Nimensä mukaisesti tämä pitkäperjantai tuntuu ihan todella pitkältä. Kello on vasta puoli neljä ja olen ehtinyt nukkua jo kahdet päiväunet! Herättiin ihan liian aikaisin aamulla ja ollaan ehditty tekemään vaikka mitä tässä kotosalla. Olen ollut ehkä vähän turhankin aktiivinen, sillä ikävät tuntemukset mahassa ovat taas lisääntyneet... Yritänkin olla loppupäivän ihan kokonaan levossa ja juoda paljon vettä. En todellakaan halua lähteä takaisin osastolle!
Tuntuu, että menkat alkaa ihan milloin vain. Olen todella kiukkuinen, alavatsaa turvottaa ja juilii + rinnat ovat kipeät. Jos olisin saanut viettää nämä piinapäivät normaalin arjen parissa, olisi ollut paljon helpompaa. Nyt on ihan liikaa aikaa ja jokainen päivä tuntuu todella pitkältä. Syön huonosti ja makaan sohvalla. Mietin ikäviä juttuja ja ahdistun. Ehkä tämä tästä. Toivottavasti teillä on oikein mukavat ja iloiset pääsiäisen pyhät!
perjantai 30. maaliskuuta 2018
torstai 29. maaliskuuta 2018
PP 6 ja tylsyys
Ajattelin tulla heti aamusta päivittämään kuulumiset. On tämä sairaslomalla oleminen aika tylsää! En millään jaksaisi olla kotona ja ottaa rauhallisesti. Olen aikamoinen himosiivooja ja tekisi mieli aloittaa kunnon kevätsiivous. Se on kuitenkin ehdottomasti kielletty... paras noudattaa lääkärin määräystä. Niinpä olen ollut aika paljon tietokoneella, katsellut vanhoja kuvia, lukenut työsähköposteja, suunnitellut kesälomaa ja vain ihmetellyt. Onneksi miehellä alkaa tänään neljän päivän vapaat, niin on joku viihdyttämässä seuraavat päivät, heh.
Tänään on alkanut alavatsalla juiliminen, joka muistuttaa selkeästi tuntemuksia ennen menkkoja. Olenkin alkanut pohtia, että ehkä en pääse edes sinne raskaustestiin saakka! Meinaan vaan, että monilla on alkanut menkat jo PP10 ja lopputulos on ollut tiedossa ihan ilman raskaustestiäkin.... Huoh. Tosiaan sanoin ettei mitään oireita ole, mutta onhan minulla myös rinnat kipeät. Sitä en pidä merkkinä mistään (paitsi alkavista menkoista??), koska ne tulevat joka kuukausi kipeiksi ja turvonneiksi palleroiksi viikkoa ennen menkkojen alkua. Nyt tämä "pallerovaihe" alkoi jo heti punktion jälkeen, joten hoidossa käytetyillä lääkkeillä lienee vaikutusta? Mistä näitä tietää...Pahoittelut näistä ihme analyyseistä ja pohdinnoista. Minulla on nyt vain ihan liikaa aikaa miettiä jokaista tuntemusta ja googlettaa asioita netistä.
Näin muuten viime yönä taas kauheita unia. Yhdessä unessa oli minä ja kaksi naista sellaisen portin luona. Meidän piti tehdä raskaustestit ja oli tiedossa, että yksi saa negatiivisen ja kaksi positiivisen. Jos saa positiivisen tuloksen, pääsee portista sisään toiselle, "paremmalle puolelle". Siinä sitten seistiin testiputkilot käsissä ja minun ruutu oli tyhjä. Kaksi muuta naista lähti onnesta hehkuen portista sisään positiiviset testit käsissään ja minä jäin väärälle puolelle itkemään. Ihan hulluja unia. Muutenkin olen nukkunut nyt todella huonosti... olin viime yönäkin hereillä kolmesta viiteen. Kun mies lähti seitsemän jälkeen töihin, en saanut enää unta. Tässä on taas pitkä päivä ihmeteltävänä.
