Kävin eilen (kp 8) ultrassa katsomassa miten Puregon on alkanut vaikuttaa.
Pistoksia oli takana viisi ja lääkkeen vaste on kuulemma ollut hyvä. Jatkan
samalla annoksella (125 IU) perjantaihin saakka, jolloin on seuraavan ultran
vuoro. Eilen otin käyttöön myös jarrulääkkeenä toimivan Orgalutranin, jonka pistäminen
oli hieman Puregonia vaikeampaa. Neula oli pidempi ja paksumpi. Lisäksi iho
tuli todella kipeäksi pistoksen jälkeen.
Täytyy myös mainita, että eilen ja tänään olen itkenyt ensimmäisen kerran
näiden varsinaisten hoitojen alkamisen jälkeen. Eilinen lääkärikäynti oli
jotenkin sekava ja se vei kaikki voimat. On työlästä olla kahden eri sairaalan
hoidettavana! Väliin mahtuu niin monia eri ihmisiä ja fakseja ja
tietojärjestelemiä ja puheluita. En tiedä kokeeko joku muu noin? Vai onko
teidän hoidot järjestyneet alusta loppuun yhdessä paikassa? Voi kunpa asuisimme
jossain isossa kaupungissa!
Iltapäivällä naapurikaupungin sairaalasta tuli puhelu, jossa ohjeistettiin
miten jatkan lääkkeiden kanssa. Oli puhetta myös perjantaista… ultran jälkeen
olemme jälleen yhteyksissä, jolloin sovitaan punktiopäivä ja saan muita
lisäohjeita. Jännittää! Olo on toiveikas, mutta toisaalta todella väsynyt.
Toivon, että perjantain ultrakäynti on hieman eilistä sujuvampi!
Meillä oli varsinainen lapsettomuuslääkäri virkavapaalla ja meitä hoiti sijainen. Aina kun oli jotain epävarmaa, niin hoitava lääkäri soitti tälle vapaalla olevalle lääkärille ja varmisti asiaa. Tällä sijaisella ei ollut paljon kokemusta lapsettomuudesta. Minulla vaste Puregonille oli heikko. Annostusta nostettiin monta kertaa. Puregonia käytettiin muutama päivä aiottua pidempään. Myös meillä punktio ja siirto tehtiin toisessa kaupungissa.
VastaaPoista