle varta vasten hankittu. Siinä siideriä lipittäessä pohdin, että menipähän tämäkin homma nyt pieleen. Ai että oli aamulla helpottavaa herätä ja tajuta, että en olekaan aiheuttanut projektille vahinkoa ja alkoholia en ole juonut moneen viikkoon :D Huhuh, stressi tulee uniin!

Niin, se stressi. Nythän pitäisi ehdottomasti olla stressaamatta, mutta se on todella todella vaikeaa… Kyllä nämä ajatukset pyörii päässä ihan koko ajan ja seuraavat vaiheet mietityttää. Olin varautunut, että tässä vaiheessa maha on jo todella turvoksissa ja ikävän tuntuinen, mutta en tunne sillä osastolla mitään. Ainakaan vielä. Minulla on ihan normaalissa kierrossa kivulias ovulaatio, joka aiheuttaa kipujen lisäksi melkoista turvotusta. Ehkä tuo on vielä edessäpäin? Tänään meneillään kp 10 ja kovasti odottelen perjantain seuraavaa ultraa.

Aika verikokeisiin varattu

Tää kirjoittaminen tuntuu jotenkin... miten sen nyt sanois. Tönköltä? En tiedä kirjoittaisinko kirjakieltä vai miten? Toisaalta onko sillä edes niin väliä... Pääasiassa kirjoitan ihan vaan itseäni varten. Tää on paikka, jossa voin kasata ajatukset ja seurata miten tää homma lähtee tästä etenemään. Tottakai on ihan mahtavaa, jos joku saa täältä vertaistukea! Luen itse monia lapsettomuusblogeja ja kyllähän niistä saa uskoa tulevaan.

Bongasin siis ovistestillä viime viikon tiistaina (kp 12) haalean viivan ja keskiviikkona (kp 13) se oli vahvistunut. Torstaina edes haaleaa viivaa ei enää ilmestynyt. Petipuuhat ajoittuivat tällä kertaa vain tuohon tiistaille... Voi kunpa olisikin tärpännyt siitä :D

Nyt on menossa kp 22/27-28 ja kyllähän sitä koko ajan kuvittelee vaikka minkälaisia oireita, vaikka tuskin sellaisia voi edes näin aikaisin havaita. Menkat alkaa todennäköisesti ensi viikon torstaina... Piti ihan katsoa kalenterista, koska yleensä olen viikkoa ennen menkkojen alkua todella äkäinen, paiskon tavaroita ja kiukkuan. Nyt mitään tuollaista ei ole ollut ja eilen olinkin pitkästä aikaa ihan loistavalla tuulella!

Varasin eilen ajan verikokeisiin. Kävin yksityisellä gynellä marraskuussa 2015. Papassa ei ollu mitään ja ultralla kaikki näytti normaalille. Gyne suositteli varaamaan ajan verikokeisiin, jossa tutkitaan mm. kilpirauhasarvot ja prolaktiini. Noh... ajattelin, että varaan ajan joulun jälkeen. Sitten siirsin sitä keväälle, kesään ja lopulta syksyyn. Ja niinpä melkein vuosi on mennyt "hukkaan", mutta onpahan aika nyt vihdoin varattu. Jännittää mitä nuo testien tulokset sitten kertovat... Olen koko päivän lueskellut millaisia oireita noiden viitearvojen ylittämisellä/alittamisella voisi olla, mutta mulla ei kyllä ole niistä mitään? Onneksi ei tarvitse kauaa odotella, verikoe on jo ensi viikolla ja tulokset valmistuu 1-3 päivässä.

Yritän nyt viikonlopun rentoutua ja miettiä ihan muita juttuja. Tuntuu, että elo-syyskuu on mennyt niin pahassa masistelussa ja itsesäälissä, etten ole ollut lainkaan oma itseni. Palaan taas pian kirjoittelemaan kuulumisia!

Kyyneleitä ja ahdistusta

Onnistuin ajoittamaan tän blogin aloituksen todella huonoon ajankohtaan... Pian ensimmäisen postauksen jälkeen alkoi kamalat vuodenvaihteen kiireet töissä, kotona sattui vesivahinko ja sairastin kunnon flunssan. Pian olikin jo kevät ja kauan odotetut etelänreissut nautittavana! Täytyy myöntää, että tuon kaiken keskellä vauvahaaveet jäi tietyllä tapaa taka-alalle...

Heinäkuussa tuli kaksi vuotta täyteen, kun jätettiin ehkäisy pois. Silloin kaikki iski taas mieleen... KAKSI VUOTTA! Kaksi vuotta olen odottanut, haaveillut, arvuutellut ja jännittänyt, että jokohan nyt olisin raskaana. Mutta ei. Kertaakaan en ole päässyt edes niin pitkälle, että olisin testin tehnyt... Menkat alkaa joka kuukausi päivälleen oikeaan aikaan.

Olen miettinyt viime viikkoina (tai pikemminkin kuukausina...), että mitä nyt pitäisi tehdä? Ihan ensimmäisenä pitäisi tietenkin ottaa asia puheeksi miehen kanssa. Me kun sovittiin aikoinaan, että vauva tulee, jos on tullakseen. Yrittämään ei aleta. Tarkoitan siis, että ei olla mitenkään ajoitettu sänkypuuhia tiettyy ajankohtaan kiertoa, saati testailtu ovulaatioita.

Monen iltana olen itkenyt, kun on ahdistanut niin paljon. Entä jos me ei koskaan saada lasta? Toisaalta olen yrittänyt lohdutella itseäni, että eihän me olla varsinaisesti edes yritetty. Menty vaan fiiliksen mukaan. Mutta kaksi vuotta! Jotkut tulee jo yhden kerran satunnaisesta seksikerrasta raskaaksi. Huoh. Turha kai tuota on liikaa pohtia... Eli jos nyt aloitan siitä, että otan asian puheeksi miehen kanssa ja otetaan ne pirun ovulaatiotestit käyttöön. Jos niidenkään avulla en ole tammikuuhun mennessä tullut raskaaksi, niin on pakko hakeutua tutkimuksiin. Toivottavasti mies on näistä asioista samaa mieltä. Jos ei, niin en tiedä mitä teen.

Kirjoitin vain kaiken mitä mieleen tuli. Ehkä hieman sekavaa, mutta niin on ajatuksetkin. Olen kiitollinen kaikista kommenteista, ne lohduttavat ja antavat tsemppiä.