Tänään on alkanut alavatsalla juiliminen, joka muistuttaa selkeästi tuntemuksia ennen menkkoja. Olenkin alkanut pohtia, että ehkä en pääse edes sinne raskaustestiin saakka! Meinaan vaan, että monilla on alkanut menkat jo PP10 ja lopputulos on ollut tiedossa ihan ilman raskaustestiäkin.... Huoh. Tosiaan sanoin ettei mitään oireita ole, mutta onhan minulla myös rinnat kipeät. Sitä en pidä merkkinä mistään (paitsi alkavista menkoista??), koska ne tulevat joka kuukausi kipeiksi ja turvonneiksi palleroiksi viikkoa ennen menkkojen alkua. Nyt tämä "pallerovaihe" alkoi jo heti punktion jälkeen, joten hoidossa käytetyillä lääkkeillä lienee vaikutusta? Mistä näitä tietää...Pahoittelut näistä ihme analyyseistä ja pohdinnoista. Minulla on nyt vain ihan liikaa aikaa miettiä jokaista tuntemusta ja googlettaa asioita netistä.
Näin muuten viime yönä taas kauheita unia. Yhdessä unessa oli minä ja kaksi naista sellaisen portin luona. Meidän piti tehdä raskaustestit ja oli tiedossa, että yksi saa negatiivisen ja kaksi positiivisen. Jos saa positiivisen tuloksen, pääsee portista sisään toiselle, "paremmalle puolelle". Siinä sitten seistiin testiputkilot käsissä ja minun ruutu oli tyhjä. Kaksi muuta naista lähti onnesta hehkuen portista sisään positiiviset testit käsissään ja minä jäin väärälle puolelle itkemään. Ihan hulluja unia. Muutenkin olen nukkunut nyt todella huonosti... olin viime yönäkin hereillä kolmesta viiteen. Kun mies lähti seitsemän jälkeen töihin, en saanut enää unta. Tässä on taas pitkä päivä ihmeteltävänä.
keskiviikko 28. maaliskuuta 2018
PP5 ja pitkä sairasloma
Tätä postausta kirjoittelen kotona! Pääsin jo eilen pois osastolta, mutta en jaksanut tulla kirjoittamaan... sairaalassa tuli nukuttua ihan todella huonosti ja illalla särki päätä melkoisesti. Elämäni ensimmäinen yö sairaalassa sujui siis kohtalaisesti. Heräilin jatkuvasti ja niskaan sattui liian korkean tyynyn vuoksi. Ravasin myös vessassa kolme tai neljä kertaa, koska olin tankannut illalla melkoisesti vettä. Jouduin pitämään kirjaa nauttimistani nesteistä (tavoite 2500 ml/vrk) ja pissaamaan sellaiseen metalliseen pönttöön, josta virtsan määrä tarkastettiin. Ei kivaa, mutta toki ymmärrän miksi näin toimittiin. Myös painoani ja vyötärönympärystäni mitattiin ja verikokeita otettiin.
Odottelin iltapäivään saakka lääkäriä, mutta onneksi hänellä oli hyviä uutisia ja pääsin kotiin! Olin kyllä todella yllättynyt, kun hän sanoi määrävänsä minulle sairaslomaa 8.4. saakka! Eli tässä nyt sitten lepäillään vielä koko ensi viikkokin. Oireet ovat helpottaneet tai oikeastaan kadonneet kokonaan. Saan tehdä ruokaa ja käydä ulkona kävelemässä rauhallisesti, mutta kiellettyä on painavien tavaroiden nostaminen ja kantaminen, siivoaminen, hyppiminen, yhdynnät, pitkät automatkat ja mitähän vielä.
Pelottaa se, että oireet hävisivät yhdessä yössä kokonaan. Lääkärikin totesi, että minulla oli hyperstimulaatio todella aikaisessa vaiheessa. Ja jos raskaus alkaa, niin oireet todennäköisesti palaavat ja/tai pahenevat. Kysyinkin heti, että onko peli menetetty, jos oireita ei enää tule. Lääkäri sanoi, että ei peliä ole vielä menetetty. Sen näkee sitten vasta testipäivänä ja jokainen on yksilö ja reagoi eri tavalla. Silti!!! Itsestäni tuntuu nyt, että ei tämä todellakaan onnistunut!
Eilen postilaatikossa odotti tilaamani raskaustestit. Olisi tehnyt mieli heittää ne mäkeen... eiliseen asti olin niin varma, että tämä onnistuu ja kaikki sujuu (kerrankin!) oikei hyvin. Nyt vietetään piinapäivää 5 ja mitään oireita ei ole. Ei yhtään mitään. Tulen varmaan hulluksi täällä kotona, kun en saa tehdä oikein mitään ja testipäivä on ensi viikon perjantai. Yhdeksän yön kuluttua.
