Ajattelin, että tulen seuraavan kerran kirjoittamaan jostain positiivisesta ja iloisesta. Olen viime päivinä yrittänyt olla ajattelematta mitään pelkojani, sillä eihän se jatkuvasti stressaamalla mihinkään muutu. Tilanne selviää perjantaina ultrassa. Onneksi mies lähtee sinne mukaani ja toivon todella, että hän keskittyy siihen tilanteeseen eikä esimerkiksi näprää puhelintaan odotustilassa. Se saa minut raivon partaalle!
Siitä päästäänkin asiaan... tunteeni heittelevät ihan koko ajan joka suntaan! Tuntuu etten ole ollenkaan oma itseni ja syytän tilanteesta hormoneja. Itken paljon ilman mitään syytä, vaikka olisin ihan iloinen ja hyvällä tuulella. Suutun myös kovin helposti ja mies saa siitä osansa. Sunnuntaina sain kunnon kohtauksen, kun en löytänyt mitään sopivaa vaatetta päälleni. Kaikki tuntui pieneltä ja liian tiukalta. Lopulta heittelin vaatteitani ympäri huonetta kyyneleet poskilla valuen ja mies tuijoitti ihmeissään. Piti mennä hetkeksi rauhoittumaan ennen kuin kykenin lähtemään mihinkään. Vaatteeksi valikoitui löysä mekko ja se näytti ihan kivalta.
Olen myös miettinyt paljon lapsuuttani ja ihmissuhteita, jotka ovat jostain syystä katkenneet teini-iän ja aikuisuuden kynnyksellä. Olen miettinyt vanhempieni eroa ja ystäviä, jotka katkaisivat välinsä minuun yläasteella. Olen miettinyt, että miksi nuo asiat tapahtuivat ja olisinko voinut toimia jotenkin toisin? Miten paljon nuo asiat vaikuttavat minuun vielä aikuisenakin? Monesti noiden asioiden muisteleminen saa minut itkemäät ja surulliseksi. Luin kuitenkin jostain, että raskausaikana on tavalllista, että vanhojakin asioita tulee käytyä läpi.
Sellaista kuuluu tänne. Olihan tämäkin postaus vähän itkupainoitteinen, mutta olen kuitenkin ihan hyvällä mielellä. Väsymys on alkanut helpottaa kokonaan ja jaksan puuhata kotona entiseen malliin. Liikunta on jäänyt vähälle ja yritän panostaa siihen nyt enemmän. Kaipaisin jotain kunnon irtiottoa arjesta ihan kahdestaan miehen kanssa. Vaikka jotain mökkiviikonloppua ilman kännyköitä ja Netflixiä. Ehkä juhannuksena?
Tänään rv 12+1.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommentistasi! ♥