Odottelin iltapäivään saakka lääkäriä, mutta onneksi hänellä oli hyviä uutisia ja pääsin kotiin! Olin kyllä todella yllättynyt, kun hän sanoi määrävänsä minulle sairaslomaa 8.4. saakka! Eli tässä nyt sitten lepäillään vielä koko ensi viikkokin. Oireet ovat helpottaneet tai oikeastaan kadonneet kokonaan. Saan tehdä ruokaa ja käydä ulkona kävelemässä rauhallisesti, mutta kiellettyä on painavien tavaroiden nostaminen ja kantaminen, siivoaminen, hyppiminen, yhdynnät, pitkät automatkat ja mitähän vielä.
Pelottaa se, että oireet hävisivät yhdessä yössä kokonaan. Lääkärikin totesi, että minulla oli hyperstimulaatio todella aikaisessa vaiheessa. Ja jos raskaus alkaa, niin oireet todennäköisesti palaavat ja/tai pahenevat. Kysyinkin heti, että onko peli menetetty, jos oireita ei enää tule. Lääkäri sanoi, että ei peliä ole vielä menetetty. Sen näkee sitten vasta testipäivänä ja jokainen on yksilö ja reagoi eri tavalla. Silti!!! Itsestäni tuntuu nyt, että ei tämä todellakaan onnistunut!
Eilen postilaatikossa odotti tilaamani raskaustestit. Olisi tehnyt mieli heittää ne mäkeen... eiliseen asti olin niin varma, että tämä onnistuu ja kaikki sujuu (kerrankin!) oikei hyvin. Nyt vietetään piinapäivää 5 ja mitään oireita ei ole. Ei yhtään mitään. Tulen varmaan hulluksi täällä kotona, kun en saa tehdä oikein mitään ja testipäivä on ensi viikon perjantai. Yhdeksän yön kuluttua.
maanantai 26. maaliskuuta 2018
Hyperstimulaatio
Arvatkaapa mistä kirjoitan tätä viestiä? Kyllä vain, olen osastolla tarkkailussa ja minulla on hyperstimulaatio. Ainakin tämä yksi yö pitää täällä viettää ja katsotaan huomenna tilannetta uudestaan.
Pohdin koko päivän, että kehtaanko lähteä päivystykseen. Pääsin aika pian veri- ja virtsakokeisiin ja gynekologin juttusille. Hän teki tutkimuksen ultralla ja totesi heti munasarjojen olevan isot ja että vatsaontelossa on nestettä. Kun hän sanoi, että jään ainakin yhdeksi yöksi tarkkailuun, aloin itkeä. En edes tiedä miksi, koska olin tavallaan varautunut siihen mahdollisuuteen. Gyne lohdutteli ettei tämä niin vakavaa ole... Eikä olekkaan. Tuntuu vain, että normaaliin arkeen palaamista ei tapahdu ollenkaan. Hävettää olla taas pois töistä huomenna.
Minut ohjattiin petipaikalle tänne synnytysosastolle ja sain sairaalavaatteet päälleni. Muutama hoitaja tai kätilö kävi tervehtimässä minua. Alkoi taas itkettää, kun jäin yksin ja vaihdoin vaatteita. Ensimmäinen kerta sairaalassa yötä! Mies toi minulle tavaroita ja jutteli hetken. Toivottavasti pääsen huomenna kotiin!!! En edes halua ajatella mitä alkiolle on tapahtunut kaiken tämän keskellä.
Kirjoitin tekstin hätäisesti tabletilla, pahoittelut virheistä ja muista. Yritän käydä jo torkkumaan.
Pohdin koko päivän, että kehtaanko lähteä päivystykseen. Pääsin aika pian veri- ja virtsakokeisiin ja gynekologin juttusille. Hän teki tutkimuksen ultralla ja totesi heti munasarjojen olevan isot ja että vatsaontelossa on nestettä. Kun hän sanoi, että jään ainakin yhdeksi yöksi tarkkailuun, aloin itkeä. En edes tiedä miksi, koska olin tavallaan varautunut siihen mahdollisuuteen. Gyne lohdutteli ettei tämä niin vakavaa ole... Eikä olekkaan. Tuntuu vain, että normaaliin arkeen palaamista ei tapahdu ollenkaan. Hävettää olla taas pois töistä huomenna.
Minut ohjattiin petipaikalle tänne synnytysosastolle ja sain sairaalavaatteet päälleni. Muutama hoitaja tai kätilö kävi tervehtimässä minua. Alkoi taas itkettää, kun jäin yksin ja vaihdoin vaatteita. Ensimmäinen kerta sairaalassa yötä! Mies toi minulle tavaroita ja jutteli hetken. Toivottavasti pääsen huomenna kotiin!!! En edes halua ajatella mitä alkiolle on tapahtunut kaiken tämän keskellä.
Kirjoitin tekstin hätäisesti tabletilla, pahoittelut virheistä ja muista. Yritän käydä jo torkkumaan.
PP 3 ja vatsakipu
Tänään vietetään piinapäivää numero kolme. Viikonloppu meni oikein mukavasti eikä mitään oireita ollut. Eilen iltapäivällä pistin Gonapeptyl -pistoksen, jonka pitäisi jollain tapaa auttaa kiinnittymisessä, kun alkio on kuuden päivä ikäinen. Pistäminen tapahtui jo ihan rutiinilla... kaikkeen kummaan sitä ihminen tottuukin! Viikonlopun fiilis oli hyvä, enkä välillä edes muistanut miten suuria asioita parhaillaan on meneillään.
Viime yönä heräsin vatsakipuun, joka muistutti vähän närästystä. Kääntyilin sängyssä ja tunsin välillä vihlaisuja munasarjoissa. Herätyskellon soitua menin vessaan ja oloni oli aika kamala. Heikotti, oksetti ja mahaan sattui. Istuin vessan lattialla ja mietin, että tämä on nyt sitä hyperstimulaatiota. Ihan varmasti. Olo onneksi helpotti ja kykenin töihin... Olen juonut paljon vettä ja pohtinut pitäisikö lähteä päivystykseen. Maha on ihan hirveä pallo, turvonnut ja kosketusarka. Muita oireita ei tällä hetkellä ole ja hirveä määrä juomaani vettä tulee kyllä ihan normaalisti virtsana ulos. Mitähän tässä pitäisi tehdä? Voiko kyse olla jostain ihan muusta turvotuksesta kuin hyperstimulaatiosta? Ja onko lääkäriin mentävä, jos oireet eivät pahene?
Äsken itkeskelin tässä työpöytäni ääressä ja mietin, että mitenköhän tässä vielä käy... voiko raskaus edes alkaa, jos lähtökohta on tämä? Ehkä sinnitellen työpäivän ja soittelen päivystykseen illemmalla. Siellä on arvatenkin näin maanantai-aamuna melkoinen ruuhka. Onneksi työni on kevyttä istumatyötä ja työmatkatkin taitan autolla. Eli mitään hirmuista rasitustusta tästä päivästä ei aiheudu... Heh, salikassin pakkasin eilen innoissani ja kuvittelin, että tänään pääsen palaamaan liikunan pariin pitkästä aikaa. Mutta ehei. Ja samapa se, kunhan tulisin terveeksi ja alkio kiinnittyisi ♥ Eikö se hetki olekin suunnilleen tänään, kun alkio on seitsemän päivän ikäinen?
Viime yönä heräsin vatsakipuun, joka muistutti vähän närästystä. Kääntyilin sängyssä ja tunsin välillä vihlaisuja munasarjoissa. Herätyskellon soitua menin vessaan ja oloni oli aika kamala. Heikotti, oksetti ja mahaan sattui. Istuin vessan lattialla ja mietin, että tämä on nyt sitä hyperstimulaatiota. Ihan varmasti. Olo onneksi helpotti ja kykenin töihin... Olen juonut paljon vettä ja pohtinut pitäisikö lähteä päivystykseen. Maha on ihan hirveä pallo, turvonnut ja kosketusarka. Muita oireita ei tällä hetkellä ole ja hirveä määrä juomaani vettä tulee kyllä ihan normaalisti virtsana ulos. Mitähän tässä pitäisi tehdä? Voiko kyse olla jostain ihan muusta turvotuksesta kuin hyperstimulaatiosta? Ja onko lääkäriin mentävä, jos oireet eivät pahene?
Äsken itkeskelin tässä työpöytäni ääressä ja mietin, että mitenköhän tässä vielä käy... voiko raskaus edes alkaa, jos lähtökohta on tämä? Ehkä sinnitellen työpäivän ja soittelen päivystykseen illemmalla. Siellä on arvatenkin näin maanantai-aamuna melkoinen ruuhka. Onneksi työni on kevyttä istumatyötä ja työmatkatkin taitan autolla. Eli mitään hirmuista rasitustusta tästä päivästä ei aiheudu... Heh, salikassin pakkasin eilen innoissani ja kuvittelin, että tänään pääsen palaamaan liikunan pariin pitkästä aikaa. Mutta ehei. Ja samapa se, kunhan tulisin terveeksi ja alkio kiinnittyisi ♥ Eikö se hetki olekin suunnilleen tänään, kun alkio on seitsemän päivän ikäinen?
lauantai 24. maaliskuuta 2018
Alkionsiirto
Alkionsiirto oli eilen ja kaikki meni loistavasti! Siirrettävä alkio oli 4-päiväinen morula-vaiheen saavuttanut alkio. Olin niin jännittynyt etten älynnyt kysyä mitä tuo tarkoittaa ja onko alkio "hyvälaatuinen"! Olen lukenut, että joillekin on kerrottu alkion olevan esim. 2-luokkaa tai AB-luokkaa. Ei mitään käsitystä mitä nuokaan tarkoittavat, mutta tietäisinpä edes jotain enemmän alkion laadusta tai solumäärästä! Kolme alkiota pakastettiin.
Itse toimenpide kesti alle kymmenen minuuttia ja tukalinta oli se hirvittävä vessahätä, joka minulla oli. Hoitaja naureskelikin, että oloni on varmasti tukala, sillä rakko oli aivan täynnä. Oli mielenkiintoista nähdä näytöltä miten alkio laitettiin kohtuuni! Endometrium oli kuulemma hyvän paksuinen ja alkio saatiin siirrettyä hyvään kohtaan.
Sain mukaani ohjeet jatkolääkityksen ja raskaustestin suhteen. Jatkan Teroluteja samalla kaavalla (1 tabletti aamulla ja 2 illalla) ja huomenna pistän Gonapeptyl -pistoksen päivällä. Virallinen testipäivä on perjantai 6.4. Sinne onkin odottelemista.
Olin ajatellut, että tunnelma alkionsiirron jälkeen on jotenkin hilpeä, onnellinen ja odottavainen. Lopulta en tuntenut koko päivänä oikein mitään. Toki olen iloinen, että näin pitkälle päästiin ja kaikki meni hyvin, mutta olo on jotenkin tyhjä. En osaa ajatella, että sisälläni on solumöykky, josta saattaisi ihan oikeasti tulla meidän vauva, jos kaikki menee niinkuin pitää. Toivotaan, että nyt on meidän vuoro ❣
Itse toimenpide kesti alle kymmenen minuuttia ja tukalinta oli se hirvittävä vessahätä, joka minulla oli. Hoitaja naureskelikin, että oloni on varmasti tukala, sillä rakko oli aivan täynnä. Oli mielenkiintoista nähdä näytöltä miten alkio laitettiin kohtuuni! Endometrium oli kuulemma hyvän paksuinen ja alkio saatiin siirrettyä hyvään kohtaan.
Sain mukaani ohjeet jatkolääkityksen ja raskaustestin suhteen. Jatkan Teroluteja samalla kaavalla (1 tabletti aamulla ja 2 illalla) ja huomenna pistän Gonapeptyl -pistoksen päivällä. Virallinen testipäivä on perjantai 6.4. Sinne onkin odottelemista.
Olin ajatellut, että tunnelma alkionsiirron jälkeen on jotenkin hilpeä, onnellinen ja odottavainen. Lopulta en tuntenut koko päivänä oikein mitään. Toki olen iloinen, että näin pitkälle päästiin ja kaikki meni hyvin, mutta olo on jotenkin tyhjä. En osaa ajatella, että sisälläni on solumöykky, josta saattaisi ihan oikeasti tulla meidän vauva, jos kaikki menee niinkuin pitää. Toivotaan, että nyt on meidän vuoro ❣
keskiviikko 21. maaliskuuta 2018
Punktion jälkitunnelmia vielä
Puhelin soi aamulla kahdeksan jälkeen ja puhelinnumero näytti samalta kuin eilen IVF-laboratoriosta tulleessa puhelussa. Kädet hikosi ja olin ihan varma, että alkiot on menetetty. Näin jo itseni kyyneleet silmissä kirjoittamassa miehelle viestiä, että voi unohtaa perjantain reissun naapurikaupunkiin... Vastasin puhelimeen ja siellä olikin lehtimyyjä. En ole koskaan ennen ollut noin iloinen lehtimyyjältä saamastani puhelusta :D Hyvä, että en tehnyt tilausta...
Nämä kaksi punktion jälkeistä sairaspäivää on mennyt todella hitaasti! Olen katsonut Netflixiä ja tänään yritin tehdä vähän kotitöitä. Alavatsa on edelleen arka, mutta ei missään tapauksessa kipeä. Tuntuu, että perjantaihin on ikuisuus! Eikö kukaan puhu näistä punktion ja alkionsiirron välisistä päivistä piinapäivinä?? Olen käyttänyt ihan liikaa aikaa Googlettamiseen... miten voisin parantaa mahdollisuuksia alkion kiinnittymisen suhteen, mitkä ovat mahdollisuudet onnistua, pitäisikö syödä ananasta vai juoda lasillinen punaviiniä jne jne... lista on ihan loputon.
Toisaalta on helpottavaa mennä huomenna töihin. Jännittää vain millaisia "huhuja" poissaolostani on liikkunut... Punktion ajankohta selvisi aika myöhään perjantaina ja laitoin samantien Outlookkiin, että olen poissa torstaihin asti. Jokainen on voinut päätellä, että tavallisesta flunssasta ei varmasti ole kyse. Ajatelkoot mitä haluavat. Esimiehelle kerroin meneväni "toimenpiteeseen", josta tulee kolme päivää sairaslomaa. Hän ei enempää kysellyt, toivotti vain tsemppiä. Noh, toivottavasti pöydälleni on kertynyt alkuviikon aikana jotain puuhaa, että työpäivät menee mahdollisimman nopeasti. Teen siis työtä assistenttina, joten poissaollessani voi kertyä paljon puuhaa :D
Haluaisin kertoa hirmuisen paljon enemmän itsestäni, parisuhteestamme, kodistamme ja elämästämme, mutta pelkään ihan hirveästi, että joku tunnistaa minut! Noh, pääasia kuitenkin on, että saan johonkin purkaa näitä ajatuksiani... Voi olla, että palaan blogin ääreen vasta alkionsiirron jälkeen...joka on YLIHUOMENNA! Nyt sormet ja varpaat ristiin, että siellä odottelee meitä top-alkio!
Nämä kaksi punktion jälkeistä sairaspäivää on mennyt todella hitaasti! Olen katsonut Netflixiä ja tänään yritin tehdä vähän kotitöitä. Alavatsa on edelleen arka, mutta ei missään tapauksessa kipeä. Tuntuu, että perjantaihin on ikuisuus! Eikö kukaan puhu näistä punktion ja alkionsiirron välisistä päivistä piinapäivinä?? Olen käyttänyt ihan liikaa aikaa Googlettamiseen... miten voisin parantaa mahdollisuuksia alkion kiinnittymisen suhteen, mitkä ovat mahdollisuudet onnistua, pitäisikö syödä ananasta vai juoda lasillinen punaviiniä jne jne... lista on ihan loputon.
Toisaalta on helpottavaa mennä huomenna töihin. Jännittää vain millaisia "huhuja" poissaolostani on liikkunut... Punktion ajankohta selvisi aika myöhään perjantaina ja laitoin samantien Outlookkiin, että olen poissa torstaihin asti. Jokainen on voinut päätellä, että tavallisesta flunssasta ei varmasti ole kyse. Ajatelkoot mitä haluavat. Esimiehelle kerroin meneväni "toimenpiteeseen", josta tulee kolme päivää sairaslomaa. Hän ei enempää kysellyt, toivotti vain tsemppiä. Noh, toivottavasti pöydälleni on kertynyt alkuviikon aikana jotain puuhaa, että työpäivät menee mahdollisimman nopeasti. Teen siis työtä assistenttina, joten poissaollessani voi kertyä paljon puuhaa :D
Haluaisin kertoa hirmuisen paljon enemmän itsestäni, parisuhteestamme, kodistamme ja elämästämme, mutta pelkään ihan hirveästi, että joku tunnistaa minut! Noh, pääasia kuitenkin on, että saan johonkin purkaa näitä ajatuksiani... Voi olla, että palaan blogin ääreen vasta alkionsiirron jälkeen...joka on YLIHUOMENNA! Nyt sormet ja varpaat ristiin, että siellä odottelee meitä top-alkio!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)